torstai 21. huhtikuuta 2011

Haavoittuva Suomi-Brändi

Me Joensuun liepeillä asuvat muistamme, miten paljon 90-luvun skinitapahtumat vaurioittivat Joensuun ja maakuntamme mainetta. Paljon on sen jälkeen tehty kaikilla tasoilla asian saamiseksi taka-alalle. Täytyy sanoa, että onneksi asia ei levinnyt laajemmin kansainväliseen "reposteluun". Menetyksiä on vaikea mitata missään yksikössä, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä, attä ainakaan hyötyä siitä ei ole ollut - ei yrityselämälle, hallinnolle, koulutusjärjestelmälle eikä muuttotappion kääntämiselle. Jos jotakin olemme oppineet (toivottavasti) on se että ihmisten muisti on tavattoman pitkä. Katsoin juuri (tunti sitten 21.4.2011 vaalien jälkeinen 4. päivä) TV-ohjelmaa missä keskustelussa olivat Stubb, Soini, Junger ja Laaninen. Suomi-Brändi ei ollut esillä mutta aistin pienen pelonpoikasen ilmassa. Kun eurooppalainen media todenteolla kiinnostui kaivelemaan tilannetta ja vieläpä hakien negatiivisiä piirteitä suurennuslasin kanssa, olemme joutuneet arvaamattoman mielenkiinnon kohteeksi. Kun mm. Financial Times ottaa suomalaisuuden olotilan "tikun nokkaan" ja syöttää sen englantilaisten lisäksi ympäri maapalloa, lukijoista valtaosa pitää tietoa totuutena. Se on kuin yritysnimen joutuminen ilma syytä protestilistalle Kauppalehdessä. Vaikka se seuraavassa numerossa korjataan, ketään ei korjaava informaatio kiinnosta (kokemusta on). Toivon, että negatiivinen infokierre pystytään pysäyttämään heti alkuunsa. Suomen menestymisen edellytys on vienti kärkenä oleva kansainvälinen kauppa. Noin 35 vuoden kokemuksella viennistä oma mielipiteeni on, että kaupan saaminen "kotiin" ei ole helpottunut vaan yhä useimmin kauppa ratkeaa varsin pienillä asioilla. Hyvin usein hintataso ja tekniikka ovat lähellä toisiaan. Kaupan ratkaisee myyjätahon luotettavuus, uskottavuus ja imago. Kuluttajatuotteissa päätöksen tekee herkkähipiäinen kansalainen. Mielestäni olemme hyvin vaarallisella tiellä jos mm. ruotsin -, portugalin -, espanjan -, saksan - ja italiankieliset mediat ottavat meidät "hampaisiinsa". Esim. portugalia puhuva Brasilia on meille erittäin tärkeä kauppakumppani. Kyllä pitäisi miettiä useita kertoja ennenkuin osoittaa sanan miekkansa kreikkalaisia, portugalilaisia ja espanjalaisia kohtaan. Ne nimittäin kolahtavat suoraan sikäläisiin ihmisiin. Tosiasia on vain että me tarvitsemme pitemmällä juoksulla enemmän heitä kuin he meitä. Seuraavassa otsikko Karjalaisen etusivulta 29.3.1951 " Kreikka ostaa vain suomalaista puutavaraa".