torstai 29. heinäkuuta 2010

Elinkeinosta elämiseen vai päinvastoin ?

Otsikon ja tämän kirjoitelman saa aikaan lomapohdiskelu asiasta, että noin 10 vuotta työpiste on sijainnut Joensuun Tiedepuistossa, mökkiympäristö Liperissä ja varsinainen koti Kontiolahdessa.Yrittäjän arjessa ja pyhässä tästä on muotoutunut ns. elinkeinoympäristöni 1. kehä. En kuulu siihen kaartiin, joka yrittää sulkea työasiat pois esim. mökillä tai kotona.Itseasiassa moni työasia on saanut nyt päättyvän 5 viikon lomajakson aikana uutta suuntimaa ja jos niitten toteutukset onnistuvat niinkuin vakaasti uskon, loma onkin ollut vuoden tehokkainta työaikaa.Onhan siinä muutama kuohu- ja punaviini huvennut - niin palan painikkeena - mutta ei turhaan. Niin ja muu perhe sekä vieraat, joita on onneksi riittänyt, eivät ole varmasti huomanneet, että isäntä on osin työasioissa kiinni. Niin hyviä tuloksia olen grillaamalla ja muilla menetelmillä saanut aikaiseksi. Elintarvikkeitten kanssa puuhastelu ja niitten jalostaminen kun on minulle vuosia ollut mieluista harrastusta. Elinkeinoympäristöni 2. kehän muodostavat asiakkaitten sijaintialueet ja auto. Sitten ollaan maantieteellisesti mm. Outokummussa, Keski-Karjalan alueella, Ilomantsissa tai vaikkapa Lieksassa. Mutta se auto, jossa yksin ajaminen ilman radioääntä luo lähes maagisen mahdollisuuden ajatustyöhön. Muutaman neliösentin kiinnitys kitkan kautta maahan, vaihtuva maisema,moottorin hyrinä ja itse suojatussa tilassa. Siinä sitä on elementtiä sinisille ajautuksille tai visaisenkin ongelman ratkaisulle joka alun perin on ollut asiakkaan ongelma, mutta muuttuu nopeasti omaksi haasteeksi.Elinkeinoympäristön kolmannen kehän muodostaa muu matkailu ja tietotekninen välineistö ohjelmineen. Tälläkin on oma tärkeä roolinsa ja sosiaalinen yhteys tuttuihin ja tuntemattomiin vaikuttaa vuorovaikutuksen tai tiedon saamisen kautta ajatteluun ja sitä kautta työn tuloksiin. Kyllä tässä on todettava että minun tapauksessa ei ole mahdollista erottaa elinkeino- ja elämisen ympäristöjä toisistaan. Ja onko tuo edes tarpeellistakaan.

1 kommentti:

  1. Kiitos Seppo, puvit sanoiksi varmasti monen yrittäjän ajatukset. Mutta en minä ainakaan olisi osannut sitä noin hienosti muotoilla. Kun pitkän työpäivän jälkeen näin kesällä pääseen Höytiäisen rannalle, niin luulisi äkkiä että työt unohtuvat, mutta todellisuudessa siinä alkaa vasta ajatustyö jota harrastetaan sitten muun toiminnan ohessa. Kun viel luonteeltaan on kuin tuuliviiri ettei osaa vaan rauhoittua olemaan, saunan lauteilla moni mahdottomuus alkaa tuntua mahdollisuudelta. Mutta onhan se niinkin että kyllä olisi hyvä joskus hypätä kiireisestä oravanpyörästä ja olla vaan.
    Mainitsit tuosta ajatus työstä, aikoinani kun tein päivittäin reissutyötä, niin ajattelin hoitavani asioita omasta maisematoimistosta(autossa) kilometrit taittui toinen toisensa jälkeen vuositasolla niitä kertyi noin 60-70 000. Se oli mukavaa, "työnantajan" toimesta tuli neljän viikonloma, siitäkös ne vierotusoireet alkoi. 2 viikonjälkeen ei auttanut enää Höytiäisen aallotkaan, vaan isäntä sanoi että mene istumaan vaikka autoon, niinhän minä sitten tein ja suuntasin auton keulan Liperinlavaa kohti. t. sari

    VastaaPoista