maanantai 2. tammikuuta 2012

Rakenteet natisevat - kestääkö Eurokonserni ?

Lomautus ja konkurssiaalto Suomessa ovat voimistumassa, joskin selvästi maltillisempana kuin vielä alkusyksystä näytti. Yritysverkostoille on jäänyt aikaa valmistella sopeutumista, kohdentaa markkinointia ja jopa muutamilla aloilla palauttaa tuotantoa Kiinasta takaisin Suomeen.

Toivottavasti Kreikka on herättänyt itsensä lisäksi muitakin kansakuntia älyämään, mihin maa ajautuu kun elinkeinorakenteiden kehittäminen unohdetaan ja julkisen talouden ylläpito saa ylivallan. Kreikkaan tuotiin viime vuosina lähes nelinkertainen määrä tavaraa EU:n ulkopuolelta vientiin verrattuna ja EU:n sisälläkin suhde on tuonnin hyväksi noin tuplat. Tähän kehitykseen olisi EU:n pitänyt puuttua 5…10 vuotta sitten ja vahtia mihin mm. tuki eurot käytetään. Italialla ja Espanjalla kauppataseet ovat oleellisesti paremmalla tolalla ja erityisesti EU:n sisällä lähes tasapainossa. Kokonaisuutena EU (27 maata) on varsin hyvin balanssissa EU:n ulkopuolelle viennin ollessa noin 1400 MRD ja tuonnin noin 1500 MRD. EU:n sisällä kauppa on ollut tasolla 2500 Miljardia Euroa. EU:n sisäinen kauppa on noin 60 % kokonaisuudesta eli varsin turvallisella tasolla. Mielestäni tämä parantaa sisäisiä rahoitusjärjestelyjä Euro-maiden sisällä. Ainakin minulta viimeaikaiset siirrot ja takaisinlainaukset saavat ymmärrystä.

Olen blokeissani viitannut useaan otteeseen voimakkaasti verkostoituneisiin yritysrakenteisiin, mikä on keskeinen osa koko EU-alueen vahvuutta ja kilpailukykyä. Jos näitä rakenteita edelleen vahvistetaan ja tuetaan poliittisilla päätöksillä, niin kyllä EU selviää. Mutta muodostuuko poliittiset paineet ja kansalaisnäkemykset siihen suuntaan, että myös yritykset muuttavat strategiaansa ja hakevat entistä herkemmin kumppaneita muualta kuin EU:n sisältä.

EU-maiden kansainvälisesti vahvoja osaamisalueita ovat koneenrakennus, kuljetusvälineteollisuus, logistiikka, sähkötekniset laitteet, rakennustuotteet sekä elintarviketuotanto ja kemian teollisuus. Unohtaa ei myöskään sovi uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian osaamista. Vahvoja alueita tukee teollisuuden tapaan verkostoitunut tutkimus ja koulutus. Mielestäni suurimman potentiaalin EU:n näkökulmasta muodostavat lyhyemmällä tähtäimellä Venäjä ja pidemmällä aikavälillä Afrikka. Venäjällä tarvitaan valtavasti investointeja eri toimialoilla ja kun investointihyödykkeiden valmistukseen ei ole omaa osaamista – EU:n yritysverkostoilla on etulyöntiasema ja sitähän on toki jo hyödynnettykin.

Vuosi vaihtuu varsin oudossa tilassa sekä reaali-, että rahatalouden kannalta. Eurooppalaisten pankkien ottamat lainat yhteensä noin 500 miljardia odottavat ”yli yön” tileillä – kukaan ei oikein tiedä mitä varten? Reaalitaloudessa pyörät pyörivät vielä yllättävän hyvin, vaikka tilauskannat ovat lyhentyneet ja mm. rakentaminen kouristelee epävarmuudessa koko Euroopassa.

Mielestäni parin vuoden oppikoulun pitäisi nyt riittää ja suunnan muuttamiselle on kohtuulliset edellytykset. Taivas ei ole tippunut niskaan – EU:n elinkeinoelämän 4000 miljardin mylly jauhaa suurusta eri maiden keitoksiin ja omalta osaltaan Suomen noin 60 miljardin ratas on tiukasti edelleen osa isompaa myllyä – ”EURO-konsernia”. Suomelle em. 60 miljardin ratas on aivan keskeinen vipuvarsi verovarojen keräämisen kannalta. On todella valitettavaa, että osaa muitten maitten myllyn rattaista on jouduttu voitelemaan laittamalla verojen kautta kierrätettyä rahaa voiteluaineitten hankintaan. Ja lisää voiteluainetta tullaan varmasti tarvitsemaan. Mutta peliä globalisaation haasteita vastaan ei ole missään tapauksessa hävitty. Mielestäni Eurooppa on edelleen varsin terve ja riittävän omavarainen puolustaakseen asemaansa maailman johtavana talousalueena ja toivottavasti myös kestävän kehityksen edelläkävijänä. Muut sitä roolia eivät näytä ottavan.