Itsenäinen Suomi itsepäisessä Euroopassa

Näinpä polteltiin sinivalkoisia kynttilöitä hyvillä mielin meidänkin ruokatasanteella. Isänmaallinen musiikki säesti tuntisotalla valkohämyistä maisemaa ja illanriivanteella valtakunnan silmäätekevät kättelivät tuttuja ja tuntemattomia satojen tuhansien naiskommentaattoreiden silmien edessä miesväen tuhahdellessa kuka lehden kuka viinilasin takaa.

Itsenäisyyden uhkana ei ole näköpiirissä aseellista nujakointia, mutta salakavalasti ovat markkinoitten sotavoimat hiipineet selustaan ja osin jopa motittaneet jukuripäiset ja ahkerat suomalaiset. Hyvin on meikäläisen muistissa 90-luvun kiinteistö- ja asuntokuplien aiheuttamat velkaantumiset, pankkien alasajot, fuusiot ja yrityksien konkurssiaallot. Valtio tuli massiivisin voimatoimin apuun ja todella suurelta katastrofilta vältyttiin, vaikkakin henkitoreissaan oloa kesti puolenkymmentä vuotta. Uskon että tuolloin Nokian voimakkaasta kasvusta koituva vetoapu alihankkijoineen ratkaisi osaltaan pelin ja edesauttoi luottamuksen palautumista kansainvälisiin piireihin.Metsäsektorillakin meni siinä vaiheessa "joten kuten". Vienti erityisesti Eurooppaan veti hyvin. Pääkaupunkiseutu piti pintansa ja elinkeinoelämän pyörät alkoivat pyöriä oikeaan suuntaan vaikka sora kirskahteli reuna-alueiden rattaissa.

Hyvinpä on nyt samanmoinen tilanne Euroopan mittakaavassa. Hyvinvointiin tottuneen vanhan Euroopan ja kehittyvien Aasian ja Etelä-Amerikan alueiden välillä on muhinut pidemmän aikaa "yhteenotto", josta viime vuosien aikana on sukeutunut varsinainen markkinavoimien tiimellystanner. Olin pikkudelegaation völjyssä vuonna 94 tutustumassa Irlannin EU-menestykseen ja hakemassa oppiakin kuinka yrityksiä oli onnistuneesti houkuteltu ja saatu luomaan työpaikkoja ympäri maata. Oli lukuisia amerikkalaisia ja japanilaisia elektroniikkateollisuuden jättiläisiä ja jopa meidän Rapalan uusi uistintehdaskin länsirannikolla meren tuntumassa. Koko EU:n näkökulmasta tilanne oli erinomainen. Karu lammasaitauksien koristeltu Irlanti oli saatu kymmenessä vuodessa nostettua yhteistuumin jaloilleen ja työtätekevä kansa oli saanut balsamia haavoihinsa päästessään näyttämään briteille, että täälläkin osataan. Mutta eipä se meinaa kannettu vesi kaivossa pysyä edes 20 vuotta. Ilkkujia ympärillä riittää ja syyllinenhän löytyy pankkisektorista vaikka se on käytännössä yrittänyt toteuttaa kysynnän ja tarjonnan lakia liian pienellä omavaraisuusasteella. Jospa se olisikin niin helppoa että antamalla pankkien mennä nurin homma hoituisi kotiin ja kaikki olisi taas hyvin. Suomalaisten jos kenenkä tämä tulisi muistaa, miten kauan kestää korjata nurinmenneen pankin vauriot, jotka pahiten kohdistuvat tavantallaajiin yrittäjät mukaanlukien.

Euroopan/EU:n tilanne on vakava - sitä ei käy kieltäminen, mutta ei suinkaan mahdoton. Yltäkylläisyyden rakenteita joudutaan purkamaan kovalla kädellä, mutta kunhan suuret ikäluokat saadaan seuraavan 30 vuoden aikana käyttämään rahansa "oikein" ja ohjattua ansaittuun haudan lepoon, on Eurooppa taas elementissään. Ja kyllä väliaikakin kestetään.Vaurautta on kertynyt maailman mittakaavassa hirmuinen määrä ja jos tätä osataan käyttää suuntana pienemmät menot ja vähäisempi kulutus,monenlaisiin onnenhetkiin on aihetta.

Euroopan historiassa Saksalla on ollut ehkäpä suurin merkitys kehityksen suunnannäyttäjänä. Kuten meillä pääkaupunkiseutu 90 luvun murroksessa - on Saksalla samanmoinen rooli Euroopan mittakaavassa. Ja kas kummaa - Saksavene on saatu positiiviseen liikkeeseen. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, se antaa uskoa myös meille suomalaisille. Sinne vain vanaveteen pienemmillä paateilla ja vaikka muutamissa veneissä äyskäriä ja tilkettä tarvitaan, tämä on kuin Kareliasoutu kirkkoveneillä. Toivottavasti ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Se muistijälki voi nimittäin pysyä tuhat vuotta.