tag:blogger.com,1999:blog-46207558617930112462024-03-08T22:15:43.939+02:00Seppo Turusen salkustaSeppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.comBlogger40125tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-28844042523221004942012-01-02T10:53:00.001+02:002012-01-02T10:57:17.108+02:00Rakenteet natisevat - kestääkö Eurokonserni ?Lomautus ja konkurssiaalto Suomessa ovat voimistumassa, joskin selvästi maltillisempana kuin vielä alkusyksystä näytti. Yritysverkostoille on jäänyt aikaa valmistella sopeutumista, kohdentaa markkinointia ja jopa muutamilla aloilla palauttaa tuotantoa Kiinasta takaisin Suomeen. <br /><br />Toivottavasti Kreikka on herättänyt itsensä lisäksi muitakin kansakuntia älyämään, mihin maa ajautuu kun elinkeinorakenteiden kehittäminen unohdetaan ja julkisen talouden ylläpito saa ylivallan. Kreikkaan tuotiin viime vuosina lähes nelinkertainen määrä tavaraa EU:n ulkopuolelta vientiin verrattuna ja EU:n sisälläkin suhde on tuonnin hyväksi noin tuplat. Tähän kehitykseen olisi EU:n pitänyt puuttua 5…10 vuotta sitten ja vahtia mihin mm. tuki eurot käytetään. Italialla ja Espanjalla kauppataseet ovat oleellisesti paremmalla tolalla ja erityisesti EU:n sisällä lähes tasapainossa. Kokonaisuutena EU (27 maata) on varsin hyvin balanssissa EU:n ulkopuolelle viennin ollessa noin 1400 MRD ja tuonnin noin 1500 MRD. EU:n sisällä kauppa on ollut tasolla 2500 Miljardia Euroa. EU:n sisäinen kauppa on noin 60 % kokonaisuudesta eli varsin turvallisella tasolla. Mielestäni tämä parantaa sisäisiä rahoitusjärjestelyjä Euro-maiden sisällä. Ainakin minulta viimeaikaiset siirrot ja takaisinlainaukset saavat ymmärrystä.<br /><br />Olen blokeissani viitannut useaan otteeseen voimakkaasti verkostoituneisiin yritysrakenteisiin, mikä on keskeinen osa koko EU-alueen vahvuutta ja kilpailukykyä. Jos näitä rakenteita edelleen vahvistetaan ja tuetaan poliittisilla päätöksillä, niin kyllä EU selviää. Mutta muodostuuko poliittiset paineet ja kansalaisnäkemykset siihen suuntaan, että myös yritykset muuttavat strategiaansa ja hakevat entistä herkemmin kumppaneita muualta kuin EU:n sisältä. <br /><br />EU-maiden kansainvälisesti vahvoja osaamisalueita ovat koneenrakennus, kuljetusvälineteollisuus, logistiikka, sähkötekniset laitteet, rakennustuotteet sekä elintarviketuotanto ja kemian teollisuus. Unohtaa ei myöskään sovi uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian osaamista. Vahvoja alueita tukee teollisuuden tapaan verkostoitunut tutkimus ja koulutus. Mielestäni suurimman potentiaalin EU:n näkökulmasta muodostavat lyhyemmällä tähtäimellä Venäjä ja pidemmällä aikavälillä Afrikka. Venäjällä tarvitaan valtavasti investointeja eri toimialoilla ja kun investointihyödykkeiden valmistukseen ei ole omaa osaamista – EU:n yritysverkostoilla on etulyöntiasema ja sitähän on toki jo hyödynnettykin. <br /><br />Vuosi vaihtuu varsin oudossa tilassa sekä reaali-, että rahatalouden kannalta. Eurooppalaisten pankkien ottamat lainat yhteensä noin 500 miljardia odottavat ”yli yön” tileillä – kukaan ei oikein tiedä mitä varten? Reaalitaloudessa pyörät pyörivät vielä yllättävän hyvin, vaikka tilauskannat ovat lyhentyneet ja mm. rakentaminen kouristelee epävarmuudessa koko Euroopassa.<br /><br />Mielestäni parin vuoden oppikoulun pitäisi nyt riittää ja suunnan muuttamiselle on kohtuulliset edellytykset. Taivas ei ole tippunut niskaan – EU:n elinkeinoelämän 4000 miljardin mylly jauhaa suurusta eri maiden keitoksiin ja omalta osaltaan Suomen noin 60 miljardin ratas on tiukasti edelleen osa isompaa myllyä – ”EURO-konsernia”. Suomelle em. 60 miljardin ratas on aivan keskeinen vipuvarsi verovarojen keräämisen kannalta. On todella valitettavaa, että osaa muitten maitten myllyn rattaista on jouduttu voitelemaan laittamalla verojen kautta kierrätettyä rahaa voiteluaineitten hankintaan. Ja lisää voiteluainetta tullaan varmasti tarvitsemaan. Mutta peliä globalisaation haasteita vastaan ei ole missään tapauksessa hävitty. Mielestäni Eurooppa on edelleen varsin terve ja riittävän omavarainen puolustaakseen asemaansa maailman johtavana talousalueena ja toivottavasti myös kestävän kehityksen edelläkävijänä. Muut sitä roolia eivät näytä ottavan.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-86957744640787013712011-12-01T15:04:00.000+02:002011-12-01T15:06:42.844+02:00Peruutuspeilistä näkyy liikaa jarrujälkiäPääosa kansalaisista ja osa yrityksistäkin ajelee peruutuspeilin ja takasilmän siivittämänä. Tilanne kuvastaa ideoitten puutetta ja todellista kykyä siirtää ajattelun ja tekojen painopistettä huomiseen (vuoteen 2012) ja ylihuomiseen (2013….2020). En ymmärrä miksi kannattaa tuhlata noin kauheasti energiaa ja resursseja poliittiseen pohdiskeluun mitä joku sanoi joskus ja mitä hän sillä mahtoi tarkoittaa. Puurot ja vellit ovat kyllä todella sekaisin. Moniko purnaajista ja ns. ”taloustieteilijöistä” on todella ollut vaikuttamassa siihen, että luottoluokituksemme Suomessa on edelleen AAA ja luottoa saamme sijaintiimme ja historiaamme verraten erittäin edullisesti. Miksi vastustaa työuran pidentämistä, kun tosiasia on, että jos tyydymme vain omien työttömien huoltoon, meille käy ohraisesti. Huoltosuhdetta ei voi korjata muuten kuin uria pidentämällä ja ulkomaisen työvoiman avulla. Uskoisin, että meillä on noin 5 % sellaista työttömyyttä, jota emme pysty millään operaatiolla korjaamaan tällä vuosikymmenellä. Jokaisen on kuitenkin voitava elää ihmisarvoista elämää. Tuohentuoja (vientiteollisuus) ja suhdanteita tasaava (rakentaminen) yrityssektori tulisi pitää ”kynsin ja hampain” elinvoimaisena. Päävastuu on tietenkin yrityksien omistajilla ja tekijöillä, mutta kyllä yleisellä asenteella ja ympäristötekijöillä on valtava vaikutus. Ilmassa on runsaasti negatiivisia signaaleja, jotka saattavat johtaa yritysmotivaation laskuun laaja-alaisesti. Yrityssektorimme on pärjännyt hyvin sekä EU-, että EURO- ajan kansainvälisessä kilpailussa. Olisiko poliitikkojen nyt syytä kuunnella yritysmaailman (siis reaalitalouden kärjen) ajatuksia ja visioita hyvin herkällä korvalla. Menetettävää on todella paljon. Kansainvälisten mahtipankkien mukaan lähtö marraskuun lopussa taantuman torjuntaan tapahtui viime hetkellä ja tässä kyllä nyt piilee hyvä mahdollisuus reaalitalouden laskun taittumiseen vuoden 2012 alkupuolella. Toivottavasti nämä signaalit jo riittävät poliitikkojen lopulliseen heräämiseen ja EU-alueen elinvoimaisuuden puolustamiseen.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-35133821294675729282011-10-18T16:47:00.000+03:002011-10-18T16:48:52.139+03:00Älkää unohtako yritysnäkökulmaaValitsevassa kriisikeskustelussa, arvioissa ja ”kirveen heiluttelussakin” mielestäni on unohdettu tai ehkäpä se on liian vaikea kohde; nimittäin yrityksien tekemät varautumiset ja toimenpiteet. Suomessa 90-luvun alun poliittinen sähläys Neuvostoliiton romahduksen jälkeen yllätti yritysmaailman ns. ”housut kintuissa” ja jälki oli sen mukaista. Nuorempi polvi ei ehkä ole tietoinen, että laskua pankkien alasajosta ja yrityksien konkursseista maksettiin yli 10 vuotta. Onneksi oli kasvava Nokia ja muulle teollisuudelle avoin Eurooppa. Ilman noita kahta selviytyminen olisi ollut todella tuskaista. Tuosta 90-luvusta voisi sen oppia, että kun on jatkuvuutta, vaikeastakin ajasta selvitään. Kolme vuotta sitten Lehmans konkurssi teki isossa mittakaavassa samanmoisen ilmiön erityisesti USA:ssa. Suomessa yritykset olivat vuonna 2008 ja ovat edelleen varsin hyvin varautuneita nopeisiin muutoksiin. Uskon että Lehmansin jälkeen varautuminen koskee nyt laajasti koko eurooppalaista yrityskenttää ja tässä mielessä Kreikka-kriisin pitkittymisellä ovat olleet ”hyvätkin” puolensa. On ollut aikaa järjestelyihin. Yritysmaailma ei ole nyt ”housut kintuissa”. Sama koskee kotitalouksiakin, joka on se perimmäinen ”takaajaryhmä”. <br /><br />USA:ssa on monilla toimialoilla työpaikkojen siirtyminen takaisin Kiinasta tosiasia ja ennuste (mm. Boston Consulting Group) on useamman miljoonan työpaikan paluusta vuosikymmenen loppuun mennessä. Samanmoista ilmiötä on havaittavissa jopa Pohjois-Karjalassa metalliteollisuudessa. Luotan kriisin torjunnassa erityisesti perheyrityksiin ja sellaisiin kasvollisiin pörssiyhtiöihinkin, joilla strateginen valta ja päätöksenteko ovat Euroopassa. Yrityksien jatkuvuuden ja pitkän elinkaaren puolesta ollaan varmasti valmiita taistelemaan. Euroopan sisämarkkinoissa on vielä valtavasti kehittämistä ja uudet EU-valtiot sekä tiivis yhteistyö Venäjän kanssa tarjoaa hyvät mahdollisuudet uudelle jatkuvuus- ja kasvustrategialle. Onneksi yrityskenttä ei ole jähmettynyt poliittisen kentän tapaan vaan siellä kyllä tapahtuu koko ajan. Se on sitä reaalitalouden markkinavoimaa ja substanssia. Hyvät ystävät, sillä ei ole merkitystä onko lainaa miljoona tai kaksi jos ei ole jatkuvuutta. Kumpaakaan ei pysty pysähtyneessä tilassa maksamaan.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-57802491065189876042011-10-11T15:54:00.001+03:002011-10-11T16:06:42.899+03:00Luovuus, osaaminen ja yrittäjyys Suomen voimavaraYhteiskuntamme tarvitsee uusia pitkän tähtäimen painotuksia koulutukseen, hallintoon sekä työ- ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Suomalainen on ollut kautta aikojen luova ja kekseliäs. Sivistyksemme on syntynyt ruotsalaisuuden ja slaavilaisuuden yhteisessä kehdossa ja poikinut yhden maailman toimivimmista osaamisen kehittämisjärjestelmistä. Savupiipputeollisuus jätti pienyritystoiminnan ja yrittäjyyden merkityksen varjoonsa lähes 50 vuodeksi. Rakenteiden murroksessa ja suurteollisuuden kilpailukyvyn kadotessa on pk- yritystoiminta elänyt voimakasta kehitysvaihetta viimeiset 30 vuotta. Yrittäjyys on tänään ja tulevaisuudessa paljon enemmän kuin yrittäjä. Yrittäjämäinen toiminta on yhä useimmin osa työyhteisön kulttuuria. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus ja velvollisuus käyttää aivojaan ja omaa osaamistaan yrityksen ja työyhteisön kehittämiseksi. Ei riitä, että tekee asiat oikein ja hyvin; on pystyttävä pohtimaan, ovatko tehtävät asiat varmasti oikeita. Nyt jos koskaan tarvittaisiin aidosti ”oppivan organisaation” ja ”oppivan yrityksen” periaatteiden käyttöönottoa. Mielestäni luovuus, osaamisen kehittäminen ja yrittäjyys pitäisi saada läpileikkaavaksi kaikessa tekemisessä ja koulutuksessa.<br /><br />Sinällään ”Luovat Toimialat” tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia uusien työtilaisuuksien synnyttämisessä. Hyvänä esimerkkinä on musiikki, jonka viennin arvo on kuluvana vuonna noin 40 MEUR. Viennin vauhdittajana on toiminut 2002 perustettu Musex, joka yhdistyi jokin aika sitten Fimicin kanssa muodostaen Music Finland ry:n. Jos viimeaikojen vauhti säilyy, niin vuosikymmenen lopulla voidaan hyvinkin saavuttaa useamman sadan miljoonan euron vienti. Koska jalostusarvo alalla on korkea, voi musiikkivienti pelkästään työllistää yli 10 000 henkilöä. Samansuuruisia lukuja esiintyy poistumasta paperi ja selloteollisuudessa viimeisen 10 vuoden ajalta. <br /><br />Toki suurin vaikutus työllisyyteen ja vientiin saavutettaisiin luovuuden lisäämisellä vientiteollisuuden, matkailun ja vientiä tukevien asiantuntijapalvelujen tuotekehitykseen. Sekä luovuuden että yrittäjyyden vieminen osaksi organisaation toimintaa edellyttää uusajattelua työmarkkinajärjestöjen puolella. Miksipä ei yrittäjyyden opettaminen ja sen korostaminen voisi kuulua ay- liikkeenkin perussetteihin. Olen varma, että valtaosa yrittäjistä on valmis jakamaan tulosta työyhteisölle, joka yhdessä pystyy parantamaan yrityksen toimintaedellytyksiä ja pidentämään yrityksen ja oman työyhteisön elinkaarta.<br /><br />Kuntauudistus ja julkisen hallinnon tehostaminen ovat kestoaiheita. Tarjotut porkkanat ja lääkkeet ovat enemmän tai vähemmän kosmeettisia. Tahtotila uudistuksiin ja muutoksiin tulisi syntyä enemmän rakenteiden sisältä. Onneksi julkisessa hallinnossa kuten yrityksissäkin sukupolvi on vaihtumassa. Nyt olisi tilaa luovuudelle, osaamiselle ja totta kai myös yrittäjyydelle. Siihen ei taida riittää vanhojen poliitikkojen kaartissa potentiaalia. Nuorennusleikkauksien myötä kaikkien puolueiden uudistuminen tulee saamaan vauhtia ja uudet kuntapäättäjät näkevät maailman laajemmasta horisontista kuin me vanhat homenokat.<br /><br />Suomessa luova teollisuus työpaikkoina lienee samansuuruinen kaivosteollisuuden kanssa. Molemmat ovat tärkeitä. Suurin ero on siinä, että kaivamalla mineraalit maasta loppuvat mutta aivoissa ne vaan lisääntyvät mitä enemmän ja syvemmältä kaivetaan.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-62593290321646077572011-09-19T23:29:00.000+03:002011-09-19T23:30:21.048+03:00Greece crisis creates a roadmap for better EuropeThere are positive effects in Greece crisis. European decision- makers are known now better than ever - after “visiting” via TV and Internet our homes every day. The purpose of EU is becoming more familiar and citizens are able to evaluate issues in progress at real time. First target in the roadmap will be better connections and understanding of the decisions-makers and also better communication between politicians from different states. <br /><br />In a way Greece is like mirror for other countries. For example in Finland one of first decisions made by new government was to allocate big sum to decline gray economy. Similar policy continues to raise every country in EU. Second line in the roadmap is better moral development, which means that Europeans perhaps will not accept weak moral and corruption either other countries in the world.<br /><br />Healthier competition will be the third target line in the Roadmap. Europe needs a clear business strategy, which means better guide lines of support policy for the enterprises and R&D. EU has to be in front line in development of renewable energy sources and EU hopefully will demand similar development from our business partners outside of Europe. Healthier competition means also healthy working climate in all organizations. More work with good motivation will play very important role in building better and fair Europe.<br /><br />Monetary economy has kicked over the traces. It is very easy to blame banks and other financial institutions. In my mind main reason is weak rules and non professional people behind the financial sectors. I think if the governments and main banks agree the rules to increase minimum equity rates for the banks to be more than 20 %, would solve many problems in the future. Of course supervision and sanctions has to be clear. Fourth line in the roadmap would be healthier financial sector and financially healthier states. <br /><br />Tight relationship between EU and Russia will be almost vital condition for future development for both parties. The natural gas pipeline from Russia to middle Europe is a good example about long term relationship. Fifth target line in the roadmap will be the lasting relationship between EU and Russia.<br /><br />I am sure that European Union will develop themselves much stronger at long term basis (20…50 years) because of the crisis in progress. We are facing several big problems, but there is not such, which are not solvable. Particularly I trust younger citizens, which are more worried about sustainable development and quality of life to them is much bigger issue than money.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-79930171164360693232011-08-03T16:55:00.001+03:002011-08-03T16:57:12.881+03:00Maailmantalous pahassa ahdingossaMaailman taloutta ei saada kuriin. Hallitsematon tilanne jatkuu ja jopa pahenee. Hyvinvoinnin ylläpito, saavutetuista eduista kiinnipitäminen ja usko huomiseen velkarahan tuella eivät toimi yhdessä. Jotakin peruuttamatonta on tapahtumassa. Väestön kasvu ja ihmisten vaurastumisen halu suhteessa väheneviin fossiilisiin energiavaroihin ja maasta kaivettavan materiaalin ehtymiseen/ jalostuksen kallistumiseen, näyttää olevan liian ylivoimainen haaste. Kun vielä kaiken taloudellisen epävarmuuden, energiatalouden, teknologisen kehityksen ja ihmisten tarpeitten ja tottumusten yllä viuhtoo armoton tiedon mylläkkä eri tietoverkkojen kautta, on maailmanlaajuinen talouskeitos kiehumassa yli reunojen. <br /><br />Vaikka periaatteessa jokaisella maailman kansalaisella on oikeus kohtuulliseen elintasoon, jokainen askel parempaan syö energiaa ja materiaalia. Todella suuret joukot Kiinassa ja Intiassa alkavat vasta lähiaikoina tietää, missä läntinen maailma ja oma ylempi keskiluokka menee. Japanissa vaurastuminen silmittömällä työnteolla ja jatkuvalla kilpailukyvyn kehittämisellä onnistui 90 luvulle saakka, mutta sitten tilanne ajautui samaan mihin USA on nyt joutumassa. Japanin 100 miljoonainen kansa sai kyllä tuotteet maailmalle kymmeniä vuosia, mutta suurikaan ahkeruus ei kata sitä, että maan omavaraisuus mm. materiaaleissa on hyvin vähäinen. <br /><br />Kiinalla ja Intialla ovat valtavat sisämarkkinat, mutta kasvu kuitenkin pääosin riippuvainen USA-suhteesta. Jos aasialaiset tarvitsevat amerikkalaisten ostovoimaa myös jenkit tarvitsevat omalle liiketoiminnalleen aasialaisia asiakkaita. Meneillään oleva USA:n ja Euroopan ostovoiman ehtyminen ja muuttuminen valikoivaksi on lyhyellä aikavälillä myrkkyä maailman talouden kehitykselle. Ilmeisesti vain elintarviketuotanto on ala, jonka on ”pakko” pysyä pystyssä ja kasvaa. Vatsantäytettä tarvitsee jokainen.<br /><br />Miten sitten maailman kansalainen tässä hullun myllyssä sukkuloi ja mihin pitäisi varautua. Ensinnäkin taantumat näyttävät olevan hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna ja kukaan ei osaa ennakoida seuraavan taantuman syvyyttä ja vaikutuksia. USA:ssa ehkäpä suurin kansalaisia koskettava huoli on, että kiinteistöjen/asuntojen arvot, jotka romahtivat useissa osavaltioissa jopa 50 %, eivät ole palautuneet ja uusi taantuma voi synkistää valtavan kiinteistömassan arvoa edelleen. Asunnoista valtaosa on ostettu velkarahalla ja kun vakuudet pankeille laskevat edelleen niin miljoonia ja taas miljoonia perheitä on konkurssitilassa. No – samassa rytäkässä pankkienkin omavaraisuudet laskevat ennestään ja luottoluokituslaitosten pyövelit ovat valmiina. Korot nousee ja koko maa alkaa voida entistä huonommin. Kauppa Kiinaan ja Intiaan sekä Eurooppaan alkaa tyrehtyä ja siinäpä ne on eväät sille jollekin, jonka suuruutta on vaikea ennustaa.<br /><br />Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka saa ”polttoaineensa” kansantalouden kehitykseen kansainvälisestä kaupasta ja erityisesti Euroopasta ei säästy taantuman kurimuksesta. Onneksi meillä on tuotantorakenne tasapainottunut Nokian vaikutuksen heikkenemisen myötä. Myös metsäteollisuuden suuret saneeraukset ovat takanapäin, joskin merkittäviä järjestelyjä on edelleen vireillä. Oma pankkijärjestelmämme on varsin hyvässä kunnossa, mutta jos esim. kiinteistöjen arvot laskevat 20…40 %, niin jopa ollaan jenkkien tapaisessa ahdingossa. <br /><br />Mielestäni on erittäin tärkeää, että taantuman alkuvaiheen kulmakerroin saadaan mahdollisimman pieneksi. Sitä työtä EU-tasolla poliittisesti tehdään. Kreikan + muitten ahdinkoon joutuneiden valtioiden saaminen tasapainoon on ensiarvoisen tärkeää. Suomelle joka edelleen saa voimansa (ylijäämää kuluvana vuonnakin on syntynyt reippaasti) viennistä Eurooppaan, jättäytyminen neuvottelupöydistä ja päätöksenteosta olisi tuhoisaa. Suomen kauppa Venäjän suuntaan on ollut positiivisessa kierteessä ja se antaa meille edelleen mahdollisuuksia. Valtiovallan tuki vientitoimille Venäjän suuntaan on enemmän kuin tarpeen ja siinä tulisi poliittisten päättäjien ottaa rohkea etunoja. Me osaamme kyllä tuottaa tavaraa ja palveluja, mutta ainakin PK- yritykset tarvitsevat vastavakuuksia mm. toimitusaikaisiin maksuihin. Käytännössä tarvitaan enemmän ”natsoja” Finnveralle. Kaikki toimet, joilla yritykset ja työpaikat saadaan pidettyä tikissä ovat välttämättömiä. Silloin meillä on mahdollisuus edes jollain tavoin pitää kuntien ja valtion palvelurakenteet toiminnassa ilman lisävelkaa. Niin – se lisävelka kun tarkoittaisi Portugalin ja Italian tietä.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-72111562541414289652011-06-02T11:13:00.007+03:002011-06-03T05:53:47.104+03:00Kumulatiivinen ReaktioToissapäivänä Ahvenisen kauniilla kahviopysäkillä tuollainen sanahirvitys alkoi pyöriä päässä kun mietin tiedon siirtymistä eri tavoin. Myönnän, että erilaiset verkkolehdet kommenttipalstoineen ja tietysti sosiaalisen median välineet kiehtovat niin kovasti iltaisin, että TV-uutisetkin meinaa jäädä katsomatta. Tosin vartissa ahmaisee älyttömän ison tiedonvaihtomäärän ja sittenpä voi pohdiskella ja jalostaa maailman viestejä omassa nupissaan ja tarvittaessa laittaa oma kommenttinsa siis reaktio tietovälineitten ahnaaseen kitaan. On lähes käsittämätöntä miten nopeasti jonkun julkisuuden henkilön sanoma siepataan eri välineisiin ja siteerataan taas edelleen uusissa välineissä. Tätä minä tarkoitan kumulatiivisella reaktiolla. Yritysmaailmassa ennustetaan ja tarkastellaan mm. kassavirtaa aikaan sidottuna. Päivittäistä tai viikottaista kassavirtaa tärkeämpi on kumulatiivinen kassavirta eli paljonko kilisevää ennustetaan kertyvän tai päinvastoin vaikkapa puolen vuoden kuluessa. Tiedon tai paremminkin viestin perusyksikkö näyttäisi olevan viestin pituudesta riippuen minuutti-pari. Sen jälkeen alkaa kumulatiivinen reaktio. Osa puolustaa ja jalostaa viestiä, osa lähtee sitä torpedoimaan. Omien havaintojeni mukaan noin 12 tunnin kuluttua reaktio alkaa olla ohi ja parhaimmillaan viesti on kumuloitunnut satojen tuhansien aivolohkojen summaksi (miinusta tai plussaa). Esimerkkinä poliittinen viesti "Missä EU siellä ongelma", ei sinällään sisällä mitään faktaa, mutta sillä on ollut hirmuinen ohjaava vaikutus satoihin tuhansiin aivorustinkeihin. Mielestäni tietoliikenteen ja välitysvempaimien myötä kumulatiivisen reaktion käyttämisestä on tullut yksi vallankäytön mahtavimmista arsenaaleista. Runsas 20 vuotta sitten käsite "Tietoyhteiskunta" lanseerasi itsensä lävitse. Silloin ei ollut näkemystä siitä, millaisia mittasuhteita käsite tulee saamaan. Nyt voidaan tietoyhteiskunnan rinnalla puhua informaatiomaailmasta - tiedon jalkautuessa mobiiliverkkojen kautta taskuihin ja jopa kesämökin laiturin nokkaan. Onneksi ei vielä suoraan aivoihin, mutta ei sekään enää kaukana ole. Aivothan ovat olennainen osa "mobiiliverkkoa" ja rakenteeltaankin samansuuntaiset. Sielläkin tieto on nollien ja ykkösten yhdistelmää...Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-9917899664016724972011-05-18T08:18:00.002+03:002011-05-18T08:46:47.165+03:00Euroopan vakaus on paras takausPohjois-Karjalan työttömyys on alimmillaan sitten 90 alkupuolen. Vienti maakunnasta vetää ja useita investointivirityksiä on meneillään. Omistajavaihdokset ikääntymisien myötä ovat edenneet odotettua paremmin esimerkkinä Valukumpu Oy:n siirtyminen Ounevan hoteisiin. Taustalla tapahtuu paljon - mutta harva ymmärtää miten tiukassa sidoksissa menestyksemme ja hyvin alkanut kasvu onkaan erityisesti Euroopan talouden vakauteen. Samanlainen tilanne Suomen lisäksi on lähes jokaisessa EU:n maassa ja erityisesti Saksassa, jonka kehitykseen nojaa keskinen Eurooppa. Se, että Kreikkaa ja erityisesti Portualia halutaan suojella talouskurimukselta ei johdu pelkästään solidaarisuudesta vaan myös itsekkyydestä ja omien etujen suojaamisesta. Nyt tarvitaan kipeästi jatkoaikaa kasvu-uran vakiinnuttamiseksi, että omat asiat eri valtioissa saadaan kuntoon. Kestävyysvajetta taitaa olla Norjaa lukuunottamatta jokaisessa maassa omiksi tarpeiksi. Onpa erittäin vaikea käydä Suomessa oman taloustilanteen kohentamiseen ja velkaantumisen pysäyttämiseen jos ulkopuolinen maailma keikkuu veitsen terällä ja jatkuva uhka varjostaa päätöksentekoa. Menetykset tulisivat olemaan moninkertaiset ja vaikutukset todella pitkäaikaiset. Se on vaan tosiasia, että hyvinvointiyhteiskuntamme perusta on 40 vuotta jatkuneessa ja onnistuneessa viennissä, osaamisen jatkuvassa kehittämisessä ja kovassa työntekemisessä kaikilla tasoilla.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-20791114132591014542011-05-07T18:27:00.008+03:002011-05-11T10:35:27.823+03:00Populistit merrassaOn tullut otettua ehkä liikaakin kantaa politiikan kiemuroihin, mutta yrityselämän ja koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta "päässä kihisee". Aamulla Erkki Liikasen haastattelussa kerrattiin presidentti ja sotaveteraani Mauno Koiviston puhetta 20 vuoden takaa. Tunnettu jahkailija sanoi sen, mitä populistien ja oman edun tavoittelijoiden pitäisi pysähtyä hattu kädessä kuuntelemaan - niin - juuri nyt. Kuuntelemaan pitää pysähtyä myös oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden. Jotenkin aistin Maunon puheista suuren toivonkipinän - nyt olemme pitkästä aikaan pääsemässä sen oikean itsenäisyyden portille "pääsemme siis halutessamme päättämään omista asioistamme ja tulevaisuudestamme Isoissa Pöydissä". Näin on tapahtunut ja voiko joku todella olla sitä mieltä, ettei kaikki olisi tapahtunut Suomen eduksi ja menestykseksi.<br /><br />Kunnioitetun Veke Vennamon lause "kyllä kansa tietää" tehosi 30 vuotta sitten. Taas sama kaava tehosi. Käytännössä kansa tietää juuri sen mitä "tiedon esille tuoja haluaa sen tietävän". Ei voi todellakaan syyttää tavan tallaajaa siitä, että ymmärtää asian niinkuin se vakavalla naamalla ja satoja kertoja sanotaan. Mutta onko se asia sitten todella oikea. Tärkeämpää kuin tehdä asiat oikein on se että itse asiat ovat oikeita. Jos vääriä asioita tekee oikein niin siitähän se vasta keitos syntyy. Nyt tätä soppaa tarjotaan populistien toimesta. Suomen asema Euroopassa ja globaalitaloudessa on todella vaikea hahmottaa ja kun se vielä helekutti vieköön muuttuu joka hetki. Ainoa oikea tie mielestäni on - kuten Koivistokin totesi, olla niissä pöydissä aktiivisesti mukana missä kansakuntien tulevaisuudesta päätetään. <br /><br />Suhteellinen menestymisemme maailman taloudessa ja kansakuntana lähes kaikilla mittareilla mitattuna on erinomainen. Käsite suhteellisuus vaatii paneutumista. Kehittyvät maat (BRIC valtiot) ovat ottaneet valtikan käteensä ja heilläkin on oikeutensa ottaa osansa jaossa olevasta maailman talouden kakusta. Ilmiöt eivät ole meille mieluisia kun työpaikkoja häviää tuhatmäärin. Toistaiseksi EU on kuitenkin pärjännyt varsin hyvin. Pari-kolme vuotta sitten maailmaa kohdannut ehkäpä historian suurin taantuma jätti jälkensä, mutta selviäminen ilman yhtenäistä EU:ta ja EUROA olisi ollut todella tuskaista. Heikossa hapessa olevat valtiot eivät siitä kunnialla selvinneet eivätkä selviä. <br /><br />Mielestäni kansakunnan etu vaatii oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden tilanteen uudelleen arvioimista ja jopa paluuta mukaan johtotehtäviin. Tosiasia on, että tätä valtiota on johdettu hyvin yli 20 vuotta. Nyt tarvitaan kokeneita poliitikkoja neuvottelupöytiin. Untuvikoille on annettava aikaa opetella maailmanjärjestystä ja talouden pelisääntöjä kunnolla. Siitä voi kehittyä valmius nousta isompiin saappaisiin. Ei yrityksienkään johtoon ja avainhenkilötehtäviin voi siepata torilta porukkaa, joilla ei ole substanssia riittävästi. Jos nyt ei tule järki käteen niin Suomelle voi käydä ohraisesti vain sen takia, että "kansa tietää" mitä sen haluttiin tietävän, että MINÄ menestyisin.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-29403570940919608992011-04-21T22:51:00.002+03:002011-04-21T23:49:57.154+03:00Haavoittuva Suomi-BrändiMe Joensuun liepeillä asuvat muistamme, miten paljon 90-luvun skinitapahtumat vaurioittivat Joensuun ja maakuntamme mainetta. Paljon on sen jälkeen tehty kaikilla tasoilla asian saamiseksi taka-alalle. Täytyy sanoa, että onneksi asia ei levinnyt laajemmin kansainväliseen "reposteluun". Menetyksiä on vaikea mitata missään yksikössä, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä, attä ainakaan hyötyä siitä ei ole ollut - ei yrityselämälle, hallinnolle, koulutusjärjestelmälle eikä muuttotappion kääntämiselle. Jos jotakin olemme oppineet (toivottavasti) on se että ihmisten muisti on tavattoman pitkä. Katsoin juuri (tunti sitten 21.4.2011 vaalien jälkeinen 4. päivä) TV-ohjelmaa missä keskustelussa olivat Stubb, Soini, Junger ja Laaninen. Suomi-Brändi ei ollut esillä mutta aistin pienen pelonpoikasen ilmassa. Kun eurooppalainen media todenteolla kiinnostui kaivelemaan tilannetta ja vieläpä hakien negatiivisiä piirteitä suurennuslasin kanssa, olemme joutuneet arvaamattoman mielenkiinnon kohteeksi. Kun mm. Financial Times ottaa suomalaisuuden olotilan "tikun nokkaan" ja syöttää sen englantilaisten lisäksi ympäri maapalloa, lukijoista valtaosa pitää tietoa totuutena. Se on kuin yritysnimen joutuminen ilma syytä protestilistalle Kauppalehdessä. Vaikka se seuraavassa numerossa korjataan, ketään ei korjaava informaatio kiinnosta (kokemusta on). Toivon, että negatiivinen infokierre pystytään pysäyttämään heti alkuunsa. Suomen menestymisen edellytys on vienti kärkenä oleva kansainvälinen kauppa. Noin 35 vuoden kokemuksella viennistä oma mielipiteeni on, että kaupan saaminen "kotiin" ei ole helpottunut vaan yhä useimmin kauppa ratkeaa varsin pienillä asioilla. Hyvin usein hintataso ja tekniikka ovat lähellä toisiaan. Kaupan ratkaisee myyjätahon luotettavuus, uskottavuus ja imago. Kuluttajatuotteissa päätöksen tekee herkkähipiäinen kansalainen. Mielestäni olemme hyvin vaarallisella tiellä jos mm. ruotsin -, portugalin -, espanjan -, saksan - ja italiankieliset mediat ottavat meidät "hampaisiinsa". Esim. portugalia puhuva Brasilia on meille erittäin tärkeä kauppakumppani. Kyllä pitäisi miettiä useita kertoja ennenkuin osoittaa sanan miekkansa kreikkalaisia, portugalilaisia ja espanjalaisia kohtaan. Ne nimittäin kolahtavat suoraan sikäläisiin ihmisiin. Tosiasia on vain että me tarvitsemme pitemmällä juoksulla enemmän heitä kuin he meitä. Seuraavassa otsikko Karjalaisen etusivulta 29.3.1951 " Kreikka ostaa vain suomalaista puutavaraa".Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-21629731999190618842011-01-27T09:54:00.002+02:002011-01-27T11:15:01.309+02:00Poikkeaman havaitseminen synnyttää ajattelunMistä syntyy uuden luominen? Mikä neuvoksi kun tavoitteet eivät toteudu tai ylipäätään tavoitteiden asettaminen ei onnistu? Olemassa olevat mallien, trendien, muotivirtauksien ja ns. "hyväksyttyjen toimintatapojen" seuraaminen näyttää ohjaavan yhä enemmän käyttäytymistä. Kiire osallistua mahdollisimman moneen aktiviteettiin ja jopa liiallinen uppoutuminen sosiaalisen median verkostoihin voi mielestäni olla karhunpalvelus oman luovuuden kehittämisessä. Tärkeäksi muodostuu asioitten määrä, joissa ollaan mukana ja pohdinta, onko asiat todella oikeita, unohtuu. Poikkeaminen jopa omasta arvomaailmasta tapahtuu salakavalasti, koska poikkeaman synnyttämä ero on alkuvaiheessa pieni, mutta ajan saatossa ero kasvaa. Tilannetta voi verrata kahteen tiehen jotka risteyksestä lähtevät vain hieman eri suuntaan. Välimatka (poikkeama)ei alkuvaiheessa tunnu suurelta kun toinen tie näkyy, mutta matkan edetessä välimatka kasvaa ja lopulta tie katoaa kokonaan näkyvistä. Poikkeama voi kasvaa niin suureksi, että kun se havaitaan, poistaminen voi osoittautua lähes mahdottomaksi. <br /><br />Olen blogeissani usein ottanut kantaa luovuuteen ja mitä pidemmälle oma yrittäjäurani on etenemässä sitä tärkeämmäksi itselleni on noussut luovuuden "opiskelu" ja sen hyväksi käyttö omassa työssäni liikkeenjohdon ja organisaatioiden konsulttina ja valmentajana . Yrittäjän ja myös kokonaisten organisaatioiden yksi pahimmista vaaroista on "urautuminen", mikä vääjäämättä johtaa ennen pitkää väärälle tielle. Mahdollisia poikkeamia oman ja ympäristön välillä ei aktiivisesti tarkkailla. Tavoitteiden asettamisesta tulee rutiinia jos niitä edes viitsitään ylipäätään asettaa. Ollaan jopa tyytyyväisiä että ongelmia, haasteita ja konflikteja ei synny ja/tai ongelmat lakaistaan kiireen vilkkaa maton alle ennenkuin muut niitä huomaavat. Yritysmaailmassa uusien tuotteiden ja palvelujen synnyttäminen sekä olemassa olevien parantaminen on pidemmällä tähtäimellä menestyksen edellytys. Jo tästä syystä yrittäjän, avainhenkilöitten ja koko organisaation tulisi positiivisessa hengessä havainnoida poikkeamia ja aikaisempaan tekstiini viitaten myös niitä pieniä. Konflikti organisaation sisällä voi ollakin "onnen päivä" kun sitä osataan oikealla ja luovalla tavalla lähestyä ja ratkaista. Ongelmat tulisikin nähdä haasteina, joitten kimppuun käydään heti kun ne havaitaan. <br /><br />Ajattelu ja erityisesti uusajattelu tarvitsee poikkeamia. Jos nykytila ei vastaa tavoitetilaa, poikkeama (= nykytilan ja tavoitetilan ero)on olemassa ja edellytykset ajattelulle syntyneet. Poikkeama ja sen havaitseminen on päävärkin käytön näkökulmasta suuria hetkiä. "Vihdoinkin aivot saavat arvoistaan työtä" ja kapasiteettiahan riittää peräti 24 h vuorokaudessa. Kaikilla meillä on kutakuinkin samanmoiset mahdollisuudet aivojen suhteen ja jos emme itse aseta esteitä aivojen käytölle niin johan tuloksia alkaa syntymään.<br /><br />Joten - nyt porukalla poikkeamien metsästykseen niin saamme ajattelun käyttöön ja estämme aivojen näivettymisen.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-87005728643714012392011-01-07T12:24:00.005+02:002011-01-08T11:19:30.732+02:00Mielenkiintoinen vuosi 2011Taas kerran aloittelemassa erinumeroista vuotta kuin aikaisemmin. Täytyy todeta, että vuosi vuodelta maailman menon pohdinta tulee jännittävämmäksi. Tiedon tuottaminen ja erityisesti sen välittäminen ohjaavat kansainvälistä päätöksentekoa aina kansakuntien johtajista yksittäiseen pieneen ihmiseen. Tieto kumuloituu ja jalostuu milloin mihinkin suuntaan muutamassa tunnissa. Yksi itselle tärkeistä kirjoista 1600 luvun puolesta välistä "Go Rin No Sho" on edelleen ajankohtainen. Kirjan kirjoittaja Samurai Miyamoto Musashi opasti oppilaitaan mm. seuraavasti: "erota maallisten asioitten hyöty ja tappio", "näe pienet asiat kaukana ja suuret lähellä","kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä", "havaitse näkymättömät", "ajattele rehellisesti" ja paljon muita hyvin syvällisiä ajatuksia. Hiukan tuntuu siltä, että japanilaiset johtajat ja poliitikot ovat unohtaneet viimeisen 20 vuoden aikana monille heikäläisille tärkeän oppisisänsä aivoitukset. Voi olla että japanilaiset liiaksi panostivat Amerikkaan ja Eurooppaan 70...90 luvulla ja seuraaminen mitä lähellä mm. Kiinassa on tapahtumassa, jäi vähäiselle huomiolle. Toki niin suuria näkemyseroja ja ristiriitoja taitaa noitten kansojen välissä olla, ettei hedelmällinen ja syvällinen yhteistyö millään osa-alueella ole helppoa. Eurooppa ja erityisesti EU-maat seuraavat tarkalla sihdillä Kiinan ja Intian talouksien nousua ja kun välissä on suuren Venäjän tarjoamat mahdollisuudet niin johan on syytäkin sihtailla ja "nähdä suuret asiat lähellä". Yksituumaisuutta EU-tasolla tarvitaan ja nyt pitäisi pienet direktiivijutut jättää taustalle ja keskittyä todella isoihin sekä kauaskantoisiin asioihin ja linjauksiin. <br /><br />No, meillä häämöttää eduskuntavaalit varsin lähellä ja poliitikkojen puheet ovat sen mukaiset. Kansalaisten pelottelu ja muitten mollaaminen tehoaa kyllä edelleen, mutta mielestäni kriittisyys ja asioitten selvittäminen omia kanavia pitkin on äänestäjien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin esim. 80 luvulla ja tietysti helpompaakin. Mutta kyllä poikkeuksellisen suuria eroja ajatusmaailmoissa on siihen, miten asioita pitäisi viedä eteenpäin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Ne jotka aikaisemmin ovat puhuneet ja toimineetkin kahtiajakautumista vastaan (köyhät vs. hyvätuloiset ja rikkaat), menevät nyt puheissaan paljon pidemmälle ja vaarana voi olla reippaat ylilyönnit, missä itse asian sisältö unohtuu kokonaan. Ratsastetaan mielikuvilla, huhuilla ja vihjailuilla. Uskoisin, että monet ihmiset itse haluavat päättää kuuluvatko he köyhiin jonkin epämääräisen luokittelun nimissä jos tulot ovat esim. alle 60 % keskiarvosta. Elämänlaatu velattomalla eläkeläisparilla, joka haluaa tulla pienillä menoilla toimeen, voi olla aivan eri luokkaa kuin 10 kertaa enemmän ansaitsevalla pariskunnalla, jonka ympärillä häärää jos jonkin näköistä sukankuluttajaa ja hoidettavaa ja vahdittavaa omaisuutta on kerätty ja siroteltu milloin mihinkin. Stressinhän se siitä pukkaa. Kannattaa muistaa ja huomioida, että isot elämisen edellytykset kuten aika, hengitysilma ja ajattelu ovat ilmaisia. Toivon kaikille blogia tähän saakka lukeneille oikein antoisaa ajassa ajattelua kuluvalle vuodelle. Niin ja jalkauttakaa positiiviset sekä omaa ja lähimmäisten elämänlaatua kohentavat ajatukset käytäntöön.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-16434915031882469702010-12-07T12:29:00.003+02:002010-12-07T14:05:03.766+02:00Itsenäinen Suomi itsepäisessä EuroopassaNäinpä polteltiin sinivalkoisia kynttilöitä hyvillä mielin meidänkin ruokatasanteella. Isänmaallinen musiikki säesti tuntisotalla valkohämyistä maisemaa ja illanriivanteella valtakunnan silmäätekevät kättelivät tuttuja ja tuntemattomia satojen tuhansien naiskommentaattoreiden silmien edessä miesväen tuhahdellessa kuka lehden kuka viinilasin takaa. <br /><br />Itsenäisyyden uhkana ei ole näköpiirissä aseellista nujakointia, mutta salakavalasti ovat markkinoitten sotavoimat hiipineet selustaan ja osin jopa motittaneet jukuripäiset ja ahkerat suomalaiset. Hyvin on meikäläisen muistissa 90-luvun kiinteistö- ja asuntokuplien aiheuttamat velkaantumiset, pankkien alasajot, fuusiot ja yrityksien konkurssiaallot. Valtio tuli massiivisin voimatoimin apuun ja todella suurelta katastrofilta vältyttiin, vaikkakin henkitoreissaan oloa kesti puolenkymmentä vuotta. Uskon että tuolloin Nokian voimakkaasta kasvusta koituva vetoapu alihankkijoineen ratkaisi osaltaan pelin ja edesauttoi luottamuksen palautumista kansainvälisiin piireihin.Metsäsektorillakin meni siinä vaiheessa "joten kuten". Vienti erityisesti Eurooppaan veti hyvin. Pääkaupunkiseutu piti pintansa ja elinkeinoelämän pyörät alkoivat pyöriä oikeaan suuntaan vaikka sora kirskahteli reuna-alueiden rattaissa. <br /><br />Hyvinpä on nyt samanmoinen tilanne Euroopan mittakaavassa. Hyvinvointiin tottuneen vanhan Euroopan ja kehittyvien Aasian ja Etelä-Amerikan alueiden välillä on muhinut pidemmän aikaa "yhteenotto", josta viime vuosien aikana on sukeutunut varsinainen markkinavoimien tiimellystanner. Olin pikkudelegaation völjyssä vuonna 94 tutustumassa Irlannin EU-menestykseen ja hakemassa oppiakin kuinka yrityksiä oli onnistuneesti houkuteltu ja saatu luomaan työpaikkoja ympäri maata. Oli lukuisia amerikkalaisia ja japanilaisia elektroniikkateollisuuden jättiläisiä ja jopa meidän Rapalan uusi uistintehdaskin länsirannikolla meren tuntumassa. Koko EU:n näkökulmasta tilanne oli erinomainen. Karu lammasaitauksien koristeltu Irlanti oli saatu kymmenessä vuodessa nostettua yhteistuumin jaloilleen ja työtätekevä kansa oli saanut balsamia haavoihinsa päästessään näyttämään briteille, että täälläkin osataan. Mutta eipä se meinaa kannettu vesi kaivossa pysyä edes 20 vuotta. Ilkkujia ympärillä riittää ja syyllinenhän löytyy pankkisektorista vaikka se on käytännössä yrittänyt toteuttaa kysynnän ja tarjonnan lakia liian pienellä omavaraisuusasteella. Jospa se olisikin niin helppoa että antamalla pankkien mennä nurin homma hoituisi kotiin ja kaikki olisi taas hyvin. Suomalaisten jos kenenkä tämä tulisi muistaa, miten kauan kestää korjata nurinmenneen pankin vauriot, jotka pahiten kohdistuvat tavantallaajiin yrittäjät mukaanlukien.<br /><br />Euroopan/EU:n tilanne on vakava - sitä ei käy kieltäminen, mutta ei suinkaan mahdoton. Yltäkylläisyyden rakenteita joudutaan purkamaan kovalla kädellä, mutta kunhan suuret ikäluokat saadaan seuraavan 30 vuoden aikana käyttämään rahansa "oikein" ja ohjattua ansaittuun haudan lepoon, on Eurooppa taas elementissään. Ja kyllä väliaikakin kestetään.Vaurautta on kertynyt maailman mittakaavassa hirmuinen määrä ja jos tätä osataan käyttää suuntana pienemmät menot ja vähäisempi kulutus,monenlaisiin onnenhetkiin on aihetta.<br /><br />Euroopan historiassa Saksalla on ollut ehkäpä suurin merkitys kehityksen suunnannäyttäjänä. Kuten meillä pääkaupunkiseutu 90 luvun murroksessa - on Saksalla samanmoinen rooli Euroopan mittakaavassa. Ja kas kummaa - Saksavene on saatu positiiviseen liikkeeseen. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, se antaa uskoa myös meille suomalaisille. Sinne vain vanaveteen pienemmillä paateilla ja vaikka muutamissa veneissä äyskäriä ja tilkettä tarvitaan, tämä on kuin Kareliasoutu kirkkoveneillä. Toivottavasti ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Se muistijälki voi nimittäin pysyä tuhat vuotta.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-17076122358876250002010-11-05T21:50:00.003+02:002010-11-05T22:31:11.869+02:00Hallitusasioista ja viestinnästäPäätin 2.2.2009 blogikirjoitukseni seuraavaan:<br /><br />"Jos hallitustyöskentelyn sisältöä ei jatkuvasti kehitetä voi siitä muodostua ”syödään pihvit ja juodaan kahvit” kerho ja näin hallituksesta tuleekin kehityksen jarru ja useimmiten operatiivisen johdon kumileimasin. Hallituksen pätevyys on jäsenten pätevyyttä ja yhteistyökykyä ensisijaisena kohteena yrityksen menestyminen. Hyvältä hallitukselta on lupa odottaa kriittisyyttä myös säännölliseen itsensä arvioimiseen."<br /><br />Enpä silloin arvannut, että hallitustyöhön liittyvä pohdinta, valmennus ja käytännön työskentely hallituksissa saisi omalla kohdallani sellaiset raamit kuin on tapahtunut. Kuluvalla viikolla olin tiistaipäivän Oulussa alustajana 15 pienyrittäjän keskellä teemalla "hallitustyön kehittäminen" ja keskiviikkona parisen tuntia Joensuussa samasta aiheesta. Kiinnostus aihetta kohtaan on selkeästi kohonnut parissa vuodessa. Kiperiä kysymyksiä toisensa jälkeen ja Oulusta jäi pitkä lista kotitehtäviä asioista joihin siellä en pystynyt vastaamaan. Olisiko tuosta taantumasta ollut apua pohtimaan hallitustyön tehostamista - näin vakaasti uskon. <br /><br />Kahden vuoden aikana olen yhä enemmän vakuuttunut, että hallitustyössä pitää olla saumaton yhteys koko organisaatioon oli se sitten 2 tai 100 henkilöä.Strategian kehittäminen ja strategisten päätösten tarve on yhä enemmän ja enemmän reaaliajassa kiinni. Mielestäni hallituksien jäseniltä ja yritysjohdolta vaaditaan kykyä ajatella ajassa sekä osaamista aktiiviseen viestintään. Toimiva viestintä alhaalta ylös, sivusuuntaan ja ylhäältä alas ehkäisee ongelmien syntymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä joutuu vaan hämmästelemään yhä useammin, miksi se ei toimi.Miksi halvin työkalu "viestintä" jätetään käyttämättä. Onko liian helppoa turvautua pelkästään sinänsä mainioihin sähköisiin menetelmiin, joissa ei mielestäni koskaan päästä varmistamaan tarpeeksi hyvin, onko viesti todella ymmärretty. Toimivin sosiaalinen media on konkreettinen viestinnällinen yhteys naamanilmeineen ja vartalon hetkutteluineen. Mutta miten sitten kaiken kiireen ja mylläkän keskellä ehditään riittävään kontaktiin. Ei se muuten onnistu kuin priorisoimalla asioita ja miettimällä syvällisesti viestinnän tärkeyttä johtamisen tukena.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-55577634563107011942010-10-07T22:15:00.003+03:002010-10-08T07:00:32.266+03:00Tulevan talven yli nousujohteessaKesälomien jälkeen olen taas päässyt iloitsemaan keskusteluista yrittäjien ja muitten elinkeinoelämän asiantuntijoitten kanssa.Perusvire on lähes kauttaaltaan positiivisen innostunut. Rakentamisen kohteet ovat korjaamisen lisäksi myös uudisrakentamisessa ja itse uskon noin 3 vuoden kasvuun esim. omakotipuolella 10...20 %/ vuosi tämän vuoden tasosta. Teollinen sektori pääosin on riittävässä kapasitettitilassa ja viimeisille riveille syntyy plusmerkkisiä tuloksia. Raskaan liikenteen kasvun huomaa jo muutaman sadan kilometrin reissulla Lappeenrannan tai Jyväskylän suuntaan. BRIC -maitten (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina)veto tuntuu ehtymättömältä.Mutta yllättäen melkoinen määrä tekemistä on palautunut Kiinasta takaisin EU-maihin. Mm. määrätyissä metallituotteissa Kiinassa teetettyjen tuotteiden hinta pomsahti muutamassa kuukaudessa 30 % ja enemmänkin. Se on myös herätellyt yrityksiä pohtimaan, että onpas se suhdanneherkkyys saavuttanut Aasiankin. EU:n vakautta osataan pitkästä aikaa arvostaa ja tilanne hillinnee liikaa hötkyilyä Aasian suuntaa. Erityisesti Saksan teollinen moottori kehrää kuin takavuosien mersut kuunaankin. Nyt on korkea aika taas kerran päivittää strategista suuntimaa ja pohtia uusien jalkojen kehittämistä entisten tueksi. Useilla yrityksillä kun viimeisen 10 vuoden aikana osaaminen on syventymisen myötä myös kaventunut. Silläkin strategialla kun on tiensä pää. Omistajavaihdokset ovat taantumavuosien jälkeen lähteneet rivakasti liikkeelle.Tuntuu siltä, että vuosia jatkunut mm. Josekin ja yrittäjäjärjestöjen toimesta tehty rummunpäristely kantaa hedelmää ja toimeen tartutaan kiinni Hiab-otteella. Omistajavaihdoksien onnistuminen kaikilla toimialoilla on mielestäni yksi valtakunnan tärkeimpiä asioita työpaikkojen säilymisen ja lisäämisen kannalta. Naapurimaissa ja erityisesti Baltian ja Venäjän puolella nimittäin on halua siirtää näivetyksen alaiset tai hoitamattomat teollisuuden työpaikkarakenteet omille tanterilleen. Näissä asioissa tarvitaan paikallisia ja usein yrityskohtaisia toimenpiteitä. Joten koko henkilökunta mukaan jouduttamaan ja tukemaan omistajavaihdoksia. Isäntä ja emäntä kun eivät aina itse tajua, että salaisuus peilistä kurkistavan naaman nuorehkona säilymiseen on huononeva näkö.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-14139692157339977472010-09-17T20:40:00.002+03:002010-09-17T21:03:52.832+03:00Onko köyhä kunta kuitenkin rikkaampi ?No nyt pitää tarttua tähänkin asiaan kun erilaisia vertailuja ja tilastoja tehdään milloin mistäkin. Yksi tutkimus laittelee kuntien kotitalouksia paremmuusjärjestykseen sen mukaan paljonko sierainpari keskimäärin kunnassa ansaitsee tai tuottaa lisäarvoa esim. bruttokansantuotteen mittarilla.Siellä sitten keikkuu häntäpäässä yleensä reunakuntia kuten Rääkkylä, Ilomantsi jne. Mutta mikä sitten on totuus käytännössä ? Reunakunnissa asukkaat ovat pääosin asuntovelkansa maksaneet ja elävät lähempänä luontaistaloutta mm. pienemmillä energiakuluilla. Nuoriparikin jos töitä löytää selviää reuna-alueella peruskustannuksistaan (mm. asunnon velkataakka) lähes puolella siitä mitä Joensuussa keskustan liepeillä.Toki matkakuluissa menettää hieman, mutta kukapa sitä kotoaan poissa olisi turhan päiten muutenkuin patikoimalla tai menemällä läheiselle järvelle viisastumaan. Pitäisikin mitata kotitalouksien nettotuloja. Silloin kyllä tilastot heilahtavat.Köyhä kunta muuttuukin rikkaammaksi - siis kotitalouksien näkökulmasta. Ja eikös se kuitenkin ole se tärkein juttu? Niin siis se, millaista elämänlaatua pystyy sijallaan pitämään ja kehittämään.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-72920561415919851252010-09-05T13:11:00.005+03:002010-09-06T06:24:23.495+03:00Tapahtumista elinvoimaaTunti sitten (tänään sunnuntai 5.9.2010) selvisi, että Joensuun seudun tarjous järjestää vuoden 2015 ampumahiihdon MM-kisat Kontiolahden hiihtostadionilla päihitti Holmenkollenin vastaavan. Tämä hieno uutinen on vuosien pitkäjänteisen uurastuksen tulos ja monien kansainvälisten kisojen järjestelyjen onnistumisen siivittämä. Nyt kannattaa elinkeinopolitiikasta vastaavien aloittaa yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen kanssa pohdinta miten yli neljän vuoden ajanjakso hyödynnetään. Edessä on lukuisia tilaisuuksia, joihin tulevalla MM-kisojen järjestäjällä on itseoikeutettu sisäänpääsy.Joensuun seutu ja koko Karelia kannattaa lanseerata entistä syvällisemmin kansainväliseen tietoisuuteen. Suositun lajin liepeillä liikkuu liike-elämän ja julkisen vallan edustajia roppakaupalla. Olisiko asia jopa sen väärti, että elinkeinoelämän toimijat nimittäisivät henkilön joka keskittyy kisojen ja mahdolllisesti muittenkin merkittävien kansainvälisten tapahtumien hyödyntämiseen. Josek ja Tiedepuisto voisi olla hyvä pesäpaikka tällaiselle kv-taidot hallitsevalle henkilölle.Onhan noita projekteja laitettu pystyyn joskus hyvinkin vaatimattomalle kehykselle. Tässä on konkreettinen kohde ja neljä vuotta aikaa. Tavoitteet voisi asettaa useasta näkökulmasta. Mielestäni ainutlaatuinen mahdollisuus koko maakunnalle.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-26839859865615825582010-08-17T21:05:00.004+03:002010-09-05T13:10:51.278+03:00Työn sijoittuminen ja vaalimylläkkäTyöttömyys, avoimet työpaikat ja työperäinen maahanmuutto ovat tulevan vaalimylläkän keskeisiä teemoja. Meillä suomalaisilla on perusoikeus valita oma asuinympäristömme. Toki valintaan vaikuttavat useat seikat kuten opiskelupaikkakunta, kumppanin löytyminen, kaveripiiri ja harrastuksetkin.Vaadittaessa suomalaisten työttömien työllistämistä ennen työhaluisten maahanmuuttajien palkkaamista, haluaa usea poliitikko "unohtaa" sen tosiasian, ettei sopiva työ hakeudu asuinpaikkakunnan mukaan.Iso maa, epätasaisesti jakaantuneet toimialat ja varsin vaatimattomat julkiset liikennöintimahdollisuudet ovat tosiasioita, joille nyt ei vaan mahda mitään. Suurin osa tulevaisuuden työpaikoista syntyy pienehköihin yrityksiin ja yrittäjä työntekijöitten tapaan saa valita asuinympäristönsä, mutta myös paikan missä haluaa yritystään pyörittää. Toki sillä työvoimalla ja koulutuksella, mitä alueella on tarjolla on jonkin verran vaikutusta yrityksen sijoittumiselle. Työpaikan valintaan ja erityisesti vaihtamiseen vaikuttavat suuressa määrin työpaikan ilmapiiri ja johtamistapa. Johtamisjärjestelmien ja työilmapiirin kehittämisessä on mielestäni jatkossa yhä suuremmat haasteet. On nähtävä suuret asiat lähellä ja pienet kauempana. On siis aikamoinen joukko erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat alueellisiin työttömyyseroihin - ja valitettavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia eteenpäin. Toisaalta työ lienee se ylivoimaisesti paras terapia, on se sitten yrittäjälle yrittämistä, johtajalle johtamista tai tekijällä tekemistä. Joten kyllä joustavuuden, asennekasvatuksen ja yhteistyön eteen kannattaa panoksia laittaa alkaen kotoa ja koulusta. Alkulauseeseeni viitaten pelkään pahoin, että poliitikot eivät kykene keskustelemaan rakenteellisen työttömyyden aiheuttajista sekä työpaikan täyttämisen tärkeydestä oli se sitten Lieksassa tai Tampereella. Ja vaikeahan se on ymmärtää kun kellokaspoliitikoista ei valtaosalla ole kokemusta tavantallaajan työskentely-ympäristöstä ja muutostilanteista pidemmällä aikajaksolla. Mutta jäädäänpä seuraamaan ja äänestetään joka tapauksessa.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-82389712265329078262010-07-29T14:36:00.002+03:002010-07-29T15:24:22.166+03:00Elinkeinosta elämiseen vai päinvastoin ?Otsikon ja tämän kirjoitelman saa aikaan lomapohdiskelu asiasta, että noin 10 vuotta työpiste on sijainnut Joensuun Tiedepuistossa, mökkiympäristö Liperissä ja varsinainen koti Kontiolahdessa.Yrittäjän arjessa ja pyhässä tästä on muotoutunut ns. elinkeinoympäristöni 1. kehä. En kuulu siihen kaartiin, joka yrittää sulkea työasiat pois esim. mökillä tai kotona.Itseasiassa moni työasia on saanut nyt päättyvän 5 viikon lomajakson aikana uutta suuntimaa ja jos niitten toteutukset onnistuvat niinkuin vakaasti uskon, loma onkin ollut vuoden tehokkainta työaikaa.Onhan siinä muutama kuohu- ja punaviini huvennut - niin palan painikkeena - mutta ei turhaan. Niin ja muu perhe sekä vieraat, joita on onneksi riittänyt, eivät ole varmasti huomanneet, että isäntä on osin työasioissa kiinni. Niin hyviä tuloksia olen grillaamalla ja muilla menetelmillä saanut aikaiseksi. Elintarvikkeitten kanssa puuhastelu ja niitten jalostaminen kun on minulle vuosia ollut mieluista harrastusta. Elinkeinoympäristöni 2. kehän muodostavat asiakkaitten sijaintialueet ja auto. Sitten ollaan maantieteellisesti mm. Outokummussa, Keski-Karjalan alueella, Ilomantsissa tai vaikkapa Lieksassa. Mutta se auto, jossa yksin ajaminen ilman radioääntä luo lähes maagisen mahdollisuuden ajatustyöhön. Muutaman neliösentin kiinnitys kitkan kautta maahan, vaihtuva maisema,moottorin hyrinä ja itse suojatussa tilassa. Siinä sitä on elementtiä sinisille ajautuksille tai visaisenkin ongelman ratkaisulle joka alun perin on ollut asiakkaan ongelma, mutta muuttuu nopeasti omaksi haasteeksi.Elinkeinoympäristön kolmannen kehän muodostaa muu matkailu ja tietotekninen välineistö ohjelmineen. Tälläkin on oma tärkeä roolinsa ja sosiaalinen yhteys tuttuihin ja tuntemattomiin vaikuttaa vuorovaikutuksen tai tiedon saamisen kautta ajatteluun ja sitä kautta työn tuloksiin. Kyllä tässä on todettava että minun tapauksessa ei ole mahdollista erottaa elinkeino- ja elämisen ympäristöjä toisistaan. Ja onko tuo edes tarpeellistakaan.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-3921555412718943662010-07-19T09:15:00.002+03:002010-07-19T10:05:21.881+03:00Yks plus yks on kolmeKulttuuri (viihdekin on osaltaan sitä) on heinäkuun talousveturi ainakin Joensuun seudulla. Kesäteatterit, joista osa jo ammattilaisteattereiksi luettavia - pyörivät täysillä. Ilosaari Rock, joka eilen päättyi toi alueelle reilut 8 MEUR. Joensuun tori ja kävelykatu lauantaina puolen päivän aikaan olivat yhtä iloista mylläkkää. Kahdeksan hlön seurueelle ei yhtenäistä kahvitteluympäristöä löytynyt kuin vartin haravoinnin jälkeen. Kerrassaan hienoa,ettei eurooppalaista ja monikansallista tunnelmaa tarvitse kauempaa hakea. Kesä ja erityisesti heinäkuu tarjoavat taiteen tekijöille ja esittäjille ainutlaatuisen mahdollisuuden oman työnsä tekemiseen ja tulojen hankkimiseen. Meille kuluttajille eri tilaisuudet ovat sitä todellista akkujen lataamista. Miksi sitten 1+1=3. Ensimmäinen ykkönen on kulttuurin tuottajat, järjestäjät ja itse taiteilijat, toinen ykkönen on oheispalvelujen tuottajat ja kauppa; kolmas ja se näkymätön ykkönen on se, että jos meille ei olisi paikallisesti korkeatasoista kulttuuritarjontaa, osa meistä suunnistaisi muualle ja veisi nyt tänne jäävän valuutan vieraisiin taskuihin. Tunnen työni kautta useita palvelualan yrittäjiä, joille kesäkausi ja senaikainen myynti ovat ratkaisevassa asemassa koko yrityksen ympärivuotisen olemassaolon kannalta. Ja se tarkoittaa myös pysyvien työpaikkojen säilymistä vuodesta toiseen. Tarkkaan laskien sieltä voisi tulla vielä neljäs plussa. Ehkäpä näistä näkökulmista ajatellen kulttuurin perusrakenteiden tukeminen(kuten koulutus ja avustukset tukiorganisaatioille)ei tunnu lainkaan väärältä kohteelta. Tuleepa mieleen, voitaisiinko kulttuurin saralla tehdä jotain vielä paremmin ja pitkäjänteisimmin. Tiiviimpi ja ammattimainen yhteistyö rajan taakse Pietari mukaanlukien voisi olla juuri tähän ja huomiseen sopiva teema. Saisihan tuo iloinen ja taloudellista tulosta tuova mylläkkä kestää vaikkapa toukokuun puolelta syyskuun alkuun. Niin ja olisiko tämä sitä millä osa nuorisoa saataisiin pysymään alueella ja/tai palaamaan takaisin.Nyt alkaa tulla jo sellainen tunne, että 1+1 onkin viisi koko maakuntaa ajatellen.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-82628230076045614282010-07-08T14:02:00.002+03:002010-07-08T14:33:39.930+03:00Syksyllä mennään lujaa...Takana on 10 päivää helleaaltoa - no pari päivää oli hieman koleampaa ja edessä niinikään 10 hellepäivää. Usealle sesonkiyrittäjälle tuli vuosia odotettu boomi, jonka jokainen meistä heille suokoon. Terassit ovat täynnä - niin - iloisia ihmisiä, virvoketehtaat käyvät täysillä ja kaikki kesään liittyvä tekee kauppansa.Kaiken lisäksi vasarat paukkuvat työmailla ja rakennustarvikeliikkeissä saa oikein kunnolla jonottaa. Tämän totesin pari päivää sitten, mutta ei mennyt päivä pilalle. Jos vaakakupissa on tyhjä kauppa tai puolen tunnin jonotus niin valitsen jälkimmäisen. Se nimittäin tietää jatkuvuutta ja sitähän me yhteistuumin haluamme - ainakin uskon vilpittömästi. Niin - siis enemmän työpaikkoja ja enemmän kilisevää valtion ja kuntien kassaan. Hyvältä näyttää edelleen myös teollisella rintamalla. Rakentaminen ja sen kiihtyminen on ennenkin kumuloinut kiirettä useille alueille. Juuri piipahdin eräässä koko alku vuoden heikossa hapessa olleessa yrityksessä missä tilauskanta oli tuplaantunut kahdessa viikossa. Mikä merkittävintä kasvusta puolet oli tulossa viennistä. Kyllä nyt keväällä uskomani odotukset vahvistuvat. Syksyllä mennään lujaa ja työllisyys varmasti kohenee ensi syksyn ja talven aikana. Nyt muuten kannattaa laittaa omistajavaihdosasioihin vauhtia. On paljon helpompi myydä ja ostaa kun markkinat vetävät. Mutta lopuksi - ne joille lomaa on suotu ja sitä on mahdollista pitää - naattikkaa ja naattikkaa. Ja niille, jotka ahertavat - naattikkaa ja naattikkaa. Toisen onni on toisen loma ja toisen loma on toisen onni. Niin ja elellään sitten siivosti kotona ja ulkona. Pidetään itsemme lisäksi myös kanssaihmiset hyvällä tuulella....Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-69196727456629169932010-06-07T20:02:00.003+03:002010-06-07T20:46:53.991+03:00BIO-energiasta on sittenkin SammoksiOtetaanpas nyt kantaa tuohon bio-energiaan ja sen tarjoamiin haasteisiin. Käytän vielä tässä vaiheessa sanaa haaste mahdollisuussanan sijasta. Noin 17 vuotta sitten olin vuoden päivät sohimassa energiapuun korjuuseen liittyvää kokonaisuutta pilketeollisuuden näkökulmasta.Ja samoihin aikoihin myös tiukasti mukana "älykäs talo" hankkeessa missä piti yhdistymän hirsi, aurinkoenergia, painovoimainen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto sekä kivenkäyttö sekä passiivisena auringon varaajana että uudentyyppisenä lämmöntuottajana. Intoa molemmissa hankkeissa kyllä riitti ja vetureina olivat merkittävät alan yritykset ja tutkimuslaitokset.Eduskunnassakin tuli juostua useampaan kertaan keskustelemassa kustannusten alentamisesta verokeinoin. Kaikkialla asia ymmärrettiin, mutta käytännön tukitoimet taisivat jäädä myötäsukaiseen keskusteluun ja jonkinlaisiin lupauksiin. Pelletin käytön lisäämiseen liittyvässä yrityshankkeessa hoipertelin yhdeksän vuotta sitten myöskin runsaan vuoden verran. Mutta kyllä on noilla bioenergiaan liittyvillä asioilla toenperrään pitkä sytytyslanka.Jos ei olisi yrittäjillä ollut muita tienestejä niin olisi jääneet vessareissut vähiin - eipä olisi ollut paljoakaan ruokatorven kautta kierrätettävää.<br /><br />Viikko sitten olin biokaasun käyttöön liittyvässä seminaarissa ja muutenkin olen taas ajautumassa uusiutuvan energian syövereihin liiketoiminnan kehittämisen konsulttina. Ja täytyypä sanoa että nyt tuntuu olevan sekä imua että työntöä. Kansainväliset päästöihin liittyvät sopimukset ja öljyn loppumisen uhka ovat muokanneet ilmapiirin juuri sellaiseksi kuin 90-luvun alussa unelmoitiin. Jos ja kun energiapuun käyttö saadaan täyteen vauhtiin ja mm. kaatopaikat ja puhdistamot sekä isommat maatilat valjastettua bioliikennekaasun jalostuskohteeksi niin ollaan luomassa valtakunnallisesti ja myös alueellisesti suurta positiivista rakennemuutosta. Tämä tarkoittaa valtakunnassa kymmeniä tuhansia työpaikkoja, satoja uusia yrityksiä ja ennenkaikkea lisätienestiä olemassa oleville yrityksille ja maatiloille.Vielä viisi vuotta sitten suhtauduin monien pettymysten saattelemana bioenergian tuomiin liiketoimintamahdollisuuksiin skeptisesti. Mutta nyt on takki kääntymässä ja uskon todella positiiviseen murrokseen, joka vaikuttaa mm. Pohjois-Karjalan tulevaisuuteen pitkäjänteisimmin kuin mikään tähänastisista muutoksista viime sotien jälkeen.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-78767492749240249342010-05-08T08:51:00.006+03:002010-05-08T12:46:38.016+03:00Kreikan heijasteetPakkohan se on ottaa kantaa EU/Suomi/Kreikka tilanteeseen ja tuoda oma näkemyksensä tavantallaajan ja yritysmaailman suuntimasta.Mielestäni valtioitten menestysmismahdollisuudet ja menestyksen ylläpitäminen muistuttaa enenevässä määrin yritysmaailman hyvien pelisääntöjen noudattamista ja tilaa missä strategisesti ja operatiiviseti terveet yritykset kehittyvät ja pärjäävät vuodesta toiseen.Ajatelkaapa yritystä ilman pelisääntöjä - tilannetta missä työntekijät saisivat lisäansioita käyttämällä yrityksen koneita ja laitteita veloituksetta ja/tai tekemällä hommia muille ja itselleen firman työajalla. Samaisessa firmassa yrittäjä ja johto voisivat kuta kuinkin vapaasti päättää, minkälaisen summan ilmoittavat veronkerääjille ja minkälaisen summan käyttävät omiin tarkoituksiinsa. <br /><br />Korruptoituneet ja vilunkia pelaavan valtion silmäätekevät (siis ihmiset) toimivat juuri näin. Toimintatavat ja huono moraali leviävät ja aikaa myöten valtaosa kansakunnasta (tai yrityksen kyseessä ollessa organisaatiosta) samaistuu tällaiseen tekemisen meininkiin. Jo Raamatusta löytyy kosolti esimerkkejä holtittomasti eläneiden kansakuntien kohtalosta. Jotenkin nuo tuhansia vuosia eläneet eteläiset valtiot eivät näytä ottavan opikseen vaan sama "siat vatukossa eläminen" toistuu muutaman sadan vuoden välein. Jos ulkopuolella olisi heikkoja kansakuntia ja liittoja niin sotatilanne olisi päällä hyvin nopeasti. Mikäpäs sen helpompaa kuin vierittää syy muitten niskaan ja hyökätä porukassa ulkopuolisten apajille. Onneksi tämä ei ole ainakaan helposti mahdollista. Jo Euroopan sisäisen turvallisuuden takia EU pitäisi saada pidettyä koossa ja yhteneväisenä. <br /><br />Veikkaan että mm. Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa henkilöstö- ja toimintapolitiikka vaihtuu ja muuttuu raskaalla kädellä ohjautuen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se kun on valtaosin ihmisistä kiinni miten pitkäjänteistä tulevaisuutta rakennetaan niin valtio- kuin yritystasollakin. Huonoin homma tässä EU:n sisällä riehuvassa kriisissä on se, että voimme syöksyä sisäiseen taantumaan sekä lisätyöttömyyteen ja näin kilpailukykymme rapautuu entisestään jos tilannetta ei saada vakautettua. Pankkeja on turha laittaa syntipukeiksi. Muut kuin yksittäiset pankit määrittelevät maakohtaiset luottoluokitukset ja pankit yleensä tekevät päätöksiään sen mukaan. Toki jos saisin päättää nostaisin kaikkien maailman pankkien vakavaraisuusvaatimusta, että niillä olisi enemmän pelivaraa kestää suhdannevaihteluita. Jos nyt Saksan ja Ranskan - joka tapauksessa edelleen heikossa hapessa olevien pankkien - vastuuta nostettaisiin merkittävästi, korot lähtisivät aika nopeasti nousuun sekä valtion veloissa, että myös yksittäisen asuntolainaa omistavan pohjoiskarjalaisen perheen kohdalla. Nousu voisi olla dramaattinen ja voin vain kuvitella miltä nuoresta parista tuntuisi jos 15 vuoden maksuajallla olevan 200 000 euron lainan korko kohoaisi nykyisestä kolmesta esim. kahdeksaan prosenttiin (kulut kasvaisivat noin 10 000 euroa vuodessa). Osalle yrityksiä jo parin-kolmen prosentin koronnousu olisi kohtalokasta ja lisää porukkaa lähtisi kilometritehtaalle. <br /><br />Toivoisin, että muutamat poliitiikot ajattelisivat nokkaansa pidemmälle heitellessään vaatimuksia Suomen yksipuolisesta vetäytymistä tai utopistisista pakotteista. No jotain hyötyäkin voi olla näköpiirissä. Nimittäin vienti Ruotsiin ja Englantiin helpottuu EU:n sisällä valuuttamuutoksien johdosta ainakin tilapäisesti ja EURON devalvoitumisen myötä myös Aasiaan, Venäjälle ja USA:han jos vain noissa maissa kysyntä kasvaa. Tilanne on joka tapauksessa Etelä-Euroopan suhteen todella vaikea ja nyt tarvitaan muutaman vuoden pituinen yhteistuumin tehty ratkaisu millä ei vaaranneta orastavaa nousukautta. On vain luotettava, että markkinavoimien tuella saadaan kepulikonsteja käyttävät ja löyhän moraalin omaavat valtiot kuriin ja vaihtamaan vastuuhenkilönsä sellaisiin, jotka aidosti ajattelevat kansalaistensa parasta. Kurinpalautusta asia vaatii myös sikäläiseen yritysmaailmaan - harmaasta taloudesta eroon ja veronkerääjille on maksettava se mikä niille lain mukaan sovitaan niin että muitten valtioiden todennäköinen tuki voidaan jonakin päivänä maksaa takaisin.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-67599258143690802892010-04-06T18:53:00.005+03:002010-04-06T19:51:32.759+03:00Kysynnän muuttolinnut palaavatKysyntä palaa Suomeen muuttolintujen myötä.Tällainen iloinen johtopäätös on vedettävissä kun päivittäin pääsee aistimaan yritysmaailman mystistä ilmapiiriä.Pitkästä aikaa haistelen hitsausjäljen pöllähdyksiä, kun pienelle teholle viritetyt ilmastointikojeet eivät ehdi vetäistä noita leiväntuoksuisia savuja taivaan tuuliin. Mukavalta tuntuu tuttujen työvaatekaappien narahdukset niitten auetessa puolen - jopa vuoden lomautusjakson jälkeen.Tervetulleita ovat piirrustusnivaskat rakentajien ja rakennustuotteiden valmistajien pöydille. Antaa vaan kahvin läikähtää kunnolla rapisevan piirroksen kulmalle - se on varmistus, että tämä on oikeasti totta. No - eihän se vielä huomenna tilaukseksi käänny. Mutta on tässä edes mahdollisuus. Ulkomailta saapuneet kysynnän muuttolinnut kiertyvät tekijöittensä tilipussien avulla paikalliseksi uteliaisuudeksi. Uteliaisuus näkyi lauantaina suorittamallamme huonekalukauppakierroksella. Tapanani on aina kysellä myyjiltä, miltä todellinen barometri kaupoissa näyttää. Nyt viesti oli selvä - positiivinen värinä on lisääntynyt. Sen verran hyrähti hyvä mieli itsellekin, ettän tingin vain 9 euroa yli 400 euron ostoksesta. Normaalisti kuulemma emäntä saa hävetä isävainaaltani perittyä tinkimisvimmaa. Toki sisimmässäni tiedän, että maakuntana kaukaa lähdemme vuoden 2008 alun tasoon nähden. On kuitenkin turha haikailla menneen talven lumia. Maailmalla avautuu koko ajan uusia mahdollisuuksia. Niitä on nyt havainnoitava, puntaroitava ja kokeiltava riskit halliten.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4620755861793011246.post-13630469296282753012010-03-05T13:26:00.002+02:002010-03-05T14:43:38.992+02:00Onko peruutuspeili muutamille ainoa peiliLakot ja lakon uhkat ovat sävyttäneet suomalaisten kujanjuoksua niin pitkään kuin oma muistini antaa myötä. Jotenkin koko työmarkkinaosapuolten neuvottelujärjestelmä on eristäytynyt ajan myötä omaksi alakulttuurikseen, mihin on entistä vaikeampi luoda kontaktia ja ymmärtää mistä on kysymys. Saavutetut edut on huomattavasti suurempi tekijä kuin valtakunnan edut. Saavutetut edut näkyvät peruutuspeilistä ja ne tuntuvat olevan monille paljon tärkeämpi asia kuin tuulilasin edessä oleva näkymä. Itseasiassa saavutettujen etujen mahtipuolustajat ovat siirtyneet jo kokonaan takapenkille mistä peruutuspeilejä voi vaivattomasti vahtia ja kuskien paikalle on isketty äänitorvet, joiden putkinäkö riittää juuri ja juuri edessä olevan tien leveydelle. Kyllä väistämättä herää ajatus pienyrittäjyyden kehittämisestä ja heidän verkostoitumismahdollisuuksista hoitamaan erilaisia kriittisiä tomintoja. Esimerkiksi koko ahtaushomman voisi hoitaa viitisensataa palveluyritystä jotka tarvittaessa vuokraavat välineistön isommilta toimijoilta. Halukkaita yrittäjiä voisi olla hyvinkin tarjolla jo nykyisessä ahtaajakunnassa. Uskon, että tällaiseen suuntaan ollaan menossa monissa "historian havinan" toiminnoissa vaikkakin hitaasti. Ja eikö se olisi kuitenkin "matti meikäläisten" etu että kriittiset hommat hoituu kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Tietysti tosi-tv jännitys hieman ohenisi, mutta jospa siksi ajaksi keksisi vaikka lenkillä pyörähtämisen. Suuri on ihmetykseni valtiovallan hampaattomuuteen näissä tilanteissa. Yhteiskuntaa on pidetty elinkelpoisena parisen vuotta suunnattomalla velanotolla, kiristämällä kuntien taloutta ja lisäämällä huimia summia työllistämiseen ja uudelleen kouluttamiseen. Kyllä noita toimenpiteitä pitäisi pystyä puolustamaan. On naurettavaa todeta, että asioihin ei voida puuttua koska kenenkään kansalaisen henkeä ei uhata. Jo riski ja ahdistus lakkojen mahdollisista seurauksista vaikuttaa tuhansien ihmisten henkiseen puoleen ja tragedioilta tuskin vältytään. Palatakseni otsikkoon - en voi välttyä johtopäätökseltä, että valtakunnassa on iso joukko kansalaisia, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen maailmanlaajuista temmellystä, missä tavoitellaan erilaisia tilauksia rajallisilta markkinoilta. Lapsenlapselle ostettavasta pienestä puuautostakin kilpaillaan maailmanlaajuisesti. Ja se puuauto halutaan ostaa merkkipäiväksi - ei sen jälkeen. Jos emme pysty pitämään oman vienti-ja tuontikaupan toiminnan laatua kilpailukykyisenä, seuraukset huomiselle ovat arvaamattomia. Maailmanlaajuinen kilpailu on nimittäin aivan erilaisessa tilassa kuin se koskaan on ollut. Tällä menolla noita työuriakaan ei tarvitse pidentää - ei ole nimittäin mitään tekemistä. Niin - peruutuspeilistä ei voi ennakoida tulevaisuutta.Seppo Turunenhttp://www.blogger.com/profile/10733729810817178568noreply@blogger.com0