keskiviikko 3. elokuuta 2011

Maailmantalous pahassa ahdingossa

Maailman taloutta ei saada kuriin. Hallitsematon tilanne jatkuu ja jopa pahenee. Hyvinvoinnin ylläpito, saavutetuista eduista kiinnipitäminen ja usko huomiseen velkarahan tuella eivät toimi yhdessä. Jotakin peruuttamatonta on tapahtumassa. Väestön kasvu ja ihmisten vaurastumisen halu suhteessa väheneviin fossiilisiin energiavaroihin ja maasta kaivettavan materiaalin ehtymiseen/ jalostuksen kallistumiseen, näyttää olevan liian ylivoimainen haaste. Kun vielä kaiken taloudellisen epävarmuuden, energiatalouden, teknologisen kehityksen ja ihmisten tarpeitten ja tottumusten yllä viuhtoo armoton tiedon mylläkkä eri tietoverkkojen kautta, on maailmanlaajuinen talouskeitos kiehumassa yli reunojen.

Vaikka periaatteessa jokaisella maailman kansalaisella on oikeus kohtuulliseen elintasoon, jokainen askel parempaan syö energiaa ja materiaalia. Todella suuret joukot Kiinassa ja Intiassa alkavat vasta lähiaikoina tietää, missä läntinen maailma ja oma ylempi keskiluokka menee. Japanissa vaurastuminen silmittömällä työnteolla ja jatkuvalla kilpailukyvyn kehittämisellä onnistui 90 luvulle saakka, mutta sitten tilanne ajautui samaan mihin USA on nyt joutumassa. Japanin 100 miljoonainen kansa sai kyllä tuotteet maailmalle kymmeniä vuosia, mutta suurikaan ahkeruus ei kata sitä, että maan omavaraisuus mm. materiaaleissa on hyvin vähäinen.

Kiinalla ja Intialla ovat valtavat sisämarkkinat, mutta kasvu kuitenkin pääosin riippuvainen USA-suhteesta. Jos aasialaiset tarvitsevat amerikkalaisten ostovoimaa myös jenkit tarvitsevat omalle liiketoiminnalleen aasialaisia asiakkaita. Meneillään oleva USA:n ja Euroopan ostovoiman ehtyminen ja muuttuminen valikoivaksi on lyhyellä aikavälillä myrkkyä maailman talouden kehitykselle. Ilmeisesti vain elintarviketuotanto on ala, jonka on ”pakko” pysyä pystyssä ja kasvaa. Vatsantäytettä tarvitsee jokainen.

Miten sitten maailman kansalainen tässä hullun myllyssä sukkuloi ja mihin pitäisi varautua. Ensinnäkin taantumat näyttävät olevan hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna ja kukaan ei osaa ennakoida seuraavan taantuman syvyyttä ja vaikutuksia. USA:ssa ehkäpä suurin kansalaisia koskettava huoli on, että kiinteistöjen/asuntojen arvot, jotka romahtivat useissa osavaltioissa jopa 50 %, eivät ole palautuneet ja uusi taantuma voi synkistää valtavan kiinteistömassan arvoa edelleen. Asunnoista valtaosa on ostettu velkarahalla ja kun vakuudet pankeille laskevat edelleen niin miljoonia ja taas miljoonia perheitä on konkurssitilassa. No – samassa rytäkässä pankkienkin omavaraisuudet laskevat ennestään ja luottoluokituslaitosten pyövelit ovat valmiina. Korot nousee ja koko maa alkaa voida entistä huonommin. Kauppa Kiinaan ja Intiaan sekä Eurooppaan alkaa tyrehtyä ja siinäpä ne on eväät sille jollekin, jonka suuruutta on vaikea ennustaa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka saa ”polttoaineensa” kansantalouden kehitykseen kansainvälisestä kaupasta ja erityisesti Euroopasta ei säästy taantuman kurimuksesta. Onneksi meillä on tuotantorakenne tasapainottunut Nokian vaikutuksen heikkenemisen myötä. Myös metsäteollisuuden suuret saneeraukset ovat takanapäin, joskin merkittäviä järjestelyjä on edelleen vireillä. Oma pankkijärjestelmämme on varsin hyvässä kunnossa, mutta jos esim. kiinteistöjen arvot laskevat 20…40 %, niin jopa ollaan jenkkien tapaisessa ahdingossa.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että taantuman alkuvaiheen kulmakerroin saadaan mahdollisimman pieneksi. Sitä työtä EU-tasolla poliittisesti tehdään. Kreikan + muitten ahdinkoon joutuneiden valtioiden saaminen tasapainoon on ensiarvoisen tärkeää. Suomelle joka edelleen saa voimansa (ylijäämää kuluvana vuonnakin on syntynyt reippaasti) viennistä Eurooppaan, jättäytyminen neuvottelupöydistä ja päätöksenteosta olisi tuhoisaa. Suomen kauppa Venäjän suuntaan on ollut positiivisessa kierteessä ja se antaa meille edelleen mahdollisuuksia. Valtiovallan tuki vientitoimille Venäjän suuntaan on enemmän kuin tarpeen ja siinä tulisi poliittisten päättäjien ottaa rohkea etunoja. Me osaamme kyllä tuottaa tavaraa ja palveluja, mutta ainakin PK- yritykset tarvitsevat vastavakuuksia mm. toimitusaikaisiin maksuihin. Käytännössä tarvitaan enemmän ”natsoja” Finnveralle. Kaikki toimet, joilla yritykset ja työpaikat saadaan pidettyä tikissä ovat välttämättömiä. Silloin meillä on mahdollisuus edes jollain tavoin pitää kuntien ja valtion palvelurakenteet toiminnassa ilman lisävelkaa. Niin – se lisävelka kun tarkoittaisi Portugalin ja Italian tietä.