Hallitushommissa 2009

Aloitin 2.2.2009 blogikirjoittelun teemalla "hallitustyöskentelystä muutosvoimaa". Enpä arvannut silloin millaisia haasteita yrityksille kuluvana vuonna koituisi ja kuinka riittämättömäksi on oma asiantuntemus välillä osoittautunut. Tämän ja tuon ensimmäisen blogin väliin mahtuu yhteensä noin 50 hallituksen kokousta ja lukuisia tunteja välipohdintaa ja kirjeenvaihtoa. Taantuma on osoittanut, että vaikka yritykset ovat toimintatavoiltaan, osaamisiltaan ja kulttuureiltaan täysin erilaisia - makrotason muuttujat ovat pitkälti samanmoiset ja lähtöisin samoista elementeistä. Omavaraisuuden merkitys vaikeitten aikojen ylipääsemiseksi on korostunut pankkien käköttäessä siilipuolustuksessa. On aivan eri asia suunnitella ja hoitaa päivittäistä toimintaa 50 %:n kuin 15 %:n omavaraisuusasteella. Tosin on samalla hönkäisyllä todettava, että liian pullakka lompakko on osaltaan hidastanut toimeen tarttumista. Kun 10 litran sankosta valuu litra sitä ei heti huomata, mutta kun 2 litran kannusta holahtaa puolet niin jopas tukka nousee pystyyn ja hallituskin voi aikailematta kutsua itsensä koolle suuntaamaan tykistöä uudelleen. Nyt kannattaa uuden vuoden kunniaksi tarkentaa yrityksen tavoitteita ja virittää seurannan mittareita herkemmälle. Tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimukset ovat taas kovaa "valuuttaa". Ja nyt erityisesti kun useimmilla toimialoilla paluuta entiseen ei todellakaan ole. Kyllä sen pitää näkyä rakenteiden suunnittelussa. Toivotan parhainta menestystä kaikille yrityksille tulevalle vuodelle 2010. Haasteita riittää mutta tunneleitten päässä on huomattavasti enemmän vihreää kuin vuosi sitten.

Kriiseistä voimaa uuteen kehitykseen

Olen 24 konsulttivuoteni aikana kohdannut useita vakavia kriisejä, jotka ovat johtaneet tervehdyttämisoperaatioihin yrityksissä. Kriisin synnyttäjä on useimmiten ollut yritystä kohdannut ulkopuolinen häiriö, mutta eipä tuntematon ole kriisi, minkä aiheuttaja löytyy yrityksen sisältä. Yrityksen suunnan muuttamisen näkökulmasta tuntuu joskus siltä, että tarvitaan tarpeeksi suuri vastoinkäyminen, että uudenlainen kehitys ylipäätään on mahdollista.Urautunut organisaatio on usein ylipääsemätön este uuden luomiselle. Niin karulta kun se voi tuntuakin - konkurssin reunamalle joutuminen tai vaikkapa keskeisten avainhenkilöiden äkillinen lähteminen pöläyttää sen verran koko henkilöstöä, että uuden suunnan valitseminen mahdollistuu.Kunnon konflikti voikin olla "ilon päivä" yrityksen elinkaaren jatkumisen kannalta. Kun taantuma on laittamassa yrittäjän ja yrityksen polvilleen - on organisaatio valmis kuuntelemaan uusia avauksia avoimin aistein. Tähän sisältyy suuri mahdollisuus. Kriisin velloessa kannattaa ottaa organisaatio mahdollisimman laajalti mukaan pohtimaan keinoja tilanteesta selviämiseksi.Porukalla ratkaisun hakeminen on siinäkin mielessä suositeltavaa, että uusiin toimenpiteisiin sitoutuminen on aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin.

Kaivostoiminta ja Luovat toimialat

Onpa kaksi mielenkiintoista ja hieman samasuuntaistakin toimialaa.Molemmat ovat Suomen kannalta merkittäviä ja taloudelliselta arvoltaan lähes samansuuruisia. Muistini mukaan kumpainenkin on erikseen noin 3 % bruttokansantuotteesta. Kolmekymmentä vuotta sitten hiipumassa ollut kaivostoiminta sai uutta potkua vuolukiven käytöstä Pohjois-Karjalassa. Pampalon kultakaivos Ilomantsissa on myötätuulessa ja tositoimet alkanevat jo 2010 puolella. Merkittävät Ilomantsin Möhkön perinteet rautamalmin suurtuottajana ovat yllättäen saamassa jatkoa. Niin - missä se sitten kahden alan synergia oikein on. Se on mielestäni siinä, että mineraaleja kaivetaan (luodaan) maasta jalostettavaksi kun vastaavasti luovilla aloilla kaivuutyö tehdään ihmisen pääkopasta.On hienoa, että kaivostoiminnan loputtua on ympäri Suomea kaivoksiin ja vanhoihin kaivosrakenteisiin synnytetty uutta ilmettä - useimmiten se on luovaa toimintaa. Outokummussa syntyi Vuorenpeikon maa, kaivosmuseo, teatteria - ja uutta kehitystä alueelle on odotettavissa. Vuolukivikaivosten lähelle on rakentunut jo sen toiminta-aikana kivikeskus, joka jo sinällään on elämys.Lisukkeena ovat jokavuotiset mahtavat kansainvälisen tason taidenäyttelyt. Möhkön kesäteatteri vetää tuhansia ja taas tuhansia katsojia vuosittain. Onpa noilla kahdella toimialalla kuitenkin yksi merkittävä ero; mineraalit loppuvat aikanaan mutta luovat alat kehittyvät sukupolvelta toiselle sitä enemmän mitä enemmän kaivuutyötä tehdään.

Suomi nousuun määrätietoisella kehitystyöllä

Oli ilahduttavaa lukea viime viikolla yrityksien kehityshalusta verrattuna aikaisempaan (ja aikaisempiinkin - näin uskon) vuoteen.Tekesille jätettyjen hakemuksien määrä oli arvoltaan peräti 40 % korkeampi kuin edellisvuonna. Osansa positiivisesta kehityksestä saavat ottaa Tekes, TE-keskukset sekä meillä kuntien kehittämisyhtiöt ja Tiedepuisto, jotka ovat vuosia patistelleet yrityksiä kehitystyöhön. Nyt se kantaa osaltaan hedelmää. Meidänkin yrityksessä käynnistettiin alkuvuonna sen historian merkittävin hanke - luoda kokonaan uusi asiantuntija - ja koulutustuotepaketti meille uudelle asiakasryhmälle. Toivon että kaikki organisaatiot - myös oppilaitokset ja kuntien kehitysyhtiöt laittavat oman toimintansa puntariin tilanteessa, missä elinkeinoelämän mahdollisuuksia maailmalla aukaistaan ja toisaalta tuttuja teitä suljetaan. On syytä kyseenalaistaa kaikki olemassaolevat strategiat ja tarkistaa ollaanko varmasti oikealla tiellä. Mutta sitten se kolikon kääntöpuoli viime viikon Tekes uutisista. Kehitykseen myönnettävät rahat ovat loppumaisillaan vaikka vuotta on kolmannes jäljellä. Nyt jos koskaan valtiovallan tulisi tarttua yrityksien kehityshaluun. Tätä tilaisuutta ei saisi hukata, koska kysymys on todella suuresta mahdollisuudesta koko Suomen kannalta.Yrityksistä valtaosa ei pysty eilispäivän konsteillaan pitämään yllä elinvoimaansa saati sitten kasvamaan. Edellisestä 90-luvun lamasta noustiin Nokian ja samaan toimialaan kuuluvien yritysryppäitten toimiessa vetureina. Nyt olisi mahdollisuus saada laaja yritysrintama eri toimialoilta kehityksen keulaan. Yritykset ovat valtaosin pieniä, mutta kun niitä on paljon, se takaa yhteiskunnalle pitkäjänteisemmän tulevaisuuden ja positiivisen työllisyyden kehityksen. YHTEISKUNNAN ELVYTYS KEHITYKSEN KAUTTA, MISSÄ KAIKKI TAHOT OVAT MUKANA, voisi olla se uusi suuri operaatio, josta Suomi muistetaan kymmenien vuosien päästä.

Lähteekö reaalitalous nousuun?

Toukokuun blogissa "nousu häämöttää" arvioin reaalitalouden nousun alkavan syyskuussa. Arvio perustui viisaimpien tekemiin tilastoihin jossa taantuman alkamisen ja rahamarkkinoiden nousun alkamisen välistä aikaa on seurailtu lähes 100 vuotta. Näkemykseni toukokuussa, että rahamarkkinat alkoivat pysyvästi elpyä huhtikuussa on voinut sattumalta jopa osua oikeaan. Tänään Helsingin pörssi oli parantanut markkina-arvoaan 6 kk:ssa lähes 20 %. Ja kyllä uskomukseni on, että pysähtyneisyyden tila päättyy syyskuussa ja pyörät alkavat pyöriä oikeaan suuntaan. Toivon hartaasti että pankkimaailma pystyisi nousemaan takakenosta edes lähemmäksi pystyasentoa ja ensi vuonna siirtymään etunojaan. Lieväkin kasvu tästä tilanteesta tarvitsee monissa yrityksissä käyttöpääomaa ja erityisesti sidosryhmien luottamusta.Vaikka teollisuuden vienti on surkeassa jamassa, pohja on saavutettu. On toki uusiutumisen aika, jossa menee vuosia. Siihen minä uskon teollisuudellamme olevan kykyä onpa sitten kysymys laivateollisuudesta tai konepajoista. Ryhtiä ja ennakkoluulottomuutta tarvitaan - erityisesti tuotekehityspuolella ja henkilöstön kehittämisessä.Mielestäni emme ole millään meille merkittävällä sektorilla jääneet eurooppalaisesta tasosta jälkeen - Aasialla menee vain Eurooppaa lujempaa ja kustannusrakenne on toistaiseksi (vielä 10...20 vuotta) huomattavan edullinen. Mutta koko ajan syntyy markkinamahdollisuuksia ja aasialaisten vaurastumisen myötä avautuu meille pohjoiskarjalaisillekin uutta peltoa kynnettäväksi. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun rooleilla näen vähintäin yhtä suuren merkityksen kuin niillä oli 60-ja 70 luvun murroksessa. Nyt viimeistään on aluehallinnon, yritysmaailman ja koulutusjärjestelmän puhallettava voimakkaasti yhteiseen hiileen ja luotava maakunnalle uutta tulevaisuutta. Otetaanpa nyt arvon kolleegayrittäjät täysi hyöty irti oppilaitoksistamme. Nyt on aktivoitumisen paikka ja aika.

Ajankäytön hallinnasta

loman jälkeinen toinen ns. työpäivä etenee hyvää vauhtia. Jälleen kerran pohdiskelu johtaa mieliaiheeseeni - ajankäytön hallintaan. Mielestäni ajankäytön suunnittelu on keskeinen osa elämisen suunnittelua. Siihen kuuluu työ, perhe, vapaa-aika ja itsensä kehittäminen. Noitten neljän elementin välillä tulisi olla tietty tasapaino ainakin pidemmällä aikajänteellä. Rullaava vuosi (siis tästä hetkestä eteenpäin) on sopiva iso mittari ja siitä sitten itsekukin voi pilkkoa ajankäyttöään pienempiin jaksoihin aina päivätasolle asti. Isot asiat (nuo neljä näkökulmaa)kyllä hyvin pystyy laatimaan pääkoppansa sisälle ilman muistiinpanovälineitä ja arvioimaan vaikka iltayöstä miten tasapainoilu sujuu. Olen huomannut että erityisesti yrittäjillä ja taiteilijoilla tuppaa tasapaino ajankäytössä "vinoutumaan" ja laiminlyönnin kohteeksi joutuu useimmiten vapaa-aika ja itsensä kehittäminen. Yrittäminen/työ voi helposti anastaa nukkumattomasta ajasta 80 %, perheelle jää 15 % ja viimeinen 5 % onkin sitten helppo tuhlata tuskailuun kun "aika ei riitä mihinkään". Suositukseni on että työhön käytettävä aika ei ylittäisi 50 %, perheen hyväksi riippuen esim. lasten kasvuvaiheesta ja puolison tilanteesta voisi käyttää 25 % ja loppu jakaantuisi sitten aika tasan vapaa-ajan ja "minä itse" kesken.Työhön liittyvä ajankäyttö vaatii ilman muuta suunnitelmallisuutta ja jonkinmoisen kalenterinhallinnan. Uskallan väittää että esim. yrittämiseen käytetystä ajasta 20..30 % tuottaa 70...80 % tuloksista - joten tehostettavaa olisi valtavasti (suorittava työ on tietysti eri asia mutta sielläkin suunnitelmallisuudella saataisiin paljon hyvää aikaan). Vanha sananlasku "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää edelleen pintansa kunhan vain muistaa tuon lopun - vain "puoliksi tehty".

Yrittäjän kuoppainen tie

Harmittaa rahamaailman lukkiutuneisuus hetkellä, jolloin yritysmaailman pyörät olisivat valmiina pyörähtämään hitusen eteenpäin. Meneillään olevat kuukaudet ovat kansantaloudelle tulevaisuudessa kalliita, yritysten joutuessa pitämään hanat kiinni ja käyttöpääoman puutteessa kasvuunkaan ei ole mahdollisuutta. Tilanteessa korostuu yritysrakenteiden haavoittuvaisuus silloin kun omia pääomavarantoja ei ole kertynyt riittävästi tai ne ovat kiinni esim. koneissa ja laitteissa tai rakenteissa. Jatkoa ajatellen neuvoni (toki aikaisemminkin) on turvata oman pääoman positiivinen kehitys ja pyrkiä saavuttamaan hyvä (> 50 %) omavaraisuusaste. Siinä voi joutua tinkimään kasvusta ja valitettavasti myös työllistämisestä. On syytä olettaa, että taantumat tulevat jatkossa tihenevään tahtiin ja silloin varmin tae yrittäjälle on oman perätaskun pullakkuus. Monille yrityksille ainoa apu on löytynyt Finnverasta, joka on pystynyt nopeaan päätöksentekoon. Toivon että pankkimaailma saa rivinsä kuntoon viimeistään lomien jälkeen. Muuten konkurssiaallosta tulee laajempi ja syvempi kuin olettaa saattaa. Ja se on se kaikkein kallein ratkaisu.

Nousu häämöttää

Rahamarkkinoilla on ollut sellainen hytinä jo kolmisen kuukautta, että "maailma on palaamassa raiteilleen". Vilkuilin vuoden vaihteessa EVLIN raportteja ja historian tulkintoja mm. siitä, miten kauan kestää reaalitalouden nousun alkaminen jos rahatalouden taantuma kestää puolesta useampaan vuoteen.Raportin mukaan jos rahamarkkinoiden elpyminen on todellisesti alkanut huhtikuussa (näin minä uskon), reaalitalous aloittaa nousun syyskuussa. Tällöin taantuman on laskettu alkaneen elokuun kieppeillä 2008. Historia kuitenkin sadalta vuodelta pohjautuu USA-Eurooppa vetoiseen suhdannevaihteluun ja tilanne saattaa ollakin nyt toinen. Kiinassa ja Brasiliassa näyttävät rahamarkkinat elpyvän nopeammin kuin muualla ja valtikka maailmantalouden noususta on selvästi siirtynyt Kiinan kansalle (kuluttajille ja työn hinnalle/ahkeruudelle). Kun vielä Suomen näkökulmasta huomioidaan Venäjän mahdollisuudet varsin ripeäänkin nousuun riippuen öljyn hinnasta, mikä on jo Venäjän kansantalouden kannalta "voiton puolella" eli yli 50 $/barrel - ei pelätty 5-10 vuoden nälkäkuuri ehkä toteudukaan. Valtiovallan toimet mm. rakentamisen suhteen ovat olleet ripeitä ja korjausrakentamisessa on itseasiassa aikamoinen buumi. Kunhan vielä uudisrakentaminen palaa lähes ennalleen - uskoisin 2010 lopussa, niin tästä voidaan selvitä kansalaisina aika vähin vaurioin. Kuten aikaisemmassa blogissa totesin, pienyrittäjistä iso joukko ei selviä niin hyvin. Konkursseja ja alasajoja tulee juuri nousun kynnyksellä ja niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia paikallisesti.

Luova toimiala on suuri mahdollisuus

Luovaan toimialaan kuuluva liiketoiminta ylitti jo muutama vuosi sitten koko autoteollisuuden arvon Euroopassa. Suomessakin on heräilty toimialan tarjoamaan mahdollisuuteen samalla kun teolliset alat ovat voimakkaassa murrosvaiheessa. Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi valtakunnallisen luovien toimialojen kehitysstrategian 2015 ja siinä on hyvä raami alan yritystoiminnan virkistämiseksi.Itä-Suomi on mielestäni tällä toimialalla täysin samalla viivalla muun Suomen kanssa. Monimuotoinen kulttuuri lukuisine tapahtumineen kesäteattereista alkaen on ponnahduslauta alan liiketoiminnan ammattimaiselle vahvistamiselle. Musiikin puolella ovat saaneet alkunsa useat kansainväliset menestyjät ja elokuva-ala elää voimakasta luomiskautta. Kuvataiteiden, tanssin ja kirjallisuuden parissa on runsaasti kehityskykyistä potentiaalia.Elämysmatkailun voimistamiselle on niinikään hyvät edellytykset.Viime vuosien takaiskut mm. telekommunikaatio-,metsä-, ja puutuoteteollisuuden yrityksissä ovat horjuttaneet voimakkaasti työpaikkarakennetta. Yrityksemme Profit-Visio Oy haluaa olla mukana luovan toimialan vahvistamisessa tarjoamalla kansainvälisen tason asiantuntijapalveluja luovan toimialan yrittäjille ja muille toimijoille.

Mediaa ei kiinnosta yrittäjien ahdinko

Tuntuu todella turhauttavalta lukea ja kuulla tiedotusvälineitten uutisointia hangillahiihtelystä, syyllisten hakemisesta ja poliittisesta väittelystä, minkä kohde on lähinnä, mitä joku tarkoitti sanoessaan jotakin. Siihenpä vielä tarjoillaan milloin mitäkin sanktioita yleislakosta lähtien höysteeksi. Samaan aikaan erityisesti toimitusketjujen päissä olevia tuhansia yrittäjiä uhkaa todellinen ahdinko. Velkarahalla pyörivät metsäalan koneet, kuljetuskalusto, alihankintaa tekevät sorvit ja muut koneet ovat lähestulkoon pysähtymässä.Työntekijöiden lomauttaminen ei lopeta korkojen maksua ja velan lyhennyksiä kun varsin usein panttina on juuri se elintärkeä kalusto.Rahoitusyhtiöt eivät juuri lainaehtojaan muuta kuin muutamalla kuukaudella.Yrittäjän omat tulot tyrehtyvät kokonaan kun turvajärjestelmiä ei yksinkertaisesti ole.Pienyrityksistä merkittävä osa on henkilöyhtiöitä ja ahdinko uhkaa koko yrittäjäperheen henkilökohtaista taloutta asunnosta alkaen. Sitten vielä se vaakakupin toinen puoli. Esim. metsäkoneyrittäjät ovat elintärkeä kohderyhmä koneitten valmistajille. Taloudellinen ahdinko lykkää mahdollisuuksia tehdä uusinvestointeja vuosiksi eteenpäin. Jos koneitten valmistajilla ei ole asiakkaita, ajetaan tehtaita pienelle teholle ja toimittajaverkostolle se tarkoittaa ankeita aikoja. Konkursseilta ei tulla välttymään ja monelle kovaan työhön tottuneelle yrittäjälle se tarkoittaa tulevaisuuden uskon menettämistä. Toivoisin että tuhansien yrittäjien meneillään oleva ja kiihtyvä ahdinko kiinnostaisi tavan kansalaisia, poliitikkoja ja myös tiedotusvälineitä. Niin - ja kiinnostus johtaisi positiivisiin toimenpiteisiin tämän yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeän kohderyhmän auttamiseksi.

Hyvinvointiyhteiskunta ja saavutetut edut

Kun seuraa läheltä yritysmaailman pyristelyä reaalitalouden pahentuessa ja toisaalta yhteiskunnallista keskustelua saavutettujen etujen kiinnipitämisestä - herää kysymys mihin Suomi on ajautumassa.Eläkekeskustelu on mitä mainioin esimerkki siitä. Ylipäätään miten tilanne on ajautunut tähän jamaan, missä keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on 59 vuotta samalla kun ihmisen elinkaari on jatkuvasti pidentynyt. Miten on päädytty 63 vuoden tavoiteikään kun kilpailijamaissa tavoiteikä eläkkeellejäämiseksi on korkeampi. On toki ymmärrettävää että suuri osa kansasta ei ehdi perehtyä nykyiseen - rajusti muuttuneeseen maailmanjärjestykseen, mutta kun kansakunnan keulakuvatkin tuntuvat heittäytyvän täysin tietämättömäksi siitä, mitä ympärillämme tapahtuu - tuntuu hyvin oudolta. Haluan tässä tilanteessa korostaa sotien jälkeen 50 vuoden ajan vallinnutta metsäteollisuuden merkitystä rakenteisiimme ja nyttemmin Nokian nousun vaikutusta Suomen kansantalouteen viimeisen 15 vuoden aikana.Jos jotakin pitäisi oppia on se, että mikään ei ole ikuista - ei Nokiakaan. Kuinka silloin voisi olettaa että saavutetut edut voidaan säilyttää sumeilematta. Jos vientimme pysyy ja jopa laskee tämän hetken tasolta ja tilannetta kestää 5-10 vuotta - on edessä saavutettujen etujen pakolliset purkutalkoot. Eihän meillä kotipiireissä ja arkielämässä ole juurikaan saavutettuja etuja. Tulee avioeroja, lapsenkasvatusongelmia, "homevaurioita" jne. Niistä on vaan selvittävä. Kyllä voimavarat pitäisi yhteistuumin suunnata kansantuotteen säilyttämiseen ja jopa kasvattamiseen. Yhteiskunnan pitäisi kyetä mukautumaan nopeasti ja mieluummin etukäteen maailman myllerryksiin. Kun menee taas paremmin - reagoidaan toiseen suuntaa.

Yrityskaupoissa tulossa ostajan markkinat

Taantuma ei pysäytä ajankulua. Eläkeikään ehtivien yrittäjien määrä kasvaa kovaa vauhtia vuosi vuodelta. Yrittäminen jo itsessään on riskinottoa saati sitten koko yrityksestä luopuminen. Markkinat määrittävät hinnat myös yrityksille.Kun koko liiketoimintaympäristöjen arvot ovat kauttaaltaan laskeneet niin on vaikea kuvitella, ettei se vaikuttaisi juuri "minunkin yritykseni arvoon". Hyväkuntoinen ja strategisesti terve yritys on aina myytävissä. Ajankohta voi olla paras juuri nyt vaikka hinta olisikin 30% tai jopa puolet edullisempi kuin vuoden 2008 alkupuolella. Ostajien kannattaa olla nyt valppaana. Tarjolla on ja lähivuosina tulee lisää varsinaisia "helmiä". Äärimmäisen tärkeää koko yhteiskunnan kannalta on että elinvoimaiset yritykset löytävät jatkajansa ja yritykset pystyvät valmistautumaan ja uudistumaan tulevaisuutta varten.

Onko Pohjois-Karjalan teollinen selkäranka murtunut?

Kun on 24 vuotta nähnyt teollisen kehityksen maakunnassa, olen otsikon asiaa pohdiskellut. Vuonna 1985 tänne muuttoni aikaan vanhat kaivokset (Outokumpu ja Pyhäselkä) olivat kuta kuinkin ajettu alas.Suomen Vuolukivi oli murtautumassa tulisijamarkkinoille ja Outokummussa teollisuuskylän kehitys oli paikkaamassa kaivoksen jättämää tyhjiötä. Rauma-Repola oli "pukeutumassa" uuteen asuunsa, joka tänä päivänä tarkoittaa John Deereä verkostoineen. Runon ja Rajan tie sai varrelleen Kägösen, Korpiselkätalon, Taistelijan talon,Kalastajatalon sekä Sotkan Bomban yhteyteen. Ihmettelyä herättivät Keslan ja Tulikiven listautuminen pörssiin ja monet muut teolliset "piristeet". Minulla oli vuosina 86-87 tilaisuus kartoittaa noin 70 teollista yritystä. Suurin muutos runsaan 20 vuoden aikana on tapahtunut verkostoitumisessa ja johtamisen kulttuureissa. Paikalliselta tasolta on noustu kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. Kokonaisuutena teollinen rakenteemme on sekä taloudellisesti että strategisesti nyt huomattavasti paremmassa jamassa kuin silloin. Matkailussa muutos on huomattavasti pienempi - mahdollisuuksia ei ole osattu hyödyntää, mikä johtunee yhteistyökyvyn puutteesta. Sanontaan, että se mikä ei tapa se vahvistaa - uskon teollisen rakenteemme puolella vahvasti. Selkärangassa on runsaasti hiusmurtumia, mutta ne kyllä luutuvat nopeasti ja kehitys parin vuoden päästä jatkuu entistä terhakampana.

Yrityksien hallituksista muutosvoimaa

Runsaat puoli vuotta jatkunut suhdannetaantuma on näin ulkopuolisen silmin tuonut yhden mielestäni tärkeän seikan ”luupin alle”- sen, missä tilassa ovat yrityksien hallitukset. Muodollisesta hallituksesta ei ole apua.Yrittäjäjohtajalle muutos-tilanteet ovat vaikeita, koska kaikista ratkaisuista päätöksenteon vastuun joutuu kantamaan itse. Nopealla aikavälillä on ulkopuolisen asiantuntijankin käyttäminen vaikeaa, koska henkilön, joka ei tunne yrityksen liiketoimintaympäristöä, sen toimintatapoja ja kulttuuria, on lähes mahdotonta tehdä nopeasti syvällisiä johtopäätöksiä.

Toimiva johtoryhmä tai vaikkapa muutamasta avainhenkilöstä koostuva tiimi on arvokas keskustelufoorumi kriisin yllättäessä. Mutta hallituksen vastuuta sillekään ei voi vierittää. Hallitustyöskentelyn aktivoimista ovat mm. Finnvera ja kauppakamarit ajaneet voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Vaikka tuloksia alkaa olla näkyvissä; pienemmän pään yrityksissä innostuminen hallitustyöskentelyn kehittämiseen ottaa aikansa. Omistajat, jotka ovat aloittaneet ammattimaisen hallitus – tai viiteryhmätyöskentelyn (hallituksenomainen työskentely, missä ulkopuolisella ei ole juridista vastuuta) eivät ole niitä purkaneet - ei ainakaan ole minun tiedossa.

Jos hallitustyöskentelyn sisältöä ei jatkuvasti kehitetä voi siitä muodostua ”syödään pihvit ja juodaan kahvit” kerho ja näin hallituksesta tuleekin kehityksen jarru ja useimmiten operatiivisen johdon kumileimasin. Hallituksen pätevyys on jäsenten pätevyyttä ja yhteistyökykyä ensisijaisena kohteena yrityksen menestyminen. Hyvältä hallitukselta on lupa odottaa kriittisyyttä myös säännölliseen itsensä arvioimiseen.