torstai 27. tammikuuta 2011

Poikkeaman havaitseminen synnyttää ajattelun

Mistä syntyy uuden luominen? Mikä neuvoksi kun tavoitteet eivät toteudu tai ylipäätään tavoitteiden asettaminen ei onnistu? Olemassa olevat mallien, trendien, muotivirtauksien ja ns. "hyväksyttyjen toimintatapojen" seuraaminen näyttää ohjaavan yhä enemmän käyttäytymistä. Kiire osallistua mahdollisimman moneen aktiviteettiin ja jopa liiallinen uppoutuminen sosiaalisen median verkostoihin voi mielestäni olla karhunpalvelus oman luovuuden kehittämisessä. Tärkeäksi muodostuu asioitten määrä, joissa ollaan mukana ja pohdinta, onko asiat todella oikeita, unohtuu. Poikkeaminen jopa omasta arvomaailmasta tapahtuu salakavalasti, koska poikkeaman synnyttämä ero on alkuvaiheessa pieni, mutta ajan saatossa ero kasvaa. Tilannetta voi verrata kahteen tiehen jotka risteyksestä lähtevät vain hieman eri suuntaan. Välimatka (poikkeama)ei alkuvaiheessa tunnu suurelta kun toinen tie näkyy, mutta matkan edetessä välimatka kasvaa ja lopulta tie katoaa kokonaan näkyvistä. Poikkeama voi kasvaa niin suureksi, että kun se havaitaan, poistaminen voi osoittautua lähes mahdottomaksi.

Olen blogeissani usein ottanut kantaa luovuuteen ja mitä pidemmälle oma yrittäjäurani on etenemässä sitä tärkeämmäksi itselleni on noussut luovuuden "opiskelu" ja sen hyväksi käyttö omassa työssäni liikkeenjohdon ja organisaatioiden konsulttina ja valmentajana . Yrittäjän ja myös kokonaisten organisaatioiden yksi pahimmista vaaroista on "urautuminen", mikä vääjäämättä johtaa ennen pitkää väärälle tielle. Mahdollisia poikkeamia oman ja ympäristön välillä ei aktiivisesti tarkkailla. Tavoitteiden asettamisesta tulee rutiinia jos niitä edes viitsitään ylipäätään asettaa. Ollaan jopa tyytyyväisiä että ongelmia, haasteita ja konflikteja ei synny ja/tai ongelmat lakaistaan kiireen vilkkaa maton alle ennenkuin muut niitä huomaavat. Yritysmaailmassa uusien tuotteiden ja palvelujen synnyttäminen sekä olemassa olevien parantaminen on pidemmällä tähtäimellä menestyksen edellytys. Jo tästä syystä yrittäjän, avainhenkilöitten ja koko organisaation tulisi positiivisessa hengessä havainnoida poikkeamia ja aikaisempaan tekstiini viitaten myös niitä pieniä. Konflikti organisaation sisällä voi ollakin "onnen päivä" kun sitä osataan oikealla ja luovalla tavalla lähestyä ja ratkaista. Ongelmat tulisikin nähdä haasteina, joitten kimppuun käydään heti kun ne havaitaan.

Ajattelu ja erityisesti uusajattelu tarvitsee poikkeamia. Jos nykytila ei vastaa tavoitetilaa, poikkeama (= nykytilan ja tavoitetilan ero)on olemassa ja edellytykset ajattelulle syntyneet. Poikkeama ja sen havaitseminen on päävärkin käytön näkökulmasta suuria hetkiä. "Vihdoinkin aivot saavat arvoistaan työtä" ja kapasiteettiahan riittää peräti 24 h vuorokaudessa. Kaikilla meillä on kutakuinkin samanmoiset mahdollisuudet aivojen suhteen ja jos emme itse aseta esteitä aivojen käytölle niin johan tuloksia alkaa syntymään.

Joten - nyt porukalla poikkeamien metsästykseen niin saamme ajattelun käyttöön ja estämme aivojen näivettymisen.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Mielenkiintoinen vuosi 2011

Taas kerran aloittelemassa erinumeroista vuotta kuin aikaisemmin. Täytyy todeta, että vuosi vuodelta maailman menon pohdinta tulee jännittävämmäksi. Tiedon tuottaminen ja erityisesti sen välittäminen ohjaavat kansainvälistä päätöksentekoa aina kansakuntien johtajista yksittäiseen pieneen ihmiseen. Tieto kumuloituu ja jalostuu milloin mihinkin suuntaan muutamassa tunnissa. Yksi itselle tärkeistä kirjoista 1600 luvun puolesta välistä "Go Rin No Sho" on edelleen ajankohtainen. Kirjan kirjoittaja Samurai Miyamoto Musashi opasti oppilaitaan mm. seuraavasti: "erota maallisten asioitten hyöty ja tappio", "näe pienet asiat kaukana ja suuret lähellä","kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä", "havaitse näkymättömät", "ajattele rehellisesti" ja paljon muita hyvin syvällisiä ajatuksia. Hiukan tuntuu siltä, että japanilaiset johtajat ja poliitikot ovat unohtaneet viimeisen 20 vuoden aikana monille heikäläisille tärkeän oppisisänsä aivoitukset. Voi olla että japanilaiset liiaksi panostivat Amerikkaan ja Eurooppaan 70...90 luvulla ja seuraaminen mitä lähellä mm. Kiinassa on tapahtumassa, jäi vähäiselle huomiolle. Toki niin suuria näkemyseroja ja ristiriitoja taitaa noitten kansojen välissä olla, ettei hedelmällinen ja syvällinen yhteistyö millään osa-alueella ole helppoa. Eurooppa ja erityisesti EU-maat seuraavat tarkalla sihdillä Kiinan ja Intian talouksien nousua ja kun välissä on suuren Venäjän tarjoamat mahdollisuudet niin johan on syytäkin sihtailla ja "nähdä suuret asiat lähellä". Yksituumaisuutta EU-tasolla tarvitaan ja nyt pitäisi pienet direktiivijutut jättää taustalle ja keskittyä todella isoihin sekä kauaskantoisiin asioihin ja linjauksiin.

No, meillä häämöttää eduskuntavaalit varsin lähellä ja poliitikkojen puheet ovat sen mukaiset. Kansalaisten pelottelu ja muitten mollaaminen tehoaa kyllä edelleen, mutta mielestäni kriittisyys ja asioitten selvittäminen omia kanavia pitkin on äänestäjien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin esim. 80 luvulla ja tietysti helpompaakin. Mutta kyllä poikkeuksellisen suuria eroja ajatusmaailmoissa on siihen, miten asioita pitäisi viedä eteenpäin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Ne jotka aikaisemmin ovat puhuneet ja toimineetkin kahtiajakautumista vastaan (köyhät vs. hyvätuloiset ja rikkaat), menevät nyt puheissaan paljon pidemmälle ja vaarana voi olla reippaat ylilyönnit, missä itse asian sisältö unohtuu kokonaan. Ratsastetaan mielikuvilla, huhuilla ja vihjailuilla. Uskoisin, että monet ihmiset itse haluavat päättää kuuluvatko he köyhiin jonkin epämääräisen luokittelun nimissä jos tulot ovat esim. alle 60 % keskiarvosta. Elämänlaatu velattomalla eläkeläisparilla, joka haluaa tulla pienillä menoilla toimeen, voi olla aivan eri luokkaa kuin 10 kertaa enemmän ansaitsevalla pariskunnalla, jonka ympärillä häärää jos jonkin näköistä sukankuluttajaa ja hoidettavaa ja vahdittavaa omaisuutta on kerätty ja siroteltu milloin mihinkin. Stressinhän se siitä pukkaa. Kannattaa muistaa ja huomioida, että isot elämisen edellytykset kuten aika, hengitysilma ja ajattelu ovat ilmaisia. Toivon kaikille blogia tähän saakka lukeneille oikein antoisaa ajassa ajattelua kuluvalle vuodelle. Niin ja jalkauttakaa positiiviset sekä omaa ja lähimmäisten elämänlaatua kohentavat ajatukset käytäntöön.