Onko Pohjois-Karjalan teollinen selkäranka murtunut?

Kun on 24 vuotta nähnyt teollisen kehityksen maakunnassa, olen otsikon asiaa pohdiskellut. Vuonna 1985 tänne muuttoni aikaan vanhat kaivokset (Outokumpu ja Pyhäselkä) olivat kuta kuinkin ajettu alas.Suomen Vuolukivi oli murtautumassa tulisijamarkkinoille ja Outokummussa teollisuuskylän kehitys oli paikkaamassa kaivoksen jättämää tyhjiötä. Rauma-Repola oli "pukeutumassa" uuteen asuunsa, joka tänä päivänä tarkoittaa John Deereä verkostoineen. Runon ja Rajan tie sai varrelleen Kägösen, Korpiselkätalon, Taistelijan talon,Kalastajatalon sekä Sotkan Bomban yhteyteen. Ihmettelyä herättivät Keslan ja Tulikiven listautuminen pörssiin ja monet muut teolliset "piristeet". Minulla oli vuosina 86-87 tilaisuus kartoittaa noin 70 teollista yritystä. Suurin muutos runsaan 20 vuoden aikana on tapahtunut verkostoitumisessa ja johtamisen kulttuureissa. Paikalliselta tasolta on noustu kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. Kokonaisuutena teollinen rakenteemme on sekä taloudellisesti että strategisesti nyt huomattavasti paremmassa jamassa kuin silloin. Matkailussa muutos on huomattavasti pienempi - mahdollisuuksia ei ole osattu hyödyntää, mikä johtunee yhteistyökyvyn puutteesta. Sanontaan, että se mikä ei tapa se vahvistaa - uskon teollisen rakenteemme puolella vahvasti. Selkärangassa on runsaasti hiusmurtumia, mutta ne kyllä luutuvat nopeasti ja kehitys parin vuoden päästä jatkuu entistä terhakampana.

Yrityksien hallituksista muutosvoimaa

Runsaat puoli vuotta jatkunut suhdannetaantuma on näin ulkopuolisen silmin tuonut yhden mielestäni tärkeän seikan ”luupin alle”- sen, missä tilassa ovat yrityksien hallitukset. Muodollisesta hallituksesta ei ole apua.Yrittäjäjohtajalle muutos-tilanteet ovat vaikeita, koska kaikista ratkaisuista päätöksenteon vastuun joutuu kantamaan itse. Nopealla aikavälillä on ulkopuolisen asiantuntijankin käyttäminen vaikeaa, koska henkilön, joka ei tunne yrityksen liiketoimintaympäristöä, sen toimintatapoja ja kulttuuria, on lähes mahdotonta tehdä nopeasti syvällisiä johtopäätöksiä.

Toimiva johtoryhmä tai vaikkapa muutamasta avainhenkilöstä koostuva tiimi on arvokas keskustelufoorumi kriisin yllättäessä. Mutta hallituksen vastuuta sillekään ei voi vierittää. Hallitustyöskentelyn aktivoimista ovat mm. Finnvera ja kauppakamarit ajaneet voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Vaikka tuloksia alkaa olla näkyvissä; pienemmän pään yrityksissä innostuminen hallitustyöskentelyn kehittämiseen ottaa aikansa. Omistajat, jotka ovat aloittaneet ammattimaisen hallitus – tai viiteryhmätyöskentelyn (hallituksenomainen työskentely, missä ulkopuolisella ei ole juridista vastuuta) eivät ole niitä purkaneet - ei ainakaan ole minun tiedossa.

Jos hallitustyöskentelyn sisältöä ei jatkuvasti kehitetä voi siitä muodostua ”syödään pihvit ja juodaan kahvit” kerho ja näin hallituksesta tuleekin kehityksen jarru ja useimmiten operatiivisen johdon kumileimasin. Hallituksen pätevyys on jäsenten pätevyyttä ja yhteistyökykyä ensisijaisena kohteena yrityksen menestyminen. Hyvältä hallitukselta on lupa odottaa kriittisyyttä myös säännölliseen itsensä arvioimiseen.