Elinkeinosta elämiseen vai päinvastoin ?

Otsikon ja tämän kirjoitelman saa aikaan lomapohdiskelu asiasta, että noin 10 vuotta työpiste on sijainnut Joensuun Tiedepuistossa, mökkiympäristö Liperissä ja varsinainen koti Kontiolahdessa.Yrittäjän arjessa ja pyhässä tästä on muotoutunut ns. elinkeinoympäristöni 1. kehä. En kuulu siihen kaartiin, joka yrittää sulkea työasiat pois esim. mökillä tai kotona.Itseasiassa moni työasia on saanut nyt päättyvän 5 viikon lomajakson aikana uutta suuntimaa ja jos niitten toteutukset onnistuvat niinkuin vakaasti uskon, loma onkin ollut vuoden tehokkainta työaikaa.Onhan siinä muutama kuohu- ja punaviini huvennut - niin palan painikkeena - mutta ei turhaan. Niin ja muu perhe sekä vieraat, joita on onneksi riittänyt, eivät ole varmasti huomanneet, että isäntä on osin työasioissa kiinni. Niin hyviä tuloksia olen grillaamalla ja muilla menetelmillä saanut aikaiseksi. Elintarvikkeitten kanssa puuhastelu ja niitten jalostaminen kun on minulle vuosia ollut mieluista harrastusta. Elinkeinoympäristöni 2. kehän muodostavat asiakkaitten sijaintialueet ja auto. Sitten ollaan maantieteellisesti mm. Outokummussa, Keski-Karjalan alueella, Ilomantsissa tai vaikkapa Lieksassa. Mutta se auto, jossa yksin ajaminen ilman radioääntä luo lähes maagisen mahdollisuuden ajatustyöhön. Muutaman neliösentin kiinnitys kitkan kautta maahan, vaihtuva maisema,moottorin hyrinä ja itse suojatussa tilassa. Siinä sitä on elementtiä sinisille ajautuksille tai visaisenkin ongelman ratkaisulle joka alun perin on ollut asiakkaan ongelma, mutta muuttuu nopeasti omaksi haasteeksi.Elinkeinoympäristön kolmannen kehän muodostaa muu matkailu ja tietotekninen välineistö ohjelmineen. Tälläkin on oma tärkeä roolinsa ja sosiaalinen yhteys tuttuihin ja tuntemattomiin vaikuttaa vuorovaikutuksen tai tiedon saamisen kautta ajatteluun ja sitä kautta työn tuloksiin. Kyllä tässä on todettava että minun tapauksessa ei ole mahdollista erottaa elinkeino- ja elämisen ympäristöjä toisistaan. Ja onko tuo edes tarpeellistakaan.

Yks plus yks on kolme

Kulttuuri (viihdekin on osaltaan sitä) on heinäkuun talousveturi ainakin Joensuun seudulla. Kesäteatterit, joista osa jo ammattilaisteattereiksi luettavia - pyörivät täysillä. Ilosaari Rock, joka eilen päättyi toi alueelle reilut 8 MEUR. Joensuun tori ja kävelykatu lauantaina puolen päivän aikaan olivat yhtä iloista mylläkkää. Kahdeksan hlön seurueelle ei yhtenäistä kahvitteluympäristöä löytynyt kuin vartin haravoinnin jälkeen. Kerrassaan hienoa,ettei eurooppalaista ja monikansallista tunnelmaa tarvitse kauempaa hakea. Kesä ja erityisesti heinäkuu tarjoavat taiteen tekijöille ja esittäjille ainutlaatuisen mahdollisuuden oman työnsä tekemiseen ja tulojen hankkimiseen. Meille kuluttajille eri tilaisuudet ovat sitä todellista akkujen lataamista. Miksi sitten 1+1=3. Ensimmäinen ykkönen on kulttuurin tuottajat, järjestäjät ja itse taiteilijat, toinen ykkönen on oheispalvelujen tuottajat ja kauppa; kolmas ja se näkymätön ykkönen on se, että jos meille ei olisi paikallisesti korkeatasoista kulttuuritarjontaa, osa meistä suunnistaisi muualle ja veisi nyt tänne jäävän valuutan vieraisiin taskuihin. Tunnen työni kautta useita palvelualan yrittäjiä, joille kesäkausi ja senaikainen myynti ovat ratkaisevassa asemassa koko yrityksen ympärivuotisen olemassaolon kannalta. Ja se tarkoittaa myös pysyvien työpaikkojen säilymistä vuodesta toiseen. Tarkkaan laskien sieltä voisi tulla vielä neljäs plussa. Ehkäpä näistä näkökulmista ajatellen kulttuurin perusrakenteiden tukeminen(kuten koulutus ja avustukset tukiorganisaatioille)ei tunnu lainkaan väärältä kohteelta. Tuleepa mieleen, voitaisiinko kulttuurin saralla tehdä jotain vielä paremmin ja pitkäjänteisimmin. Tiiviimpi ja ammattimainen yhteistyö rajan taakse Pietari mukaanlukien voisi olla juuri tähän ja huomiseen sopiva teema. Saisihan tuo iloinen ja taloudellista tulosta tuova mylläkkä kestää vaikkapa toukokuun puolelta syyskuun alkuun. Niin ja olisiko tämä sitä millä osa nuorisoa saataisiin pysymään alueella ja/tai palaamaan takaisin.Nyt alkaa tulla jo sellainen tunne, että 1+1 onkin viisi koko maakuntaa ajatellen.

Syksyllä mennään lujaa...

Takana on 10 päivää helleaaltoa - no pari päivää oli hieman koleampaa ja edessä niinikään 10 hellepäivää. Usealle sesonkiyrittäjälle tuli vuosia odotettu boomi, jonka jokainen meistä heille suokoon. Terassit ovat täynnä - niin - iloisia ihmisiä, virvoketehtaat käyvät täysillä ja kaikki kesään liittyvä tekee kauppansa.Kaiken lisäksi vasarat paukkuvat työmailla ja rakennustarvikeliikkeissä saa oikein kunnolla jonottaa. Tämän totesin pari päivää sitten, mutta ei mennyt päivä pilalle. Jos vaakakupissa on tyhjä kauppa tai puolen tunnin jonotus niin valitsen jälkimmäisen. Se nimittäin tietää jatkuvuutta ja sitähän me yhteistuumin haluamme - ainakin uskon vilpittömästi. Niin - siis enemmän työpaikkoja ja enemmän kilisevää valtion ja kuntien kassaan. Hyvältä näyttää edelleen myös teollisella rintamalla. Rakentaminen ja sen kiihtyminen on ennenkin kumuloinut kiirettä useille alueille. Juuri piipahdin eräässä koko alku vuoden heikossa hapessa olleessa yrityksessä missä tilauskanta oli tuplaantunut kahdessa viikossa. Mikä merkittävintä kasvusta puolet oli tulossa viennistä. Kyllä nyt keväällä uskomani odotukset vahvistuvat. Syksyllä mennään lujaa ja työllisyys varmasti kohenee ensi syksyn ja talven aikana. Nyt muuten kannattaa laittaa omistajavaihdosasioihin vauhtia. On paljon helpompi myydä ja ostaa kun markkinat vetävät. Mutta lopuksi - ne joille lomaa on suotu ja sitä on mahdollista pitää - naattikkaa ja naattikkaa. Ja niille, jotka ahertavat - naattikkaa ja naattikkaa. Toisen onni on toisen loma ja toisen loma on toisen onni. Niin ja elellään sitten siivosti kotona ja ulkona. Pidetään itsemme lisäksi myös kanssaihmiset hyvällä tuulella....