Peruutuspeilistä näkyy liikaa jarrujälkiä

Pääosa kansalaisista ja osa yrityksistäkin ajelee peruutuspeilin ja takasilmän siivittämänä. Tilanne kuvastaa ideoitten puutetta ja todellista kykyä siirtää ajattelun ja tekojen painopistettä huomiseen (vuoteen 2012) ja ylihuomiseen (2013….2020). En ymmärrä miksi kannattaa tuhlata noin kauheasti energiaa ja resursseja poliittiseen pohdiskeluun mitä joku sanoi joskus ja mitä hän sillä mahtoi tarkoittaa. Puurot ja vellit ovat kyllä todella sekaisin. Moniko purnaajista ja ns. ”taloustieteilijöistä” on todella ollut vaikuttamassa siihen, että luottoluokituksemme Suomessa on edelleen AAA ja luottoa saamme sijaintiimme ja historiaamme verraten erittäin edullisesti. Miksi vastustaa työuran pidentämistä, kun tosiasia on, että jos tyydymme vain omien työttömien huoltoon, meille käy ohraisesti. Huoltosuhdetta ei voi korjata muuten kuin uria pidentämällä ja ulkomaisen työvoiman avulla. Uskoisin, että meillä on noin 5 % sellaista työttömyyttä, jota emme pysty millään operaatiolla korjaamaan tällä vuosikymmenellä. Jokaisen on kuitenkin voitava elää ihmisarvoista elämää. Tuohentuoja (vientiteollisuus) ja suhdanteita tasaava (rakentaminen) yrityssektori tulisi pitää ”kynsin ja hampain” elinvoimaisena. Päävastuu on tietenkin yrityksien omistajilla ja tekijöillä, mutta kyllä yleisellä asenteella ja ympäristötekijöillä on valtava vaikutus. Ilmassa on runsaasti negatiivisia signaaleja, jotka saattavat johtaa yritysmotivaation laskuun laaja-alaisesti. Yrityssektorimme on pärjännyt hyvin sekä EU-, että EURO- ajan kansainvälisessä kilpailussa. Olisiko poliitikkojen nyt syytä kuunnella yritysmaailman (siis reaalitalouden kärjen) ajatuksia ja visioita hyvin herkällä korvalla. Menetettävää on todella paljon. Kansainvälisten mahtipankkien mukaan lähtö marraskuun lopussa taantuman torjuntaan tapahtui viime hetkellä ja tässä kyllä nyt piilee hyvä mahdollisuus reaalitalouden laskun taittumiseen vuoden 2012 alkupuolella. Toivottavasti nämä signaalit jo riittävät poliitikkojen lopulliseen heräämiseen ja EU-alueen elinvoimaisuuden puolustamiseen.

Älkää unohtako yritysnäkökulmaa

Valitsevassa kriisikeskustelussa, arvioissa ja ”kirveen heiluttelussakin” mielestäni on unohdettu tai ehkäpä se on liian vaikea kohde; nimittäin yrityksien tekemät varautumiset ja toimenpiteet. Suomessa 90-luvun alun poliittinen sähläys Neuvostoliiton romahduksen jälkeen yllätti yritysmaailman ns. ”housut kintuissa” ja jälki oli sen mukaista. Nuorempi polvi ei ehkä ole tietoinen, että laskua pankkien alasajosta ja yrityksien konkursseista maksettiin yli 10 vuotta. Onneksi oli kasvava Nokia ja muulle teollisuudelle avoin Eurooppa. Ilman noita kahta selviytyminen olisi ollut todella tuskaista. Tuosta 90-luvusta voisi sen oppia, että kun on jatkuvuutta, vaikeastakin ajasta selvitään. Kolme vuotta sitten Lehmans konkurssi teki isossa mittakaavassa samanmoisen ilmiön erityisesti USA:ssa. Suomessa yritykset olivat vuonna 2008 ja ovat edelleen varsin hyvin varautuneita nopeisiin muutoksiin. Uskon että Lehmansin jälkeen varautuminen koskee nyt laajasti koko eurooppalaista yrityskenttää ja tässä mielessä Kreikka-kriisin pitkittymisellä ovat olleet ”hyvätkin” puolensa. On ollut aikaa järjestelyihin. Yritysmaailma ei ole nyt ”housut kintuissa”. Sama koskee kotitalouksiakin, joka on se perimmäinen ”takaajaryhmä”.

USA:ssa on monilla toimialoilla työpaikkojen siirtyminen takaisin Kiinasta tosiasia ja ennuste (mm. Boston Consulting Group) on useamman miljoonan työpaikan paluusta vuosikymmenen loppuun mennessä. Samanmoista ilmiötä on havaittavissa jopa Pohjois-Karjalassa metalliteollisuudessa. Luotan kriisin torjunnassa erityisesti perheyrityksiin ja sellaisiin kasvollisiin pörssiyhtiöihinkin, joilla strateginen valta ja päätöksenteko ovat Euroopassa. Yrityksien jatkuvuuden ja pitkän elinkaaren puolesta ollaan varmasti valmiita taistelemaan. Euroopan sisämarkkinoissa on vielä valtavasti kehittämistä ja uudet EU-valtiot sekä tiivis yhteistyö Venäjän kanssa tarjoaa hyvät mahdollisuudet uudelle jatkuvuus- ja kasvustrategialle. Onneksi yrityskenttä ei ole jähmettynyt poliittisen kentän tapaan vaan siellä kyllä tapahtuu koko ajan. Se on sitä reaalitalouden markkinavoimaa ja substanssia. Hyvät ystävät, sillä ei ole merkitystä onko lainaa miljoona tai kaksi jos ei ole jatkuvuutta. Kumpaakaan ei pysty pysähtyneessä tilassa maksamaan.

Luovuus, osaaminen ja yrittäjyys Suomen voimavara

Yhteiskuntamme tarvitsee uusia pitkän tähtäimen painotuksia koulutukseen, hallintoon sekä työ- ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Suomalainen on ollut kautta aikojen luova ja kekseliäs. Sivistyksemme on syntynyt ruotsalaisuuden ja slaavilaisuuden yhteisessä kehdossa ja poikinut yhden maailman toimivimmista osaamisen kehittämisjärjestelmistä. Savupiipputeollisuus jätti pienyritystoiminnan ja yrittäjyyden merkityksen varjoonsa lähes 50 vuodeksi. Rakenteiden murroksessa ja suurteollisuuden kilpailukyvyn kadotessa on pk- yritystoiminta elänyt voimakasta kehitysvaihetta viimeiset 30 vuotta. Yrittäjyys on tänään ja tulevaisuudessa paljon enemmän kuin yrittäjä. Yrittäjämäinen toiminta on yhä useimmin osa työyhteisön kulttuuria. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus ja velvollisuus käyttää aivojaan ja omaa osaamistaan yrityksen ja työyhteisön kehittämiseksi. Ei riitä, että tekee asiat oikein ja hyvin; on pystyttävä pohtimaan, ovatko tehtävät asiat varmasti oikeita. Nyt jos koskaan tarvittaisiin aidosti ”oppivan organisaation” ja ”oppivan yrityksen” periaatteiden käyttöönottoa. Mielestäni luovuus, osaamisen kehittäminen ja yrittäjyys pitäisi saada läpileikkaavaksi kaikessa tekemisessä ja koulutuksessa.

Sinällään ”Luovat Toimialat” tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia uusien työtilaisuuksien synnyttämisessä. Hyvänä esimerkkinä on musiikki, jonka viennin arvo on kuluvana vuonna noin 40 MEUR. Viennin vauhdittajana on toiminut 2002 perustettu Musex, joka yhdistyi jokin aika sitten Fimicin kanssa muodostaen Music Finland ry:n. Jos viimeaikojen vauhti säilyy, niin vuosikymmenen lopulla voidaan hyvinkin saavuttaa useamman sadan miljoonan euron vienti. Koska jalostusarvo alalla on korkea, voi musiikkivienti pelkästään työllistää yli 10 000 henkilöä. Samansuuruisia lukuja esiintyy poistumasta paperi ja selloteollisuudessa viimeisen 10 vuoden ajalta.

Toki suurin vaikutus työllisyyteen ja vientiin saavutettaisiin luovuuden lisäämisellä vientiteollisuuden, matkailun ja vientiä tukevien asiantuntijapalvelujen tuotekehitykseen. Sekä luovuuden että yrittäjyyden vieminen osaksi organisaation toimintaa edellyttää uusajattelua työmarkkinajärjestöjen puolella. Miksipä ei yrittäjyyden opettaminen ja sen korostaminen voisi kuulua ay- liikkeenkin perussetteihin. Olen varma, että valtaosa yrittäjistä on valmis jakamaan tulosta työyhteisölle, joka yhdessä pystyy parantamaan yrityksen toimintaedellytyksiä ja pidentämään yrityksen ja oman työyhteisön elinkaarta.

Kuntauudistus ja julkisen hallinnon tehostaminen ovat kestoaiheita. Tarjotut porkkanat ja lääkkeet ovat enemmän tai vähemmän kosmeettisia. Tahtotila uudistuksiin ja muutoksiin tulisi syntyä enemmän rakenteiden sisältä. Onneksi julkisessa hallinnossa kuten yrityksissäkin sukupolvi on vaihtumassa. Nyt olisi tilaa luovuudelle, osaamiselle ja totta kai myös yrittäjyydelle. Siihen ei taida riittää vanhojen poliitikkojen kaartissa potentiaalia. Nuorennusleikkauksien myötä kaikkien puolueiden uudistuminen tulee saamaan vauhtia ja uudet kuntapäättäjät näkevät maailman laajemmasta horisontista kuin me vanhat homenokat.

Suomessa luova teollisuus työpaikkoina lienee samansuuruinen kaivosteollisuuden kanssa. Molemmat ovat tärkeitä. Suurin ero on siinä, että kaivamalla mineraalit maasta loppuvat mutta aivoissa ne vaan lisääntyvät mitä enemmän ja syvemmältä kaivetaan.

Greece crisis creates a roadmap for better Europe

There are positive effects in Greece crisis. European decision- makers are known now better than ever - after “visiting” via TV and Internet our homes every day. The purpose of EU is becoming more familiar and citizens are able to evaluate issues in progress at real time. First target in the roadmap will be better connections and understanding of the decisions-makers and also better communication between politicians from different states.

In a way Greece is like mirror for other countries. For example in Finland one of first decisions made by new government was to allocate big sum to decline gray economy. Similar policy continues to raise every country in EU. Second line in the roadmap is better moral development, which means that Europeans perhaps will not accept weak moral and corruption either other countries in the world.

Healthier competition will be the third target line in the Roadmap. Europe needs a clear business strategy, which means better guide lines of support policy for the enterprises and R&D. EU has to be in front line in development of renewable energy sources and EU hopefully will demand similar development from our business partners outside of Europe. Healthier competition means also healthy working climate in all organizations. More work with good motivation will play very important role in building better and fair Europe.

Monetary economy has kicked over the traces. It is very easy to blame banks and other financial institutions. In my mind main reason is weak rules and non professional people behind the financial sectors. I think if the governments and main banks agree the rules to increase minimum equity rates for the banks to be more than 20 %, would solve many problems in the future. Of course supervision and sanctions has to be clear. Fourth line in the roadmap would be healthier financial sector and financially healthier states.

Tight relationship between EU and Russia will be almost vital condition for future development for both parties. The natural gas pipeline from Russia to middle Europe is a good example about long term relationship. Fifth target line in the roadmap will be the lasting relationship between EU and Russia.

I am sure that European Union will develop themselves much stronger at long term basis (20…50 years) because of the crisis in progress. We are facing several big problems, but there is not such, which are not solvable. Particularly I trust younger citizens, which are more worried about sustainable development and quality of life to them is much bigger issue than money.

Maailmantalous pahassa ahdingossa

Maailman taloutta ei saada kuriin. Hallitsematon tilanne jatkuu ja jopa pahenee. Hyvinvoinnin ylläpito, saavutetuista eduista kiinnipitäminen ja usko huomiseen velkarahan tuella eivät toimi yhdessä. Jotakin peruuttamatonta on tapahtumassa. Väestön kasvu ja ihmisten vaurastumisen halu suhteessa väheneviin fossiilisiin energiavaroihin ja maasta kaivettavan materiaalin ehtymiseen/ jalostuksen kallistumiseen, näyttää olevan liian ylivoimainen haaste. Kun vielä kaiken taloudellisen epävarmuuden, energiatalouden, teknologisen kehityksen ja ihmisten tarpeitten ja tottumusten yllä viuhtoo armoton tiedon mylläkkä eri tietoverkkojen kautta, on maailmanlaajuinen talouskeitos kiehumassa yli reunojen.

Vaikka periaatteessa jokaisella maailman kansalaisella on oikeus kohtuulliseen elintasoon, jokainen askel parempaan syö energiaa ja materiaalia. Todella suuret joukot Kiinassa ja Intiassa alkavat vasta lähiaikoina tietää, missä läntinen maailma ja oma ylempi keskiluokka menee. Japanissa vaurastuminen silmittömällä työnteolla ja jatkuvalla kilpailukyvyn kehittämisellä onnistui 90 luvulle saakka, mutta sitten tilanne ajautui samaan mihin USA on nyt joutumassa. Japanin 100 miljoonainen kansa sai kyllä tuotteet maailmalle kymmeniä vuosia, mutta suurikaan ahkeruus ei kata sitä, että maan omavaraisuus mm. materiaaleissa on hyvin vähäinen.

Kiinalla ja Intialla ovat valtavat sisämarkkinat, mutta kasvu kuitenkin pääosin riippuvainen USA-suhteesta. Jos aasialaiset tarvitsevat amerikkalaisten ostovoimaa myös jenkit tarvitsevat omalle liiketoiminnalleen aasialaisia asiakkaita. Meneillään oleva USA:n ja Euroopan ostovoiman ehtyminen ja muuttuminen valikoivaksi on lyhyellä aikavälillä myrkkyä maailman talouden kehitykselle. Ilmeisesti vain elintarviketuotanto on ala, jonka on ”pakko” pysyä pystyssä ja kasvaa. Vatsantäytettä tarvitsee jokainen.

Miten sitten maailman kansalainen tässä hullun myllyssä sukkuloi ja mihin pitäisi varautua. Ensinnäkin taantumat näyttävät olevan hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna ja kukaan ei osaa ennakoida seuraavan taantuman syvyyttä ja vaikutuksia. USA:ssa ehkäpä suurin kansalaisia koskettava huoli on, että kiinteistöjen/asuntojen arvot, jotka romahtivat useissa osavaltioissa jopa 50 %, eivät ole palautuneet ja uusi taantuma voi synkistää valtavan kiinteistömassan arvoa edelleen. Asunnoista valtaosa on ostettu velkarahalla ja kun vakuudet pankeille laskevat edelleen niin miljoonia ja taas miljoonia perheitä on konkurssitilassa. No – samassa rytäkässä pankkienkin omavaraisuudet laskevat ennestään ja luottoluokituslaitosten pyövelit ovat valmiina. Korot nousee ja koko maa alkaa voida entistä huonommin. Kauppa Kiinaan ja Intiaan sekä Eurooppaan alkaa tyrehtyä ja siinäpä ne on eväät sille jollekin, jonka suuruutta on vaikea ennustaa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka saa ”polttoaineensa” kansantalouden kehitykseen kansainvälisestä kaupasta ja erityisesti Euroopasta ei säästy taantuman kurimuksesta. Onneksi meillä on tuotantorakenne tasapainottunut Nokian vaikutuksen heikkenemisen myötä. Myös metsäteollisuuden suuret saneeraukset ovat takanapäin, joskin merkittäviä järjestelyjä on edelleen vireillä. Oma pankkijärjestelmämme on varsin hyvässä kunnossa, mutta jos esim. kiinteistöjen arvot laskevat 20…40 %, niin jopa ollaan jenkkien tapaisessa ahdingossa.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että taantuman alkuvaiheen kulmakerroin saadaan mahdollisimman pieneksi. Sitä työtä EU-tasolla poliittisesti tehdään. Kreikan + muitten ahdinkoon joutuneiden valtioiden saaminen tasapainoon on ensiarvoisen tärkeää. Suomelle joka edelleen saa voimansa (ylijäämää kuluvana vuonnakin on syntynyt reippaasti) viennistä Eurooppaan, jättäytyminen neuvottelupöydistä ja päätöksenteosta olisi tuhoisaa. Suomen kauppa Venäjän suuntaan on ollut positiivisessa kierteessä ja se antaa meille edelleen mahdollisuuksia. Valtiovallan tuki vientitoimille Venäjän suuntaan on enemmän kuin tarpeen ja siinä tulisi poliittisten päättäjien ottaa rohkea etunoja. Me osaamme kyllä tuottaa tavaraa ja palveluja, mutta ainakin PK- yritykset tarvitsevat vastavakuuksia mm. toimitusaikaisiin maksuihin. Käytännössä tarvitaan enemmän ”natsoja” Finnveralle. Kaikki toimet, joilla yritykset ja työpaikat saadaan pidettyä tikissä ovat välttämättömiä. Silloin meillä on mahdollisuus edes jollain tavoin pitää kuntien ja valtion palvelurakenteet toiminnassa ilman lisävelkaa. Niin – se lisävelka kun tarkoittaisi Portugalin ja Italian tietä.

Kumulatiivinen Reaktio

Toissapäivänä Ahvenisen kauniilla kahviopysäkillä tuollainen sanahirvitys alkoi pyöriä päässä kun mietin tiedon siirtymistä eri tavoin. Myönnän, että erilaiset verkkolehdet kommenttipalstoineen ja tietysti sosiaalisen median välineet kiehtovat niin kovasti iltaisin, että TV-uutisetkin meinaa jäädä katsomatta. Tosin vartissa ahmaisee älyttömän ison tiedonvaihtomäärän ja sittenpä voi pohdiskella ja jalostaa maailman viestejä omassa nupissaan ja tarvittaessa laittaa oma kommenttinsa siis reaktio tietovälineitten ahnaaseen kitaan. On lähes käsittämätöntä miten nopeasti jonkun julkisuuden henkilön sanoma siepataan eri välineisiin ja siteerataan taas edelleen uusissa välineissä. Tätä minä tarkoitan kumulatiivisella reaktiolla. Yritysmaailmassa ennustetaan ja tarkastellaan mm. kassavirtaa aikaan sidottuna. Päivittäistä tai viikottaista kassavirtaa tärkeämpi on kumulatiivinen kassavirta eli paljonko kilisevää ennustetaan kertyvän tai päinvastoin vaikkapa puolen vuoden kuluessa. Tiedon tai paremminkin viestin perusyksikkö näyttäisi olevan viestin pituudesta riippuen minuutti-pari. Sen jälkeen alkaa kumulatiivinen reaktio. Osa puolustaa ja jalostaa viestiä, osa lähtee sitä torpedoimaan. Omien havaintojeni mukaan noin 12 tunnin kuluttua reaktio alkaa olla ohi ja parhaimmillaan viesti on kumuloitunnut satojen tuhansien aivolohkojen summaksi (miinusta tai plussaa). Esimerkkinä poliittinen viesti "Missä EU siellä ongelma", ei sinällään sisällä mitään faktaa, mutta sillä on ollut hirmuinen ohjaava vaikutus satoihin tuhansiin aivorustinkeihin. Mielestäni tietoliikenteen ja välitysvempaimien myötä kumulatiivisen reaktion käyttämisestä on tullut yksi vallankäytön mahtavimmista arsenaaleista. Runsas 20 vuotta sitten käsite "Tietoyhteiskunta" lanseerasi itsensä lävitse. Silloin ei ollut näkemystä siitä, millaisia mittasuhteita käsite tulee saamaan. Nyt voidaan tietoyhteiskunnan rinnalla puhua informaatiomaailmasta - tiedon jalkautuessa mobiiliverkkojen kautta taskuihin ja jopa kesämökin laiturin nokkaan. Onneksi ei vielä suoraan aivoihin, mutta ei sekään enää kaukana ole. Aivothan ovat olennainen osa "mobiiliverkkoa" ja rakenteeltaankin samansuuntaiset. Sielläkin tieto on nollien ja ykkösten yhdistelmää...

Euroopan vakaus on paras takaus

Pohjois-Karjalan työttömyys on alimmillaan sitten 90 alkupuolen. Vienti maakunnasta vetää ja useita investointivirityksiä on meneillään. Omistajavaihdokset ikääntymisien myötä ovat edenneet odotettua paremmin esimerkkinä Valukumpu Oy:n siirtyminen Ounevan hoteisiin. Taustalla tapahtuu paljon - mutta harva ymmärtää miten tiukassa sidoksissa menestyksemme ja hyvin alkanut kasvu onkaan erityisesti Euroopan talouden vakauteen. Samanlainen tilanne Suomen lisäksi on lähes jokaisessa EU:n maassa ja erityisesti Saksassa, jonka kehitykseen nojaa keskinen Eurooppa. Se, että Kreikkaa ja erityisesti Portualia halutaan suojella talouskurimukselta ei johdu pelkästään solidaarisuudesta vaan myös itsekkyydestä ja omien etujen suojaamisesta. Nyt tarvitaan kipeästi jatkoaikaa kasvu-uran vakiinnuttamiseksi, että omat asiat eri valtioissa saadaan kuntoon. Kestävyysvajetta taitaa olla Norjaa lukuunottamatta jokaisessa maassa omiksi tarpeiksi. Onpa erittäin vaikea käydä Suomessa oman taloustilanteen kohentamiseen ja velkaantumisen pysäyttämiseen jos ulkopuolinen maailma keikkuu veitsen terällä ja jatkuva uhka varjostaa päätöksentekoa. Menetykset tulisivat olemaan moninkertaiset ja vaikutukset todella pitkäaikaiset. Se on vaan tosiasia, että hyvinvointiyhteiskuntamme perusta on 40 vuotta jatkuneessa ja onnistuneessa viennissä, osaamisen jatkuvassa kehittämisessä ja kovassa työntekemisessä kaikilla tasoilla.

Populistit merrassa

On tullut otettua ehkä liikaakin kantaa politiikan kiemuroihin, mutta yrityselämän ja koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta "päässä kihisee". Aamulla Erkki Liikasen haastattelussa kerrattiin presidentti ja sotaveteraani Mauno Koiviston puhetta 20 vuoden takaa. Tunnettu jahkailija sanoi sen, mitä populistien ja oman edun tavoittelijoiden pitäisi pysähtyä hattu kädessä kuuntelemaan - niin - juuri nyt. Kuuntelemaan pitää pysähtyä myös oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden. Jotenkin aistin Maunon puheista suuren toivonkipinän - nyt olemme pitkästä aikaan pääsemässä sen oikean itsenäisyyden portille "pääsemme siis halutessamme päättämään omista asioistamme ja tulevaisuudestamme Isoissa Pöydissä". Näin on tapahtunut ja voiko joku todella olla sitä mieltä, ettei kaikki olisi tapahtunut Suomen eduksi ja menestykseksi.

Kunnioitetun Veke Vennamon lause "kyllä kansa tietää" tehosi 30 vuotta sitten. Taas sama kaava tehosi. Käytännössä kansa tietää juuri sen mitä "tiedon esille tuoja haluaa sen tietävän". Ei voi todellakaan syyttää tavan tallaajaa siitä, että ymmärtää asian niinkuin se vakavalla naamalla ja satoja kertoja sanotaan. Mutta onko se asia sitten todella oikea. Tärkeämpää kuin tehdä asiat oikein on se että itse asiat ovat oikeita. Jos vääriä asioita tekee oikein niin siitähän se vasta keitos syntyy. Nyt tätä soppaa tarjotaan populistien toimesta. Suomen asema Euroopassa ja globaalitaloudessa on todella vaikea hahmottaa ja kun se vielä helekutti vieköön muuttuu joka hetki. Ainoa oikea tie mielestäni on - kuten Koivistokin totesi, olla niissä pöydissä aktiivisesti mukana missä kansakuntien tulevaisuudesta päätetään.

Suhteellinen menestymisemme maailman taloudessa ja kansakuntana lähes kaikilla mittareilla mitattuna on erinomainen. Käsite suhteellisuus vaatii paneutumista. Kehittyvät maat (BRIC valtiot) ovat ottaneet valtikan käteensä ja heilläkin on oikeutensa ottaa osansa jaossa olevasta maailman talouden kakusta. Ilmiöt eivät ole meille mieluisia kun työpaikkoja häviää tuhatmäärin. Toistaiseksi EU on kuitenkin pärjännyt varsin hyvin. Pari-kolme vuotta sitten maailmaa kohdannut ehkäpä historian suurin taantuma jätti jälkensä, mutta selviäminen ilman yhtenäistä EU:ta ja EUROA olisi ollut todella tuskaista. Heikossa hapessa olevat valtiot eivät siitä kunnialla selvinneet eivätkä selviä.

Mielestäni kansakunnan etu vaatii oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden tilanteen uudelleen arvioimista ja jopa paluuta mukaan johtotehtäviin. Tosiasia on, että tätä valtiota on johdettu hyvin yli 20 vuotta. Nyt tarvitaan kokeneita poliitikkoja neuvottelupöytiin. Untuvikoille on annettava aikaa opetella maailmanjärjestystä ja talouden pelisääntöjä kunnolla. Siitä voi kehittyä valmius nousta isompiin saappaisiin. Ei yrityksienkään johtoon ja avainhenkilötehtäviin voi siepata torilta porukkaa, joilla ei ole substanssia riittävästi. Jos nyt ei tule järki käteen niin Suomelle voi käydä ohraisesti vain sen takia, että "kansa tietää" mitä sen haluttiin tietävän, että MINÄ menestyisin.

Haavoittuva Suomi-Brändi

Me Joensuun liepeillä asuvat muistamme, miten paljon 90-luvun skinitapahtumat vaurioittivat Joensuun ja maakuntamme mainetta. Paljon on sen jälkeen tehty kaikilla tasoilla asian saamiseksi taka-alalle. Täytyy sanoa, että onneksi asia ei levinnyt laajemmin kansainväliseen "reposteluun". Menetyksiä on vaikea mitata missään yksikössä, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä, attä ainakaan hyötyä siitä ei ole ollut - ei yrityselämälle, hallinnolle, koulutusjärjestelmälle eikä muuttotappion kääntämiselle. Jos jotakin olemme oppineet (toivottavasti) on se että ihmisten muisti on tavattoman pitkä. Katsoin juuri (tunti sitten 21.4.2011 vaalien jälkeinen 4. päivä) TV-ohjelmaa missä keskustelussa olivat Stubb, Soini, Junger ja Laaninen. Suomi-Brändi ei ollut esillä mutta aistin pienen pelonpoikasen ilmassa. Kun eurooppalainen media todenteolla kiinnostui kaivelemaan tilannetta ja vieläpä hakien negatiivisiä piirteitä suurennuslasin kanssa, olemme joutuneet arvaamattoman mielenkiinnon kohteeksi. Kun mm. Financial Times ottaa suomalaisuuden olotilan "tikun nokkaan" ja syöttää sen englantilaisten lisäksi ympäri maapalloa, lukijoista valtaosa pitää tietoa totuutena. Se on kuin yritysnimen joutuminen ilma syytä protestilistalle Kauppalehdessä. Vaikka se seuraavassa numerossa korjataan, ketään ei korjaava informaatio kiinnosta (kokemusta on). Toivon, että negatiivinen infokierre pystytään pysäyttämään heti alkuunsa. Suomen menestymisen edellytys on vienti kärkenä oleva kansainvälinen kauppa. Noin 35 vuoden kokemuksella viennistä oma mielipiteeni on, että kaupan saaminen "kotiin" ei ole helpottunut vaan yhä useimmin kauppa ratkeaa varsin pienillä asioilla. Hyvin usein hintataso ja tekniikka ovat lähellä toisiaan. Kaupan ratkaisee myyjätahon luotettavuus, uskottavuus ja imago. Kuluttajatuotteissa päätöksen tekee herkkähipiäinen kansalainen. Mielestäni olemme hyvin vaarallisella tiellä jos mm. ruotsin -, portugalin -, espanjan -, saksan - ja italiankieliset mediat ottavat meidät "hampaisiinsa". Esim. portugalia puhuva Brasilia on meille erittäin tärkeä kauppakumppani. Kyllä pitäisi miettiä useita kertoja ennenkuin osoittaa sanan miekkansa kreikkalaisia, portugalilaisia ja espanjalaisia kohtaan. Ne nimittäin kolahtavat suoraan sikäläisiin ihmisiin. Tosiasia on vain että me tarvitsemme pitemmällä juoksulla enemmän heitä kuin he meitä. Seuraavassa otsikko Karjalaisen etusivulta 29.3.1951 " Kreikka ostaa vain suomalaista puutavaraa".

Poikkeaman havaitseminen synnyttää ajattelun

Mistä syntyy uuden luominen? Mikä neuvoksi kun tavoitteet eivät toteudu tai ylipäätään tavoitteiden asettaminen ei onnistu? Olemassa olevat mallien, trendien, muotivirtauksien ja ns. "hyväksyttyjen toimintatapojen" seuraaminen näyttää ohjaavan yhä enemmän käyttäytymistä. Kiire osallistua mahdollisimman moneen aktiviteettiin ja jopa liiallinen uppoutuminen sosiaalisen median verkostoihin voi mielestäni olla karhunpalvelus oman luovuuden kehittämisessä. Tärkeäksi muodostuu asioitten määrä, joissa ollaan mukana ja pohdinta, onko asiat todella oikeita, unohtuu. Poikkeaminen jopa omasta arvomaailmasta tapahtuu salakavalasti, koska poikkeaman synnyttämä ero on alkuvaiheessa pieni, mutta ajan saatossa ero kasvaa. Tilannetta voi verrata kahteen tiehen jotka risteyksestä lähtevät vain hieman eri suuntaan. Välimatka (poikkeama)ei alkuvaiheessa tunnu suurelta kun toinen tie näkyy, mutta matkan edetessä välimatka kasvaa ja lopulta tie katoaa kokonaan näkyvistä. Poikkeama voi kasvaa niin suureksi, että kun se havaitaan, poistaminen voi osoittautua lähes mahdottomaksi.

Olen blogeissani usein ottanut kantaa luovuuteen ja mitä pidemmälle oma yrittäjäurani on etenemässä sitä tärkeämmäksi itselleni on noussut luovuuden "opiskelu" ja sen hyväksi käyttö omassa työssäni liikkeenjohdon ja organisaatioiden konsulttina ja valmentajana . Yrittäjän ja myös kokonaisten organisaatioiden yksi pahimmista vaaroista on "urautuminen", mikä vääjäämättä johtaa ennen pitkää väärälle tielle. Mahdollisia poikkeamia oman ja ympäristön välillä ei aktiivisesti tarkkailla. Tavoitteiden asettamisesta tulee rutiinia jos niitä edes viitsitään ylipäätään asettaa. Ollaan jopa tyytyyväisiä että ongelmia, haasteita ja konflikteja ei synny ja/tai ongelmat lakaistaan kiireen vilkkaa maton alle ennenkuin muut niitä huomaavat. Yritysmaailmassa uusien tuotteiden ja palvelujen synnyttäminen sekä olemassa olevien parantaminen on pidemmällä tähtäimellä menestyksen edellytys. Jo tästä syystä yrittäjän, avainhenkilöitten ja koko organisaation tulisi positiivisessa hengessä havainnoida poikkeamia ja aikaisempaan tekstiini viitaten myös niitä pieniä. Konflikti organisaation sisällä voi ollakin "onnen päivä" kun sitä osataan oikealla ja luovalla tavalla lähestyä ja ratkaista. Ongelmat tulisikin nähdä haasteina, joitten kimppuun käydään heti kun ne havaitaan.

Ajattelu ja erityisesti uusajattelu tarvitsee poikkeamia. Jos nykytila ei vastaa tavoitetilaa, poikkeama (= nykytilan ja tavoitetilan ero)on olemassa ja edellytykset ajattelulle syntyneet. Poikkeama ja sen havaitseminen on päävärkin käytön näkökulmasta suuria hetkiä. "Vihdoinkin aivot saavat arvoistaan työtä" ja kapasiteettiahan riittää peräti 24 h vuorokaudessa. Kaikilla meillä on kutakuinkin samanmoiset mahdollisuudet aivojen suhteen ja jos emme itse aseta esteitä aivojen käytölle niin johan tuloksia alkaa syntymään.

Joten - nyt porukalla poikkeamien metsästykseen niin saamme ajattelun käyttöön ja estämme aivojen näivettymisen.

Mielenkiintoinen vuosi 2011

Taas kerran aloittelemassa erinumeroista vuotta kuin aikaisemmin. Täytyy todeta, että vuosi vuodelta maailman menon pohdinta tulee jännittävämmäksi. Tiedon tuottaminen ja erityisesti sen välittäminen ohjaavat kansainvälistä päätöksentekoa aina kansakuntien johtajista yksittäiseen pieneen ihmiseen. Tieto kumuloituu ja jalostuu milloin mihinkin suuntaan muutamassa tunnissa. Yksi itselle tärkeistä kirjoista 1600 luvun puolesta välistä "Go Rin No Sho" on edelleen ajankohtainen. Kirjan kirjoittaja Samurai Miyamoto Musashi opasti oppilaitaan mm. seuraavasti: "erota maallisten asioitten hyöty ja tappio", "näe pienet asiat kaukana ja suuret lähellä","kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä", "havaitse näkymättömät", "ajattele rehellisesti" ja paljon muita hyvin syvällisiä ajatuksia. Hiukan tuntuu siltä, että japanilaiset johtajat ja poliitikot ovat unohtaneet viimeisen 20 vuoden aikana monille heikäläisille tärkeän oppisisänsä aivoitukset. Voi olla että japanilaiset liiaksi panostivat Amerikkaan ja Eurooppaan 70...90 luvulla ja seuraaminen mitä lähellä mm. Kiinassa on tapahtumassa, jäi vähäiselle huomiolle. Toki niin suuria näkemyseroja ja ristiriitoja taitaa noitten kansojen välissä olla, ettei hedelmällinen ja syvällinen yhteistyö millään osa-alueella ole helppoa. Eurooppa ja erityisesti EU-maat seuraavat tarkalla sihdillä Kiinan ja Intian talouksien nousua ja kun välissä on suuren Venäjän tarjoamat mahdollisuudet niin johan on syytäkin sihtailla ja "nähdä suuret asiat lähellä". Yksituumaisuutta EU-tasolla tarvitaan ja nyt pitäisi pienet direktiivijutut jättää taustalle ja keskittyä todella isoihin sekä kauaskantoisiin asioihin ja linjauksiin.

No, meillä häämöttää eduskuntavaalit varsin lähellä ja poliitikkojen puheet ovat sen mukaiset. Kansalaisten pelottelu ja muitten mollaaminen tehoaa kyllä edelleen, mutta mielestäni kriittisyys ja asioitten selvittäminen omia kanavia pitkin on äänestäjien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin esim. 80 luvulla ja tietysti helpompaakin. Mutta kyllä poikkeuksellisen suuria eroja ajatusmaailmoissa on siihen, miten asioita pitäisi viedä eteenpäin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Ne jotka aikaisemmin ovat puhuneet ja toimineetkin kahtiajakautumista vastaan (köyhät vs. hyvätuloiset ja rikkaat), menevät nyt puheissaan paljon pidemmälle ja vaarana voi olla reippaat ylilyönnit, missä itse asian sisältö unohtuu kokonaan. Ratsastetaan mielikuvilla, huhuilla ja vihjailuilla. Uskoisin, että monet ihmiset itse haluavat päättää kuuluvatko he köyhiin jonkin epämääräisen luokittelun nimissä jos tulot ovat esim. alle 60 % keskiarvosta. Elämänlaatu velattomalla eläkeläisparilla, joka haluaa tulla pienillä menoilla toimeen, voi olla aivan eri luokkaa kuin 10 kertaa enemmän ansaitsevalla pariskunnalla, jonka ympärillä häärää jos jonkin näköistä sukankuluttajaa ja hoidettavaa ja vahdittavaa omaisuutta on kerätty ja siroteltu milloin mihinkin. Stressinhän se siitä pukkaa. Kannattaa muistaa ja huomioida, että isot elämisen edellytykset kuten aika, hengitysilma ja ajattelu ovat ilmaisia. Toivon kaikille blogia tähän saakka lukeneille oikein antoisaa ajassa ajattelua kuluvalle vuodelle. Niin ja jalkauttakaa positiiviset sekä omaa ja lähimmäisten elämänlaatua kohentavat ajatukset käytäntöön.