Hyvinvointiyhteiskunta ja saavutetut edut

Kun seuraa läheltä yritysmaailman pyristelyä reaalitalouden pahentuessa ja toisaalta yhteiskunnallista keskustelua saavutettujen etujen kiinnipitämisestä - herää kysymys mihin Suomi on ajautumassa.Eläkekeskustelu on mitä mainioin esimerkki siitä. Ylipäätään miten tilanne on ajautunut tähän jamaan, missä keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on 59 vuotta samalla kun ihmisen elinkaari on jatkuvasti pidentynyt. Miten on päädytty 63 vuoden tavoiteikään kun kilpailijamaissa tavoiteikä eläkkeellejäämiseksi on korkeampi. On toki ymmärrettävää että suuri osa kansasta ei ehdi perehtyä nykyiseen - rajusti muuttuneeseen maailmanjärjestykseen, mutta kun kansakunnan keulakuvatkin tuntuvat heittäytyvän täysin tietämättömäksi siitä, mitä ympärillämme tapahtuu - tuntuu hyvin oudolta. Haluan tässä tilanteessa korostaa sotien jälkeen 50 vuoden ajan vallinnutta metsäteollisuuden merkitystä rakenteisiimme ja nyttemmin Nokian nousun vaikutusta Suomen kansantalouteen viimeisen 15 vuoden aikana.Jos jotakin pitäisi oppia on se, että mikään ei ole ikuista - ei Nokiakaan. Kuinka silloin voisi olettaa että saavutetut edut voidaan säilyttää sumeilematta. Jos vientimme pysyy ja jopa laskee tämän hetken tasolta ja tilannetta kestää 5-10 vuotta - on edessä saavutettujen etujen pakolliset purkutalkoot. Eihän meillä kotipiireissä ja arkielämässä ole juurikaan saavutettuja etuja. Tulee avioeroja, lapsenkasvatusongelmia, "homevaurioita" jne. Niistä on vaan selvittävä. Kyllä voimavarat pitäisi yhteistuumin suunnata kansantuotteen säilyttämiseen ja jopa kasvattamiseen. Yhteiskunnan pitäisi kyetä mukautumaan nopeasti ja mieluummin etukäteen maailman myllerryksiin. Kun menee taas paremmin - reagoidaan toiseen suuntaa.