Onko Pohjois-Karjalan teollinen selkäranka murtunut?

Kun on 24 vuotta nähnyt teollisen kehityksen maakunnassa, olen otsikon asiaa pohdiskellut. Vuonna 1985 tänne muuttoni aikaan vanhat kaivokset (Outokumpu ja Pyhäselkä) olivat kuta kuinkin ajettu alas.Suomen Vuolukivi oli murtautumassa tulisijamarkkinoille ja Outokummussa teollisuuskylän kehitys oli paikkaamassa kaivoksen jättämää tyhjiötä. Rauma-Repola oli "pukeutumassa" uuteen asuunsa, joka tänä päivänä tarkoittaa John Deereä verkostoineen. Runon ja Rajan tie sai varrelleen Kägösen, Korpiselkätalon, Taistelijan talon,Kalastajatalon sekä Sotkan Bomban yhteyteen. Ihmettelyä herättivät Keslan ja Tulikiven listautuminen pörssiin ja monet muut teolliset "piristeet". Minulla oli vuosina 86-87 tilaisuus kartoittaa noin 70 teollista yritystä. Suurin muutos runsaan 20 vuoden aikana on tapahtunut verkostoitumisessa ja johtamisen kulttuureissa. Paikalliselta tasolta on noustu kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. Kokonaisuutena teollinen rakenteemme on sekä taloudellisesti että strategisesti nyt huomattavasti paremmassa jamassa kuin silloin. Matkailussa muutos on huomattavasti pienempi - mahdollisuuksia ei ole osattu hyödyntää, mikä johtunee yhteistyökyvyn puutteesta. Sanontaan, että se mikä ei tapa se vahvistaa - uskon teollisen rakenteemme puolella vahvasti. Selkärangassa on runsaasti hiusmurtumia, mutta ne kyllä luutuvat nopeasti ja kehitys parin vuoden päästä jatkuu entistä terhakampana.