Itsenäinen Suomi itsepäisessä Euroopassa

Näinpä polteltiin sinivalkoisia kynttilöitä hyvillä mielin meidänkin ruokatasanteella. Isänmaallinen musiikki säesti tuntisotalla valkohämyistä maisemaa ja illanriivanteella valtakunnan silmäätekevät kättelivät tuttuja ja tuntemattomia satojen tuhansien naiskommentaattoreiden silmien edessä miesväen tuhahdellessa kuka lehden kuka viinilasin takaa.

Itsenäisyyden uhkana ei ole näköpiirissä aseellista nujakointia, mutta salakavalasti ovat markkinoitten sotavoimat hiipineet selustaan ja osin jopa motittaneet jukuripäiset ja ahkerat suomalaiset. Hyvin on meikäläisen muistissa 90-luvun kiinteistö- ja asuntokuplien aiheuttamat velkaantumiset, pankkien alasajot, fuusiot ja yrityksien konkurssiaallot. Valtio tuli massiivisin voimatoimin apuun ja todella suurelta katastrofilta vältyttiin, vaikkakin henkitoreissaan oloa kesti puolenkymmentä vuotta. Uskon että tuolloin Nokian voimakkaasta kasvusta koituva vetoapu alihankkijoineen ratkaisi osaltaan pelin ja edesauttoi luottamuksen palautumista kansainvälisiin piireihin.Metsäsektorillakin meni siinä vaiheessa "joten kuten". Vienti erityisesti Eurooppaan veti hyvin. Pääkaupunkiseutu piti pintansa ja elinkeinoelämän pyörät alkoivat pyöriä oikeaan suuntaan vaikka sora kirskahteli reuna-alueiden rattaissa.

Hyvinpä on nyt samanmoinen tilanne Euroopan mittakaavassa. Hyvinvointiin tottuneen vanhan Euroopan ja kehittyvien Aasian ja Etelä-Amerikan alueiden välillä on muhinut pidemmän aikaa "yhteenotto", josta viime vuosien aikana on sukeutunut varsinainen markkinavoimien tiimellystanner. Olin pikkudelegaation völjyssä vuonna 94 tutustumassa Irlannin EU-menestykseen ja hakemassa oppiakin kuinka yrityksiä oli onnistuneesti houkuteltu ja saatu luomaan työpaikkoja ympäri maata. Oli lukuisia amerikkalaisia ja japanilaisia elektroniikkateollisuuden jättiläisiä ja jopa meidän Rapalan uusi uistintehdaskin länsirannikolla meren tuntumassa. Koko EU:n näkökulmasta tilanne oli erinomainen. Karu lammasaitauksien koristeltu Irlanti oli saatu kymmenessä vuodessa nostettua yhteistuumin jaloilleen ja työtätekevä kansa oli saanut balsamia haavoihinsa päästessään näyttämään briteille, että täälläkin osataan. Mutta eipä se meinaa kannettu vesi kaivossa pysyä edes 20 vuotta. Ilkkujia ympärillä riittää ja syyllinenhän löytyy pankkisektorista vaikka se on käytännössä yrittänyt toteuttaa kysynnän ja tarjonnan lakia liian pienellä omavaraisuusasteella. Jospa se olisikin niin helppoa että antamalla pankkien mennä nurin homma hoituisi kotiin ja kaikki olisi taas hyvin. Suomalaisten jos kenenkä tämä tulisi muistaa, miten kauan kestää korjata nurinmenneen pankin vauriot, jotka pahiten kohdistuvat tavantallaajiin yrittäjät mukaanlukien.

Euroopan/EU:n tilanne on vakava - sitä ei käy kieltäminen, mutta ei suinkaan mahdoton. Yltäkylläisyyden rakenteita joudutaan purkamaan kovalla kädellä, mutta kunhan suuret ikäluokat saadaan seuraavan 30 vuoden aikana käyttämään rahansa "oikein" ja ohjattua ansaittuun haudan lepoon, on Eurooppa taas elementissään. Ja kyllä väliaikakin kestetään.Vaurautta on kertynyt maailman mittakaavassa hirmuinen määrä ja jos tätä osataan käyttää suuntana pienemmät menot ja vähäisempi kulutus,monenlaisiin onnenhetkiin on aihetta.

Euroopan historiassa Saksalla on ollut ehkäpä suurin merkitys kehityksen suunnannäyttäjänä. Kuten meillä pääkaupunkiseutu 90 luvun murroksessa - on Saksalla samanmoinen rooli Euroopan mittakaavassa. Ja kas kummaa - Saksavene on saatu positiiviseen liikkeeseen. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, se antaa uskoa myös meille suomalaisille. Sinne vain vanaveteen pienemmillä paateilla ja vaikka muutamissa veneissä äyskäriä ja tilkettä tarvitaan, tämä on kuin Kareliasoutu kirkkoveneillä. Toivottavasti ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Se muistijälki voi nimittäin pysyä tuhat vuotta.

Hallitusasioista ja viestinnästä

Päätin 2.2.2009 blogikirjoitukseni seuraavaan:

"Jos hallitustyöskentelyn sisältöä ei jatkuvasti kehitetä voi siitä muodostua ”syödään pihvit ja juodaan kahvit” kerho ja näin hallituksesta tuleekin kehityksen jarru ja useimmiten operatiivisen johdon kumileimasin. Hallituksen pätevyys on jäsenten pätevyyttä ja yhteistyökykyä ensisijaisena kohteena yrityksen menestyminen. Hyvältä hallitukselta on lupa odottaa kriittisyyttä myös säännölliseen itsensä arvioimiseen."

Enpä silloin arvannut, että hallitustyöhön liittyvä pohdinta, valmennus ja käytännön työskentely hallituksissa saisi omalla kohdallani sellaiset raamit kuin on tapahtunut. Kuluvalla viikolla olin tiistaipäivän Oulussa alustajana 15 pienyrittäjän keskellä teemalla "hallitustyön kehittäminen" ja keskiviikkona parisen tuntia Joensuussa samasta aiheesta. Kiinnostus aihetta kohtaan on selkeästi kohonnut parissa vuodessa. Kiperiä kysymyksiä toisensa jälkeen ja Oulusta jäi pitkä lista kotitehtäviä asioista joihin siellä en pystynyt vastaamaan. Olisiko tuosta taantumasta ollut apua pohtimaan hallitustyön tehostamista - näin vakaasti uskon.

Kahden vuoden aikana olen yhä enemmän vakuuttunut, että hallitustyössä pitää olla saumaton yhteys koko organisaatioon oli se sitten 2 tai 100 henkilöä.Strategian kehittäminen ja strategisten päätösten tarve on yhä enemmän ja enemmän reaaliajassa kiinni. Mielestäni hallituksien jäseniltä ja yritysjohdolta vaaditaan kykyä ajatella ajassa sekä osaamista aktiiviseen viestintään. Toimiva viestintä alhaalta ylös, sivusuuntaan ja ylhäältä alas ehkäisee ongelmien syntymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä joutuu vaan hämmästelemään yhä useammin, miksi se ei toimi.Miksi halvin työkalu "viestintä" jätetään käyttämättä. Onko liian helppoa turvautua pelkästään sinänsä mainioihin sähköisiin menetelmiin, joissa ei mielestäni koskaan päästä varmistamaan tarpeeksi hyvin, onko viesti todella ymmärretty. Toimivin sosiaalinen media on konkreettinen viestinnällinen yhteys naamanilmeineen ja vartalon hetkutteluineen. Mutta miten sitten kaiken kiireen ja mylläkän keskellä ehditään riittävään kontaktiin. Ei se muuten onnistu kuin priorisoimalla asioita ja miettimällä syvällisesti viestinnän tärkeyttä johtamisen tukena.

Tulevan talven yli nousujohteessa

Kesälomien jälkeen olen taas päässyt iloitsemaan keskusteluista yrittäjien ja muitten elinkeinoelämän asiantuntijoitten kanssa.Perusvire on lähes kauttaaltaan positiivisen innostunut. Rakentamisen kohteet ovat korjaamisen lisäksi myös uudisrakentamisessa ja itse uskon noin 3 vuoden kasvuun esim. omakotipuolella 10...20 %/ vuosi tämän vuoden tasosta. Teollinen sektori pääosin on riittävässä kapasitettitilassa ja viimeisille riveille syntyy plusmerkkisiä tuloksia. Raskaan liikenteen kasvun huomaa jo muutaman sadan kilometrin reissulla Lappeenrannan tai Jyväskylän suuntaan. BRIC -maitten (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina)veto tuntuu ehtymättömältä.Mutta yllättäen melkoinen määrä tekemistä on palautunut Kiinasta takaisin EU-maihin. Mm. määrätyissä metallituotteissa Kiinassa teetettyjen tuotteiden hinta pomsahti muutamassa kuukaudessa 30 % ja enemmänkin. Se on myös herätellyt yrityksiä pohtimaan, että onpas se suhdanneherkkyys saavuttanut Aasiankin. EU:n vakautta osataan pitkästä aikaa arvostaa ja tilanne hillinnee liikaa hötkyilyä Aasian suuntaa. Erityisesti Saksan teollinen moottori kehrää kuin takavuosien mersut kuunaankin. Nyt on korkea aika taas kerran päivittää strategista suuntimaa ja pohtia uusien jalkojen kehittämistä entisten tueksi. Useilla yrityksillä kun viimeisen 10 vuoden aikana osaaminen on syventymisen myötä myös kaventunut. Silläkin strategialla kun on tiensä pää. Omistajavaihdokset ovat taantumavuosien jälkeen lähteneet rivakasti liikkeelle.Tuntuu siltä, että vuosia jatkunut mm. Josekin ja yrittäjäjärjestöjen toimesta tehty rummunpäristely kantaa hedelmää ja toimeen tartutaan kiinni Hiab-otteella. Omistajavaihdoksien onnistuminen kaikilla toimialoilla on mielestäni yksi valtakunnan tärkeimpiä asioita työpaikkojen säilymisen ja lisäämisen kannalta. Naapurimaissa ja erityisesti Baltian ja Venäjän puolella nimittäin on halua siirtää näivetyksen alaiset tai hoitamattomat teollisuuden työpaikkarakenteet omille tanterilleen. Näissä asioissa tarvitaan paikallisia ja usein yrityskohtaisia toimenpiteitä. Joten koko henkilökunta mukaan jouduttamaan ja tukemaan omistajavaihdoksia. Isäntä ja emäntä kun eivät aina itse tajua, että salaisuus peilistä kurkistavan naaman nuorehkona säilymiseen on huononeva näkö.

Onko köyhä kunta kuitenkin rikkaampi ?

No nyt pitää tarttua tähänkin asiaan kun erilaisia vertailuja ja tilastoja tehdään milloin mistäkin. Yksi tutkimus laittelee kuntien kotitalouksia paremmuusjärjestykseen sen mukaan paljonko sierainpari keskimäärin kunnassa ansaitsee tai tuottaa lisäarvoa esim. bruttokansantuotteen mittarilla.Siellä sitten keikkuu häntäpäässä yleensä reunakuntia kuten Rääkkylä, Ilomantsi jne. Mutta mikä sitten on totuus käytännössä ? Reunakunnissa asukkaat ovat pääosin asuntovelkansa maksaneet ja elävät lähempänä luontaistaloutta mm. pienemmillä energiakuluilla. Nuoriparikin jos töitä löytää selviää reuna-alueella peruskustannuksistaan (mm. asunnon velkataakka) lähes puolella siitä mitä Joensuussa keskustan liepeillä.Toki matkakuluissa menettää hieman, mutta kukapa sitä kotoaan poissa olisi turhan päiten muutenkuin patikoimalla tai menemällä läheiselle järvelle viisastumaan. Pitäisikin mitata kotitalouksien nettotuloja. Silloin kyllä tilastot heilahtavat.Köyhä kunta muuttuukin rikkaammaksi - siis kotitalouksien näkökulmasta. Ja eikös se kuitenkin ole se tärkein juttu? Niin siis se, millaista elämänlaatua pystyy sijallaan pitämään ja kehittämään.

Tapahtumista elinvoimaa

Tunti sitten (tänään sunnuntai 5.9.2010) selvisi, että Joensuun seudun tarjous järjestää vuoden 2015 ampumahiihdon MM-kisat Kontiolahden hiihtostadionilla päihitti Holmenkollenin vastaavan. Tämä hieno uutinen on vuosien pitkäjänteisen uurastuksen tulos ja monien kansainvälisten kisojen järjestelyjen onnistumisen siivittämä. Nyt kannattaa elinkeinopolitiikasta vastaavien aloittaa yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen kanssa pohdinta miten yli neljän vuoden ajanjakso hyödynnetään. Edessä on lukuisia tilaisuuksia, joihin tulevalla MM-kisojen järjestäjällä on itseoikeutettu sisäänpääsy.Joensuun seutu ja koko Karelia kannattaa lanseerata entistä syvällisemmin kansainväliseen tietoisuuteen. Suositun lajin liepeillä liikkuu liike-elämän ja julkisen vallan edustajia roppakaupalla. Olisiko asia jopa sen väärti, että elinkeinoelämän toimijat nimittäisivät henkilön joka keskittyy kisojen ja mahdolllisesti muittenkin merkittävien kansainvälisten tapahtumien hyödyntämiseen. Josek ja Tiedepuisto voisi olla hyvä pesäpaikka tällaiselle kv-taidot hallitsevalle henkilölle.Onhan noita projekteja laitettu pystyyn joskus hyvinkin vaatimattomalle kehykselle. Tässä on konkreettinen kohde ja neljä vuotta aikaa. Tavoitteet voisi asettaa useasta näkökulmasta. Mielestäni ainutlaatuinen mahdollisuus koko maakunnalle.

Työn sijoittuminen ja vaalimylläkkä

Työttömyys, avoimet työpaikat ja työperäinen maahanmuutto ovat tulevan vaalimylläkän keskeisiä teemoja. Meillä suomalaisilla on perusoikeus valita oma asuinympäristömme. Toki valintaan vaikuttavat useat seikat kuten opiskelupaikkakunta, kumppanin löytyminen, kaveripiiri ja harrastuksetkin.Vaadittaessa suomalaisten työttömien työllistämistä ennen työhaluisten maahanmuuttajien palkkaamista, haluaa usea poliitikko "unohtaa" sen tosiasian, ettei sopiva työ hakeudu asuinpaikkakunnan mukaan.Iso maa, epätasaisesti jakaantuneet toimialat ja varsin vaatimattomat julkiset liikennöintimahdollisuudet ovat tosiasioita, joille nyt ei vaan mahda mitään. Suurin osa tulevaisuuden työpaikoista syntyy pienehköihin yrityksiin ja yrittäjä työntekijöitten tapaan saa valita asuinympäristönsä, mutta myös paikan missä haluaa yritystään pyörittää. Toki sillä työvoimalla ja koulutuksella, mitä alueella on tarjolla on jonkin verran vaikutusta yrityksen sijoittumiselle. Työpaikan valintaan ja erityisesti vaihtamiseen vaikuttavat suuressa määrin työpaikan ilmapiiri ja johtamistapa. Johtamisjärjestelmien ja työilmapiirin kehittämisessä on mielestäni jatkossa yhä suuremmat haasteet. On nähtävä suuret asiat lähellä ja pienet kauempana. On siis aikamoinen joukko erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat alueellisiin työttömyyseroihin - ja valitettavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia eteenpäin. Toisaalta työ lienee se ylivoimaisesti paras terapia, on se sitten yrittäjälle yrittämistä, johtajalle johtamista tai tekijällä tekemistä. Joten kyllä joustavuuden, asennekasvatuksen ja yhteistyön eteen kannattaa panoksia laittaa alkaen kotoa ja koulusta. Alkulauseeseeni viitaten pelkään pahoin, että poliitikot eivät kykene keskustelemaan rakenteellisen työttömyyden aiheuttajista sekä työpaikan täyttämisen tärkeydestä oli se sitten Lieksassa tai Tampereella. Ja vaikeahan se on ymmärtää kun kellokaspoliitikoista ei valtaosalla ole kokemusta tavantallaajan työskentely-ympäristöstä ja muutostilanteista pidemmällä aikajaksolla. Mutta jäädäänpä seuraamaan ja äänestetään joka tapauksessa.

Elinkeinosta elämiseen vai päinvastoin ?

Otsikon ja tämän kirjoitelman saa aikaan lomapohdiskelu asiasta, että noin 10 vuotta työpiste on sijainnut Joensuun Tiedepuistossa, mökkiympäristö Liperissä ja varsinainen koti Kontiolahdessa.Yrittäjän arjessa ja pyhässä tästä on muotoutunut ns. elinkeinoympäristöni 1. kehä. En kuulu siihen kaartiin, joka yrittää sulkea työasiat pois esim. mökillä tai kotona.Itseasiassa moni työasia on saanut nyt päättyvän 5 viikon lomajakson aikana uutta suuntimaa ja jos niitten toteutukset onnistuvat niinkuin vakaasti uskon, loma onkin ollut vuoden tehokkainta työaikaa.Onhan siinä muutama kuohu- ja punaviini huvennut - niin palan painikkeena - mutta ei turhaan. Niin ja muu perhe sekä vieraat, joita on onneksi riittänyt, eivät ole varmasti huomanneet, että isäntä on osin työasioissa kiinni. Niin hyviä tuloksia olen grillaamalla ja muilla menetelmillä saanut aikaiseksi. Elintarvikkeitten kanssa puuhastelu ja niitten jalostaminen kun on minulle vuosia ollut mieluista harrastusta. Elinkeinoympäristöni 2. kehän muodostavat asiakkaitten sijaintialueet ja auto. Sitten ollaan maantieteellisesti mm. Outokummussa, Keski-Karjalan alueella, Ilomantsissa tai vaikkapa Lieksassa. Mutta se auto, jossa yksin ajaminen ilman radioääntä luo lähes maagisen mahdollisuuden ajatustyöhön. Muutaman neliösentin kiinnitys kitkan kautta maahan, vaihtuva maisema,moottorin hyrinä ja itse suojatussa tilassa. Siinä sitä on elementtiä sinisille ajautuksille tai visaisenkin ongelman ratkaisulle joka alun perin on ollut asiakkaan ongelma, mutta muuttuu nopeasti omaksi haasteeksi.Elinkeinoympäristön kolmannen kehän muodostaa muu matkailu ja tietotekninen välineistö ohjelmineen. Tälläkin on oma tärkeä roolinsa ja sosiaalinen yhteys tuttuihin ja tuntemattomiin vaikuttaa vuorovaikutuksen tai tiedon saamisen kautta ajatteluun ja sitä kautta työn tuloksiin. Kyllä tässä on todettava että minun tapauksessa ei ole mahdollista erottaa elinkeino- ja elämisen ympäristöjä toisistaan. Ja onko tuo edes tarpeellistakaan.

Yks plus yks on kolme

Kulttuuri (viihdekin on osaltaan sitä) on heinäkuun talousveturi ainakin Joensuun seudulla. Kesäteatterit, joista osa jo ammattilaisteattereiksi luettavia - pyörivät täysillä. Ilosaari Rock, joka eilen päättyi toi alueelle reilut 8 MEUR. Joensuun tori ja kävelykatu lauantaina puolen päivän aikaan olivat yhtä iloista mylläkkää. Kahdeksan hlön seurueelle ei yhtenäistä kahvitteluympäristöä löytynyt kuin vartin haravoinnin jälkeen. Kerrassaan hienoa,ettei eurooppalaista ja monikansallista tunnelmaa tarvitse kauempaa hakea. Kesä ja erityisesti heinäkuu tarjoavat taiteen tekijöille ja esittäjille ainutlaatuisen mahdollisuuden oman työnsä tekemiseen ja tulojen hankkimiseen. Meille kuluttajille eri tilaisuudet ovat sitä todellista akkujen lataamista. Miksi sitten 1+1=3. Ensimmäinen ykkönen on kulttuurin tuottajat, järjestäjät ja itse taiteilijat, toinen ykkönen on oheispalvelujen tuottajat ja kauppa; kolmas ja se näkymätön ykkönen on se, että jos meille ei olisi paikallisesti korkeatasoista kulttuuritarjontaa, osa meistä suunnistaisi muualle ja veisi nyt tänne jäävän valuutan vieraisiin taskuihin. Tunnen työni kautta useita palvelualan yrittäjiä, joille kesäkausi ja senaikainen myynti ovat ratkaisevassa asemassa koko yrityksen ympärivuotisen olemassaolon kannalta. Ja se tarkoittaa myös pysyvien työpaikkojen säilymistä vuodesta toiseen. Tarkkaan laskien sieltä voisi tulla vielä neljäs plussa. Ehkäpä näistä näkökulmista ajatellen kulttuurin perusrakenteiden tukeminen(kuten koulutus ja avustukset tukiorganisaatioille)ei tunnu lainkaan väärältä kohteelta. Tuleepa mieleen, voitaisiinko kulttuurin saralla tehdä jotain vielä paremmin ja pitkäjänteisimmin. Tiiviimpi ja ammattimainen yhteistyö rajan taakse Pietari mukaanlukien voisi olla juuri tähän ja huomiseen sopiva teema. Saisihan tuo iloinen ja taloudellista tulosta tuova mylläkkä kestää vaikkapa toukokuun puolelta syyskuun alkuun. Niin ja olisiko tämä sitä millä osa nuorisoa saataisiin pysymään alueella ja/tai palaamaan takaisin.Nyt alkaa tulla jo sellainen tunne, että 1+1 onkin viisi koko maakuntaa ajatellen.

Syksyllä mennään lujaa...

Takana on 10 päivää helleaaltoa - no pari päivää oli hieman koleampaa ja edessä niinikään 10 hellepäivää. Usealle sesonkiyrittäjälle tuli vuosia odotettu boomi, jonka jokainen meistä heille suokoon. Terassit ovat täynnä - niin - iloisia ihmisiä, virvoketehtaat käyvät täysillä ja kaikki kesään liittyvä tekee kauppansa.Kaiken lisäksi vasarat paukkuvat työmailla ja rakennustarvikeliikkeissä saa oikein kunnolla jonottaa. Tämän totesin pari päivää sitten, mutta ei mennyt päivä pilalle. Jos vaakakupissa on tyhjä kauppa tai puolen tunnin jonotus niin valitsen jälkimmäisen. Se nimittäin tietää jatkuvuutta ja sitähän me yhteistuumin haluamme - ainakin uskon vilpittömästi. Niin - siis enemmän työpaikkoja ja enemmän kilisevää valtion ja kuntien kassaan. Hyvältä näyttää edelleen myös teollisella rintamalla. Rakentaminen ja sen kiihtyminen on ennenkin kumuloinut kiirettä useille alueille. Juuri piipahdin eräässä koko alku vuoden heikossa hapessa olleessa yrityksessä missä tilauskanta oli tuplaantunut kahdessa viikossa. Mikä merkittävintä kasvusta puolet oli tulossa viennistä. Kyllä nyt keväällä uskomani odotukset vahvistuvat. Syksyllä mennään lujaa ja työllisyys varmasti kohenee ensi syksyn ja talven aikana. Nyt muuten kannattaa laittaa omistajavaihdosasioihin vauhtia. On paljon helpompi myydä ja ostaa kun markkinat vetävät. Mutta lopuksi - ne joille lomaa on suotu ja sitä on mahdollista pitää - naattikkaa ja naattikkaa. Ja niille, jotka ahertavat - naattikkaa ja naattikkaa. Toisen onni on toisen loma ja toisen loma on toisen onni. Niin ja elellään sitten siivosti kotona ja ulkona. Pidetään itsemme lisäksi myös kanssaihmiset hyvällä tuulella....

BIO-energiasta on sittenkin Sammoksi

Otetaanpas nyt kantaa tuohon bio-energiaan ja sen tarjoamiin haasteisiin. Käytän vielä tässä vaiheessa sanaa haaste mahdollisuussanan sijasta. Noin 17 vuotta sitten olin vuoden päivät sohimassa energiapuun korjuuseen liittyvää kokonaisuutta pilketeollisuuden näkökulmasta.Ja samoihin aikoihin myös tiukasti mukana "älykäs talo" hankkeessa missä piti yhdistymän hirsi, aurinkoenergia, painovoimainen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto sekä kivenkäyttö sekä passiivisena auringon varaajana että uudentyyppisenä lämmöntuottajana. Intoa molemmissa hankkeissa kyllä riitti ja vetureina olivat merkittävät alan yritykset ja tutkimuslaitokset.Eduskunnassakin tuli juostua useampaan kertaan keskustelemassa kustannusten alentamisesta verokeinoin. Kaikkialla asia ymmärrettiin, mutta käytännön tukitoimet taisivat jäädä myötäsukaiseen keskusteluun ja jonkinlaisiin lupauksiin. Pelletin käytön lisäämiseen liittyvässä yrityshankkeessa hoipertelin yhdeksän vuotta sitten myöskin runsaan vuoden verran. Mutta kyllä on noilla bioenergiaan liittyvillä asioilla toenperrään pitkä sytytyslanka.Jos ei olisi yrittäjillä ollut muita tienestejä niin olisi jääneet vessareissut vähiin - eipä olisi ollut paljoakaan ruokatorven kautta kierrätettävää.

Viikko sitten olin biokaasun käyttöön liittyvässä seminaarissa ja muutenkin olen taas ajautumassa uusiutuvan energian syövereihin liiketoiminnan kehittämisen konsulttina. Ja täytyypä sanoa että nyt tuntuu olevan sekä imua että työntöä. Kansainväliset päästöihin liittyvät sopimukset ja öljyn loppumisen uhka ovat muokanneet ilmapiirin juuri sellaiseksi kuin 90-luvun alussa unelmoitiin. Jos ja kun energiapuun käyttö saadaan täyteen vauhtiin ja mm. kaatopaikat ja puhdistamot sekä isommat maatilat valjastettua bioliikennekaasun jalostuskohteeksi niin ollaan luomassa valtakunnallisesti ja myös alueellisesti suurta positiivista rakennemuutosta. Tämä tarkoittaa valtakunnassa kymmeniä tuhansia työpaikkoja, satoja uusia yrityksiä ja ennenkaikkea lisätienestiä olemassa oleville yrityksille ja maatiloille.Vielä viisi vuotta sitten suhtauduin monien pettymysten saattelemana bioenergian tuomiin liiketoimintamahdollisuuksiin skeptisesti. Mutta nyt on takki kääntymässä ja uskon todella positiiviseen murrokseen, joka vaikuttaa mm. Pohjois-Karjalan tulevaisuuteen pitkäjänteisimmin kuin mikään tähänastisista muutoksista viime sotien jälkeen.

Kreikan heijasteet

Pakkohan se on ottaa kantaa EU/Suomi/Kreikka tilanteeseen ja tuoda oma näkemyksensä tavantallaajan ja yritysmaailman suuntimasta.Mielestäni valtioitten menestysmismahdollisuudet ja menestyksen ylläpitäminen muistuttaa enenevässä määrin yritysmaailman hyvien pelisääntöjen noudattamista ja tilaa missä strategisesti ja operatiiviseti terveet yritykset kehittyvät ja pärjäävät vuodesta toiseen.Ajatelkaapa yritystä ilman pelisääntöjä - tilannetta missä työntekijät saisivat lisäansioita käyttämällä yrityksen koneita ja laitteita veloituksetta ja/tai tekemällä hommia muille ja itselleen firman työajalla. Samaisessa firmassa yrittäjä ja johto voisivat kuta kuinkin vapaasti päättää, minkälaisen summan ilmoittavat veronkerääjille ja minkälaisen summan käyttävät omiin tarkoituksiinsa.

Korruptoituneet ja vilunkia pelaavan valtion silmäätekevät (siis ihmiset) toimivat juuri näin. Toimintatavat ja huono moraali leviävät ja aikaa myöten valtaosa kansakunnasta (tai yrityksen kyseessä ollessa organisaatiosta) samaistuu tällaiseen tekemisen meininkiin. Jo Raamatusta löytyy kosolti esimerkkejä holtittomasti eläneiden kansakuntien kohtalosta. Jotenkin nuo tuhansia vuosia eläneet eteläiset valtiot eivät näytä ottavan opikseen vaan sama "siat vatukossa eläminen" toistuu muutaman sadan vuoden välein. Jos ulkopuolella olisi heikkoja kansakuntia ja liittoja niin sotatilanne olisi päällä hyvin nopeasti. Mikäpäs sen helpompaa kuin vierittää syy muitten niskaan ja hyökätä porukassa ulkopuolisten apajille. Onneksi tämä ei ole ainakaan helposti mahdollista. Jo Euroopan sisäisen turvallisuuden takia EU pitäisi saada pidettyä koossa ja yhteneväisenä.

Veikkaan että mm. Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa henkilöstö- ja toimintapolitiikka vaihtuu ja muuttuu raskaalla kädellä ohjautuen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se kun on valtaosin ihmisistä kiinni miten pitkäjänteistä tulevaisuutta rakennetaan niin valtio- kuin yritystasollakin. Huonoin homma tässä EU:n sisällä riehuvassa kriisissä on se, että voimme syöksyä sisäiseen taantumaan sekä lisätyöttömyyteen ja näin kilpailukykymme rapautuu entisestään jos tilannetta ei saada vakautettua. Pankkeja on turha laittaa syntipukeiksi. Muut kuin yksittäiset pankit määrittelevät maakohtaiset luottoluokitukset ja pankit yleensä tekevät päätöksiään sen mukaan. Toki jos saisin päättää nostaisin kaikkien maailman pankkien vakavaraisuusvaatimusta, että niillä olisi enemmän pelivaraa kestää suhdannevaihteluita. Jos nyt Saksan ja Ranskan - joka tapauksessa edelleen heikossa hapessa olevien pankkien - vastuuta nostettaisiin merkittävästi, korot lähtisivät aika nopeasti nousuun sekä valtion veloissa, että myös yksittäisen asuntolainaa omistavan pohjoiskarjalaisen perheen kohdalla. Nousu voisi olla dramaattinen ja voin vain kuvitella miltä nuoresta parista tuntuisi jos 15 vuoden maksuajallla olevan 200 000 euron lainan korko kohoaisi nykyisestä kolmesta esim. kahdeksaan prosenttiin (kulut kasvaisivat noin 10 000 euroa vuodessa). Osalle yrityksiä jo parin-kolmen prosentin koronnousu olisi kohtalokasta ja lisää porukkaa lähtisi kilometritehtaalle.

Toivoisin, että muutamat poliitiikot ajattelisivat nokkaansa pidemmälle heitellessään vaatimuksia Suomen yksipuolisesta vetäytymistä tai utopistisista pakotteista. No jotain hyötyäkin voi olla näköpiirissä. Nimittäin vienti Ruotsiin ja Englantiin helpottuu EU:n sisällä valuuttamuutoksien johdosta ainakin tilapäisesti ja EURON devalvoitumisen myötä myös Aasiaan, Venäjälle ja USA:han jos vain noissa maissa kysyntä kasvaa. Tilanne on joka tapauksessa Etelä-Euroopan suhteen todella vaikea ja nyt tarvitaan muutaman vuoden pituinen yhteistuumin tehty ratkaisu millä ei vaaranneta orastavaa nousukautta. On vain luotettava, että markkinavoimien tuella saadaan kepulikonsteja käyttävät ja löyhän moraalin omaavat valtiot kuriin ja vaihtamaan vastuuhenkilönsä sellaisiin, jotka aidosti ajattelevat kansalaistensa parasta. Kurinpalautusta asia vaatii myös sikäläiseen yritysmaailmaan - harmaasta taloudesta eroon ja veronkerääjille on maksettava se mikä niille lain mukaan sovitaan niin että muitten valtioiden todennäköinen tuki voidaan jonakin päivänä maksaa takaisin.

Kysynnän muuttolinnut palaavat

Kysyntä palaa Suomeen muuttolintujen myötä.Tällainen iloinen johtopäätös on vedettävissä kun päivittäin pääsee aistimaan yritysmaailman mystistä ilmapiiriä.Pitkästä aikaa haistelen hitsausjäljen pöllähdyksiä, kun pienelle teholle viritetyt ilmastointikojeet eivät ehdi vetäistä noita leiväntuoksuisia savuja taivaan tuuliin. Mukavalta tuntuu tuttujen työvaatekaappien narahdukset niitten auetessa puolen - jopa vuoden lomautusjakson jälkeen.Tervetulleita ovat piirrustusnivaskat rakentajien ja rakennustuotteiden valmistajien pöydille. Antaa vaan kahvin läikähtää kunnolla rapisevan piirroksen kulmalle - se on varmistus, että tämä on oikeasti totta. No - eihän se vielä huomenna tilaukseksi käänny. Mutta on tässä edes mahdollisuus. Ulkomailta saapuneet kysynnän muuttolinnut kiertyvät tekijöittensä tilipussien avulla paikalliseksi uteliaisuudeksi. Uteliaisuus näkyi lauantaina suorittamallamme huonekalukauppakierroksella. Tapanani on aina kysellä myyjiltä, miltä todellinen barometri kaupoissa näyttää. Nyt viesti oli selvä - positiivinen värinä on lisääntynyt. Sen verran hyrähti hyvä mieli itsellekin, ettän tingin vain 9 euroa yli 400 euron ostoksesta. Normaalisti kuulemma emäntä saa hävetä isävainaaltani perittyä tinkimisvimmaa. Toki sisimmässäni tiedän, että maakuntana kaukaa lähdemme vuoden 2008 alun tasoon nähden. On kuitenkin turha haikailla menneen talven lumia. Maailmalla avautuu koko ajan uusia mahdollisuuksia. Niitä on nyt havainnoitava, puntaroitava ja kokeiltava riskit halliten.

Onko peruutuspeili muutamille ainoa peili

Lakot ja lakon uhkat ovat sävyttäneet suomalaisten kujanjuoksua niin pitkään kuin oma muistini antaa myötä. Jotenkin koko työmarkkinaosapuolten neuvottelujärjestelmä on eristäytynyt ajan myötä omaksi alakulttuurikseen, mihin on entistä vaikeampi luoda kontaktia ja ymmärtää mistä on kysymys. Saavutetut edut on huomattavasti suurempi tekijä kuin valtakunnan edut. Saavutetut edut näkyvät peruutuspeilistä ja ne tuntuvat olevan monille paljon tärkeämpi asia kuin tuulilasin edessä oleva näkymä. Itseasiassa saavutettujen etujen mahtipuolustajat ovat siirtyneet jo kokonaan takapenkille mistä peruutuspeilejä voi vaivattomasti vahtia ja kuskien paikalle on isketty äänitorvet, joiden putkinäkö riittää juuri ja juuri edessä olevan tien leveydelle. Kyllä väistämättä herää ajatus pienyrittäjyyden kehittämisestä ja heidän verkostoitumismahdollisuuksista hoitamaan erilaisia kriittisiä tomintoja. Esimerkiksi koko ahtaushomman voisi hoitaa viitisensataa palveluyritystä jotka tarvittaessa vuokraavat välineistön isommilta toimijoilta. Halukkaita yrittäjiä voisi olla hyvinkin tarjolla jo nykyisessä ahtaajakunnassa. Uskon, että tällaiseen suuntaan ollaan menossa monissa "historian havinan" toiminnoissa vaikkakin hitaasti. Ja eikö se olisi kuitenkin "matti meikäläisten" etu että kriittiset hommat hoituu kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Tietysti tosi-tv jännitys hieman ohenisi, mutta jospa siksi ajaksi keksisi vaikka lenkillä pyörähtämisen. Suuri on ihmetykseni valtiovallan hampaattomuuteen näissä tilanteissa. Yhteiskuntaa on pidetty elinkelpoisena parisen vuotta suunnattomalla velanotolla, kiristämällä kuntien taloutta ja lisäämällä huimia summia työllistämiseen ja uudelleen kouluttamiseen. Kyllä noita toimenpiteitä pitäisi pystyä puolustamaan. On naurettavaa todeta, että asioihin ei voida puuttua koska kenenkään kansalaisen henkeä ei uhata. Jo riski ja ahdistus lakkojen mahdollisista seurauksista vaikuttaa tuhansien ihmisten henkiseen puoleen ja tragedioilta tuskin vältytään. Palatakseni otsikkoon - en voi välttyä johtopäätökseltä, että valtakunnassa on iso joukko kansalaisia, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen maailmanlaajuista temmellystä, missä tavoitellaan erilaisia tilauksia rajallisilta markkinoilta. Lapsenlapselle ostettavasta pienestä puuautostakin kilpaillaan maailmanlaajuisesti. Ja se puuauto halutaan ostaa merkkipäiväksi - ei sen jälkeen. Jos emme pysty pitämään oman vienti-ja tuontikaupan toiminnan laatua kilpailukykyisenä, seuraukset huomiselle ovat arvaamattomia. Maailmanlaajuinen kilpailu on nimittäin aivan erilaisessa tilassa kuin se koskaan on ollut. Tällä menolla noita työuriakaan ei tarvitse pidentää - ei ole nimittäin mitään tekemistä. Niin - peruutuspeilistä ei voi ennakoida tulevaisuutta.

Elämysviennistä vahvaksi visioksi ?

Tammikuun puolessa välissä uutisoitiin Lappeenrantaan käynnistyvästä noin 300 MEUR suuruisesta elämyskeitaan rakentamishankkeesta tai oikeastaan merkittävin osin olemassa olevien rakenteiden hyödyntämisestä. Se on arvoltaan jopa suurempi kuin noin 400 km ylempänä olevan Vuokatin vastaava - valmis ja toimiva matkailukeskus. Kun karttaa silmäilee näitten kahden pisteen välillä, jää siihen sopivasti Savonlinnan elämyspyydykset, Valamon alue, Kesälahden ja Kiteen "katiskat", Outokummun kaivosmaailma, Runon ja Rajan tie, Joensuun ostosparatiisi,Kontioniemen elokuvakylä,Koli ja Kivikeskus, Nurmeksen houkutukset ja monet muut elämyskohteet. Lähes koko aluetta yhdistää vesistöt, junaliikenne, puolenkymmentä lentokenttää ja kumipyörille käypäset valtatiet.Mikä merkittävintä, kokonaisuus palvelee ympärivuotisesti. Yliopistot ja muut koulutuslaitokset kuhisevat vaihto-oppilaita eri maista ja luovat osaltaan valmiin jatkuvasti uusiutuvan informaatiokanavan. Elämysalueella kauppa ja kulttuuri "kättelevät" sopuisasti toisiaan ja näin myös taiteen tekijöille syntyy jatkuvasti uusia ansaintamahdollisuuksia.Venäjän kehitys on jo todistanut mahdollisuudet elämysviennille, mihin myös ostosmatkailu voidaan hyvin laskea. Jonkinmoinen elämyshän se ostostapahtumakin on ulkoa tuleville. Eipä ole kaukana hetki, jolloin yksin Joensuussa pyörähtää 100 000 venäläistä vuodessa. Se vastaa melkoista teollisuuslaitosta.Aasian kehitys luo koko Euroopalle valtavan matkailupotentiaalin ja siinä kilpailussa Itä-Suomen 400 km x 200 km suuruisella monipuolisella elämyskeitaalla on varmasti paikkansa. Tähän pitäisi palvelukonsepteissa valmistautua ajoissa.Vaikka edellä kuvattu iso elämyskeidas ei tarjoa pikavoittoja - sitä ei voi siirtää koskaan mihinkään. Vientiin liittyvät työpaikat ovat vankasti alueella ja vieläpä sopivasti hajallaan pitämässä reuna-alueitakin asuttuna.Viitaten otsikkoon, onko meillä varteenotettavampaa ja konkreettisempaa mahdollisuutta kuin elämysteollisuuden edelleen kehittäminen. Puunjalostus ja metalli ovat tuohensa tuottaneet ja toki tuottavat edelleen - mutta kasvun varmistajiksi niistä ei ole.