maanantai 19. syyskuuta 2011

Greece crisis creates a roadmap for better Europe

There are positive effects in Greece crisis. European decision- makers are known now better than ever - after “visiting” via TV and Internet our homes every day. The purpose of EU is becoming more familiar and citizens are able to evaluate issues in progress at real time. First target in the roadmap will be better connections and understanding of the decisions-makers and also better communication between politicians from different states.

In a way Greece is like mirror for other countries. For example in Finland one of first decisions made by new government was to allocate big sum to decline gray economy. Similar policy continues to raise every country in EU. Second line in the roadmap is better moral development, which means that Europeans perhaps will not accept weak moral and corruption either other countries in the world.

Healthier competition will be the third target line in the Roadmap. Europe needs a clear business strategy, which means better guide lines of support policy for the enterprises and R&D. EU has to be in front line in development of renewable energy sources and EU hopefully will demand similar development from our business partners outside of Europe. Healthier competition means also healthy working climate in all organizations. More work with good motivation will play very important role in building better and fair Europe.

Monetary economy has kicked over the traces. It is very easy to blame banks and other financial institutions. In my mind main reason is weak rules and non professional people behind the financial sectors. I think if the governments and main banks agree the rules to increase minimum equity rates for the banks to be more than 20 %, would solve many problems in the future. Of course supervision and sanctions has to be clear. Fourth line in the roadmap would be healthier financial sector and financially healthier states.

Tight relationship between EU and Russia will be almost vital condition for future development for both parties. The natural gas pipeline from Russia to middle Europe is a good example about long term relationship. Fifth target line in the roadmap will be the lasting relationship between EU and Russia.

I am sure that European Union will develop themselves much stronger at long term basis (20…50 years) because of the crisis in progress. We are facing several big problems, but there is not such, which are not solvable. Particularly I trust younger citizens, which are more worried about sustainable development and quality of life to them is much bigger issue than money.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Maailmantalous pahassa ahdingossa

Maailman taloutta ei saada kuriin. Hallitsematon tilanne jatkuu ja jopa pahenee. Hyvinvoinnin ylläpito, saavutetuista eduista kiinnipitäminen ja usko huomiseen velkarahan tuella eivät toimi yhdessä. Jotakin peruuttamatonta on tapahtumassa. Väestön kasvu ja ihmisten vaurastumisen halu suhteessa väheneviin fossiilisiin energiavaroihin ja maasta kaivettavan materiaalin ehtymiseen/ jalostuksen kallistumiseen, näyttää olevan liian ylivoimainen haaste. Kun vielä kaiken taloudellisen epävarmuuden, energiatalouden, teknologisen kehityksen ja ihmisten tarpeitten ja tottumusten yllä viuhtoo armoton tiedon mylläkkä eri tietoverkkojen kautta, on maailmanlaajuinen talouskeitos kiehumassa yli reunojen.

Vaikka periaatteessa jokaisella maailman kansalaisella on oikeus kohtuulliseen elintasoon, jokainen askel parempaan syö energiaa ja materiaalia. Todella suuret joukot Kiinassa ja Intiassa alkavat vasta lähiaikoina tietää, missä läntinen maailma ja oma ylempi keskiluokka menee. Japanissa vaurastuminen silmittömällä työnteolla ja jatkuvalla kilpailukyvyn kehittämisellä onnistui 90 luvulle saakka, mutta sitten tilanne ajautui samaan mihin USA on nyt joutumassa. Japanin 100 miljoonainen kansa sai kyllä tuotteet maailmalle kymmeniä vuosia, mutta suurikaan ahkeruus ei kata sitä, että maan omavaraisuus mm. materiaaleissa on hyvin vähäinen.

Kiinalla ja Intialla ovat valtavat sisämarkkinat, mutta kasvu kuitenkin pääosin riippuvainen USA-suhteesta. Jos aasialaiset tarvitsevat amerikkalaisten ostovoimaa myös jenkit tarvitsevat omalle liiketoiminnalleen aasialaisia asiakkaita. Meneillään oleva USA:n ja Euroopan ostovoiman ehtyminen ja muuttuminen valikoivaksi on lyhyellä aikavälillä myrkkyä maailman talouden kehitykselle. Ilmeisesti vain elintarviketuotanto on ala, jonka on ”pakko” pysyä pystyssä ja kasvaa. Vatsantäytettä tarvitsee jokainen.

Miten sitten maailman kansalainen tässä hullun myllyssä sukkuloi ja mihin pitäisi varautua. Ensinnäkin taantumat näyttävät olevan hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna ja kukaan ei osaa ennakoida seuraavan taantuman syvyyttä ja vaikutuksia. USA:ssa ehkäpä suurin kansalaisia koskettava huoli on, että kiinteistöjen/asuntojen arvot, jotka romahtivat useissa osavaltioissa jopa 50 %, eivät ole palautuneet ja uusi taantuma voi synkistää valtavan kiinteistömassan arvoa edelleen. Asunnoista valtaosa on ostettu velkarahalla ja kun vakuudet pankeille laskevat edelleen niin miljoonia ja taas miljoonia perheitä on konkurssitilassa. No – samassa rytäkässä pankkienkin omavaraisuudet laskevat ennestään ja luottoluokituslaitosten pyövelit ovat valmiina. Korot nousee ja koko maa alkaa voida entistä huonommin. Kauppa Kiinaan ja Intiaan sekä Eurooppaan alkaa tyrehtyä ja siinäpä ne on eväät sille jollekin, jonka suuruutta on vaikea ennustaa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka saa ”polttoaineensa” kansantalouden kehitykseen kansainvälisestä kaupasta ja erityisesti Euroopasta ei säästy taantuman kurimuksesta. Onneksi meillä on tuotantorakenne tasapainottunut Nokian vaikutuksen heikkenemisen myötä. Myös metsäteollisuuden suuret saneeraukset ovat takanapäin, joskin merkittäviä järjestelyjä on edelleen vireillä. Oma pankkijärjestelmämme on varsin hyvässä kunnossa, mutta jos esim. kiinteistöjen arvot laskevat 20…40 %, niin jopa ollaan jenkkien tapaisessa ahdingossa.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että taantuman alkuvaiheen kulmakerroin saadaan mahdollisimman pieneksi. Sitä työtä EU-tasolla poliittisesti tehdään. Kreikan + muitten ahdinkoon joutuneiden valtioiden saaminen tasapainoon on ensiarvoisen tärkeää. Suomelle joka edelleen saa voimansa (ylijäämää kuluvana vuonnakin on syntynyt reippaasti) viennistä Eurooppaan, jättäytyminen neuvottelupöydistä ja päätöksenteosta olisi tuhoisaa. Suomen kauppa Venäjän suuntaan on ollut positiivisessa kierteessä ja se antaa meille edelleen mahdollisuuksia. Valtiovallan tuki vientitoimille Venäjän suuntaan on enemmän kuin tarpeen ja siinä tulisi poliittisten päättäjien ottaa rohkea etunoja. Me osaamme kyllä tuottaa tavaraa ja palveluja, mutta ainakin PK- yritykset tarvitsevat vastavakuuksia mm. toimitusaikaisiin maksuihin. Käytännössä tarvitaan enemmän ”natsoja” Finnveralle. Kaikki toimet, joilla yritykset ja työpaikat saadaan pidettyä tikissä ovat välttämättömiä. Silloin meillä on mahdollisuus edes jollain tavoin pitää kuntien ja valtion palvelurakenteet toiminnassa ilman lisävelkaa. Niin – se lisävelka kun tarkoittaisi Portugalin ja Italian tietä.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kumulatiivinen Reaktio

Toissapäivänä Ahvenisen kauniilla kahviopysäkillä tuollainen sanahirvitys alkoi pyöriä päässä kun mietin tiedon siirtymistä eri tavoin. Myönnän, että erilaiset verkkolehdet kommenttipalstoineen ja tietysti sosiaalisen median välineet kiehtovat niin kovasti iltaisin, että TV-uutisetkin meinaa jäädä katsomatta. Tosin vartissa ahmaisee älyttömän ison tiedonvaihtomäärän ja sittenpä voi pohdiskella ja jalostaa maailman viestejä omassa nupissaan ja tarvittaessa laittaa oma kommenttinsa siis reaktio tietovälineitten ahnaaseen kitaan. On lähes käsittämätöntä miten nopeasti jonkun julkisuuden henkilön sanoma siepataan eri välineisiin ja siteerataan taas edelleen uusissa välineissä. Tätä minä tarkoitan kumulatiivisella reaktiolla. Yritysmaailmassa ennustetaan ja tarkastellaan mm. kassavirtaa aikaan sidottuna. Päivittäistä tai viikottaista kassavirtaa tärkeämpi on kumulatiivinen kassavirta eli paljonko kilisevää ennustetaan kertyvän tai päinvastoin vaikkapa puolen vuoden kuluessa. Tiedon tai paremminkin viestin perusyksikkö näyttäisi olevan viestin pituudesta riippuen minuutti-pari. Sen jälkeen alkaa kumulatiivinen reaktio. Osa puolustaa ja jalostaa viestiä, osa lähtee sitä torpedoimaan. Omien havaintojeni mukaan noin 12 tunnin kuluttua reaktio alkaa olla ohi ja parhaimmillaan viesti on kumuloitunnut satojen tuhansien aivolohkojen summaksi (miinusta tai plussaa). Esimerkkinä poliittinen viesti "Missä EU siellä ongelma", ei sinällään sisällä mitään faktaa, mutta sillä on ollut hirmuinen ohjaava vaikutus satoihin tuhansiin aivorustinkeihin. Mielestäni tietoliikenteen ja välitysvempaimien myötä kumulatiivisen reaktion käyttämisestä on tullut yksi vallankäytön mahtavimmista arsenaaleista. Runsas 20 vuotta sitten käsite "Tietoyhteiskunta" lanseerasi itsensä lävitse. Silloin ei ollut näkemystä siitä, millaisia mittasuhteita käsite tulee saamaan. Nyt voidaan tietoyhteiskunnan rinnalla puhua informaatiomaailmasta - tiedon jalkautuessa mobiiliverkkojen kautta taskuihin ja jopa kesämökin laiturin nokkaan. Onneksi ei vielä suoraan aivoihin, mutta ei sekään enää kaukana ole. Aivothan ovat olennainen osa "mobiiliverkkoa" ja rakenteeltaankin samansuuntaiset. Sielläkin tieto on nollien ja ykkösten yhdistelmää...

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Euroopan vakaus on paras takaus

Pohjois-Karjalan työttömyys on alimmillaan sitten 90 alkupuolen. Vienti maakunnasta vetää ja useita investointivirityksiä on meneillään. Omistajavaihdokset ikääntymisien myötä ovat edenneet odotettua paremmin esimerkkinä Valukumpu Oy:n siirtyminen Ounevan hoteisiin. Taustalla tapahtuu paljon - mutta harva ymmärtää miten tiukassa sidoksissa menestyksemme ja hyvin alkanut kasvu onkaan erityisesti Euroopan talouden vakauteen. Samanlainen tilanne Suomen lisäksi on lähes jokaisessa EU:n maassa ja erityisesti Saksassa, jonka kehitykseen nojaa keskinen Eurooppa. Se, että Kreikkaa ja erityisesti Portualia halutaan suojella talouskurimukselta ei johdu pelkästään solidaarisuudesta vaan myös itsekkyydestä ja omien etujen suojaamisesta. Nyt tarvitaan kipeästi jatkoaikaa kasvu-uran vakiinnuttamiseksi, että omat asiat eri valtioissa saadaan kuntoon. Kestävyysvajetta taitaa olla Norjaa lukuunottamatta jokaisessa maassa omiksi tarpeiksi. Onpa erittäin vaikea käydä Suomessa oman taloustilanteen kohentamiseen ja velkaantumisen pysäyttämiseen jos ulkopuolinen maailma keikkuu veitsen terällä ja jatkuva uhka varjostaa päätöksentekoa. Menetykset tulisivat olemaan moninkertaiset ja vaikutukset todella pitkäaikaiset. Se on vaan tosiasia, että hyvinvointiyhteiskuntamme perusta on 40 vuotta jatkuneessa ja onnistuneessa viennissä, osaamisen jatkuvassa kehittämisessä ja kovassa työntekemisessä kaikilla tasoilla.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Populistit merrassa

On tullut otettua ehkä liikaakin kantaa politiikan kiemuroihin, mutta yrityselämän ja koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta "päässä kihisee". Aamulla Erkki Liikasen haastattelussa kerrattiin presidentti ja sotaveteraani Mauno Koiviston puhetta 20 vuoden takaa. Tunnettu jahkailija sanoi sen, mitä populistien ja oman edun tavoittelijoiden pitäisi pysähtyä hattu kädessä kuuntelemaan - niin - juuri nyt. Kuuntelemaan pitää pysähtyä myös oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden. Jotenkin aistin Maunon puheista suuren toivonkipinän - nyt olemme pitkästä aikaan pääsemässä sen oikean itsenäisyyden portille "pääsemme siis halutessamme päättämään omista asioistamme ja tulevaisuudestamme Isoissa Pöydissä". Näin on tapahtunut ja voiko joku todella olla sitä mieltä, ettei kaikki olisi tapahtunut Suomen eduksi ja menestykseksi.

Kunnioitetun Veke Vennamon lause "kyllä kansa tietää" tehosi 30 vuotta sitten. Taas sama kaava tehosi. Käytännössä kansa tietää juuri sen mitä "tiedon esille tuoja haluaa sen tietävän". Ei voi todellakaan syyttää tavan tallaajaa siitä, että ymmärtää asian niinkuin se vakavalla naamalla ja satoja kertoja sanotaan. Mutta onko se asia sitten todella oikea. Tärkeämpää kuin tehdä asiat oikein on se että itse asiat ovat oikeita. Jos vääriä asioita tekee oikein niin siitähän se vasta keitos syntyy. Nyt tätä soppaa tarjotaan populistien toimesta. Suomen asema Euroopassa ja globaalitaloudessa on todella vaikea hahmottaa ja kun se vielä helekutti vieköön muuttuu joka hetki. Ainoa oikea tie mielestäni on - kuten Koivistokin totesi, olla niissä pöydissä aktiivisesti mukana missä kansakuntien tulevaisuudesta päätetään.

Suhteellinen menestymisemme maailman taloudessa ja kansakuntana lähes kaikilla mittareilla mitattuna on erinomainen. Käsite suhteellisuus vaatii paneutumista. Kehittyvät maat (BRIC valtiot) ovat ottaneet valtikan käteensä ja heilläkin on oikeutensa ottaa osansa jaossa olevasta maailman talouden kakusta. Ilmiöt eivät ole meille mieluisia kun työpaikkoja häviää tuhatmäärin. Toistaiseksi EU on kuitenkin pärjännyt varsin hyvin. Pari-kolme vuotta sitten maailmaa kohdannut ehkäpä historian suurin taantuma jätti jälkensä, mutta selviäminen ilman yhtenäistä EU:ta ja EUROA olisi ollut todella tuskaista. Heikossa hapessa olevat valtiot eivät siitä kunnialla selvinneet eivätkä selviä.

Mielestäni kansakunnan etu vaatii oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden tilanteen uudelleen arvioimista ja jopa paluuta mukaan johtotehtäviin. Tosiasia on, että tätä valtiota on johdettu hyvin yli 20 vuotta. Nyt tarvitaan kokeneita poliitikkoja neuvottelupöytiin. Untuvikoille on annettava aikaa opetella maailmanjärjestystä ja talouden pelisääntöjä kunnolla. Siitä voi kehittyä valmius nousta isompiin saappaisiin. Ei yrityksienkään johtoon ja avainhenkilötehtäviin voi siepata torilta porukkaa, joilla ei ole substanssia riittävästi. Jos nyt ei tule järki käteen niin Suomelle voi käydä ohraisesti vain sen takia, että "kansa tietää" mitä sen haluttiin tietävän, että MINÄ menestyisin.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Haavoittuva Suomi-Brändi

Me Joensuun liepeillä asuvat muistamme, miten paljon 90-luvun skinitapahtumat vaurioittivat Joensuun ja maakuntamme mainetta. Paljon on sen jälkeen tehty kaikilla tasoilla asian saamiseksi taka-alalle. Täytyy sanoa, että onneksi asia ei levinnyt laajemmin kansainväliseen "reposteluun". Menetyksiä on vaikea mitata missään yksikössä, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä, attä ainakaan hyötyä siitä ei ole ollut - ei yrityselämälle, hallinnolle, koulutusjärjestelmälle eikä muuttotappion kääntämiselle. Jos jotakin olemme oppineet (toivottavasti) on se että ihmisten muisti on tavattoman pitkä. Katsoin juuri (tunti sitten 21.4.2011 vaalien jälkeinen 4. päivä) TV-ohjelmaa missä keskustelussa olivat Stubb, Soini, Junger ja Laaninen. Suomi-Brändi ei ollut esillä mutta aistin pienen pelonpoikasen ilmassa. Kun eurooppalainen media todenteolla kiinnostui kaivelemaan tilannetta ja vieläpä hakien negatiivisiä piirteitä suurennuslasin kanssa, olemme joutuneet arvaamattoman mielenkiinnon kohteeksi. Kun mm. Financial Times ottaa suomalaisuuden olotilan "tikun nokkaan" ja syöttää sen englantilaisten lisäksi ympäri maapalloa, lukijoista valtaosa pitää tietoa totuutena. Se on kuin yritysnimen joutuminen ilma syytä protestilistalle Kauppalehdessä. Vaikka se seuraavassa numerossa korjataan, ketään ei korjaava informaatio kiinnosta (kokemusta on). Toivon, että negatiivinen infokierre pystytään pysäyttämään heti alkuunsa. Suomen menestymisen edellytys on vienti kärkenä oleva kansainvälinen kauppa. Noin 35 vuoden kokemuksella viennistä oma mielipiteeni on, että kaupan saaminen "kotiin" ei ole helpottunut vaan yhä useimmin kauppa ratkeaa varsin pienillä asioilla. Hyvin usein hintataso ja tekniikka ovat lähellä toisiaan. Kaupan ratkaisee myyjätahon luotettavuus, uskottavuus ja imago. Kuluttajatuotteissa päätöksen tekee herkkähipiäinen kansalainen. Mielestäni olemme hyvin vaarallisella tiellä jos mm. ruotsin -, portugalin -, espanjan -, saksan - ja italiankieliset mediat ottavat meidät "hampaisiinsa". Esim. portugalia puhuva Brasilia on meille erittäin tärkeä kauppakumppani. Kyllä pitäisi miettiä useita kertoja ennenkuin osoittaa sanan miekkansa kreikkalaisia, portugalilaisia ja espanjalaisia kohtaan. Ne nimittäin kolahtavat suoraan sikäläisiin ihmisiin. Tosiasia on vain että me tarvitsemme pitemmällä juoksulla enemmän heitä kuin he meitä. Seuraavassa otsikko Karjalaisen etusivulta 29.3.1951 " Kreikka ostaa vain suomalaista puutavaraa".

torstai 27. tammikuuta 2011

Poikkeaman havaitseminen synnyttää ajattelun

Mistä syntyy uuden luominen? Mikä neuvoksi kun tavoitteet eivät toteudu tai ylipäätään tavoitteiden asettaminen ei onnistu? Olemassa olevat mallien, trendien, muotivirtauksien ja ns. "hyväksyttyjen toimintatapojen" seuraaminen näyttää ohjaavan yhä enemmän käyttäytymistä. Kiire osallistua mahdollisimman moneen aktiviteettiin ja jopa liiallinen uppoutuminen sosiaalisen median verkostoihin voi mielestäni olla karhunpalvelus oman luovuuden kehittämisessä. Tärkeäksi muodostuu asioitten määrä, joissa ollaan mukana ja pohdinta, onko asiat todella oikeita, unohtuu. Poikkeaminen jopa omasta arvomaailmasta tapahtuu salakavalasti, koska poikkeaman synnyttämä ero on alkuvaiheessa pieni, mutta ajan saatossa ero kasvaa. Tilannetta voi verrata kahteen tiehen jotka risteyksestä lähtevät vain hieman eri suuntaan. Välimatka (poikkeama)ei alkuvaiheessa tunnu suurelta kun toinen tie näkyy, mutta matkan edetessä välimatka kasvaa ja lopulta tie katoaa kokonaan näkyvistä. Poikkeama voi kasvaa niin suureksi, että kun se havaitaan, poistaminen voi osoittautua lähes mahdottomaksi.

Olen blogeissani usein ottanut kantaa luovuuteen ja mitä pidemmälle oma yrittäjäurani on etenemässä sitä tärkeämmäksi itselleni on noussut luovuuden "opiskelu" ja sen hyväksi käyttö omassa työssäni liikkeenjohdon ja organisaatioiden konsulttina ja valmentajana . Yrittäjän ja myös kokonaisten organisaatioiden yksi pahimmista vaaroista on "urautuminen", mikä vääjäämättä johtaa ennen pitkää väärälle tielle. Mahdollisia poikkeamia oman ja ympäristön välillä ei aktiivisesti tarkkailla. Tavoitteiden asettamisesta tulee rutiinia jos niitä edes viitsitään ylipäätään asettaa. Ollaan jopa tyytyyväisiä että ongelmia, haasteita ja konflikteja ei synny ja/tai ongelmat lakaistaan kiireen vilkkaa maton alle ennenkuin muut niitä huomaavat. Yritysmaailmassa uusien tuotteiden ja palvelujen synnyttäminen sekä olemassa olevien parantaminen on pidemmällä tähtäimellä menestyksen edellytys. Jo tästä syystä yrittäjän, avainhenkilöitten ja koko organisaation tulisi positiivisessa hengessä havainnoida poikkeamia ja aikaisempaan tekstiini viitaten myös niitä pieniä. Konflikti organisaation sisällä voi ollakin "onnen päivä" kun sitä osataan oikealla ja luovalla tavalla lähestyä ja ratkaista. Ongelmat tulisikin nähdä haasteina, joitten kimppuun käydään heti kun ne havaitaan.

Ajattelu ja erityisesti uusajattelu tarvitsee poikkeamia. Jos nykytila ei vastaa tavoitetilaa, poikkeama (= nykytilan ja tavoitetilan ero)on olemassa ja edellytykset ajattelulle syntyneet. Poikkeama ja sen havaitseminen on päävärkin käytön näkökulmasta suuria hetkiä. "Vihdoinkin aivot saavat arvoistaan työtä" ja kapasiteettiahan riittää peräti 24 h vuorokaudessa. Kaikilla meillä on kutakuinkin samanmoiset mahdollisuudet aivojen suhteen ja jos emme itse aseta esteitä aivojen käytölle niin johan tuloksia alkaa syntymään.

Joten - nyt porukalla poikkeamien metsästykseen niin saamme ajattelun käyttöön ja estämme aivojen näivettymisen.