Kysynnän muuttolinnut palaavat

Kysyntä palaa Suomeen muuttolintujen myötä.Tällainen iloinen johtopäätös on vedettävissä kun päivittäin pääsee aistimaan yritysmaailman mystistä ilmapiiriä.Pitkästä aikaa haistelen hitsausjäljen pöllähdyksiä, kun pienelle teholle viritetyt ilmastointikojeet eivät ehdi vetäistä noita leiväntuoksuisia savuja taivaan tuuliin. Mukavalta tuntuu tuttujen työvaatekaappien narahdukset niitten auetessa puolen - jopa vuoden lomautusjakson jälkeen.Tervetulleita ovat piirrustusnivaskat rakentajien ja rakennustuotteiden valmistajien pöydille. Antaa vaan kahvin läikähtää kunnolla rapisevan piirroksen kulmalle - se on varmistus, että tämä on oikeasti totta. No - eihän se vielä huomenna tilaukseksi käänny. Mutta on tässä edes mahdollisuus. Ulkomailta saapuneet kysynnän muuttolinnut kiertyvät tekijöittensä tilipussien avulla paikalliseksi uteliaisuudeksi. Uteliaisuus näkyi lauantaina suorittamallamme huonekalukauppakierroksella. Tapanani on aina kysellä myyjiltä, miltä todellinen barometri kaupoissa näyttää. Nyt viesti oli selvä - positiivinen värinä on lisääntynyt. Sen verran hyrähti hyvä mieli itsellekin, ettän tingin vain 9 euroa yli 400 euron ostoksesta. Normaalisti kuulemma emäntä saa hävetä isävainaaltani perittyä tinkimisvimmaa. Toki sisimmässäni tiedän, että maakuntana kaukaa lähdemme vuoden 2008 alun tasoon nähden. On kuitenkin turha haikailla menneen talven lumia. Maailmalla avautuu koko ajan uusia mahdollisuuksia. Niitä on nyt havainnoitava, puntaroitava ja kokeiltava riskit halliten.

Onko peruutuspeili muutamille ainoa peili

Lakot ja lakon uhkat ovat sävyttäneet suomalaisten kujanjuoksua niin pitkään kuin oma muistini antaa myötä. Jotenkin koko työmarkkinaosapuolten neuvottelujärjestelmä on eristäytynyt ajan myötä omaksi alakulttuurikseen, mihin on entistä vaikeampi luoda kontaktia ja ymmärtää mistä on kysymys. Saavutetut edut on huomattavasti suurempi tekijä kuin valtakunnan edut. Saavutetut edut näkyvät peruutuspeilistä ja ne tuntuvat olevan monille paljon tärkeämpi asia kuin tuulilasin edessä oleva näkymä. Itseasiassa saavutettujen etujen mahtipuolustajat ovat siirtyneet jo kokonaan takapenkille mistä peruutuspeilejä voi vaivattomasti vahtia ja kuskien paikalle on isketty äänitorvet, joiden putkinäkö riittää juuri ja juuri edessä olevan tien leveydelle. Kyllä väistämättä herää ajatus pienyrittäjyyden kehittämisestä ja heidän verkostoitumismahdollisuuksista hoitamaan erilaisia kriittisiä tomintoja. Esimerkiksi koko ahtaushomman voisi hoitaa viitisensataa palveluyritystä jotka tarvittaessa vuokraavat välineistön isommilta toimijoilta. Halukkaita yrittäjiä voisi olla hyvinkin tarjolla jo nykyisessä ahtaajakunnassa. Uskon, että tällaiseen suuntaan ollaan menossa monissa "historian havinan" toiminnoissa vaikkakin hitaasti. Ja eikö se olisi kuitenkin "matti meikäläisten" etu että kriittiset hommat hoituu kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Tietysti tosi-tv jännitys hieman ohenisi, mutta jospa siksi ajaksi keksisi vaikka lenkillä pyörähtämisen. Suuri on ihmetykseni valtiovallan hampaattomuuteen näissä tilanteissa. Yhteiskuntaa on pidetty elinkelpoisena parisen vuotta suunnattomalla velanotolla, kiristämällä kuntien taloutta ja lisäämällä huimia summia työllistämiseen ja uudelleen kouluttamiseen. Kyllä noita toimenpiteitä pitäisi pystyä puolustamaan. On naurettavaa todeta, että asioihin ei voida puuttua koska kenenkään kansalaisen henkeä ei uhata. Jo riski ja ahdistus lakkojen mahdollisista seurauksista vaikuttaa tuhansien ihmisten henkiseen puoleen ja tragedioilta tuskin vältytään. Palatakseni otsikkoon - en voi välttyä johtopäätökseltä, että valtakunnassa on iso joukko kansalaisia, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen maailmanlaajuista temmellystä, missä tavoitellaan erilaisia tilauksia rajallisilta markkinoilta. Lapsenlapselle ostettavasta pienestä puuautostakin kilpaillaan maailmanlaajuisesti. Ja se puuauto halutaan ostaa merkkipäiväksi - ei sen jälkeen. Jos emme pysty pitämään oman vienti-ja tuontikaupan toiminnan laatua kilpailukykyisenä, seuraukset huomiselle ovat arvaamattomia. Maailmanlaajuinen kilpailu on nimittäin aivan erilaisessa tilassa kuin se koskaan on ollut. Tällä menolla noita työuriakaan ei tarvitse pidentää - ei ole nimittäin mitään tekemistä. Niin - peruutuspeilistä ei voi ennakoida tulevaisuutta.

Elämysviennistä vahvaksi visioksi ?

Tammikuun puolessa välissä uutisoitiin Lappeenrantaan käynnistyvästä noin 300 MEUR suuruisesta elämyskeitaan rakentamishankkeesta tai oikeastaan merkittävin osin olemassa olevien rakenteiden hyödyntämisestä. Se on arvoltaan jopa suurempi kuin noin 400 km ylempänä olevan Vuokatin vastaava - valmis ja toimiva matkailukeskus. Kun karttaa silmäilee näitten kahden pisteen välillä, jää siihen sopivasti Savonlinnan elämyspyydykset, Valamon alue, Kesälahden ja Kiteen "katiskat", Outokummun kaivosmaailma, Runon ja Rajan tie, Joensuun ostosparatiisi,Kontioniemen elokuvakylä,Koli ja Kivikeskus, Nurmeksen houkutukset ja monet muut elämyskohteet. Lähes koko aluetta yhdistää vesistöt, junaliikenne, puolenkymmentä lentokenttää ja kumipyörille käypäset valtatiet.Mikä merkittävintä, kokonaisuus palvelee ympärivuotisesti. Yliopistot ja muut koulutuslaitokset kuhisevat vaihto-oppilaita eri maista ja luovat osaltaan valmiin jatkuvasti uusiutuvan informaatiokanavan. Elämysalueella kauppa ja kulttuuri "kättelevät" sopuisasti toisiaan ja näin myös taiteen tekijöille syntyy jatkuvasti uusia ansaintamahdollisuuksia.Venäjän kehitys on jo todistanut mahdollisuudet elämysviennille, mihin myös ostosmatkailu voidaan hyvin laskea. Jonkinmoinen elämyshän se ostostapahtumakin on ulkoa tuleville. Eipä ole kaukana hetki, jolloin yksin Joensuussa pyörähtää 100 000 venäläistä vuodessa. Se vastaa melkoista teollisuuslaitosta.Aasian kehitys luo koko Euroopalle valtavan matkailupotentiaalin ja siinä kilpailussa Itä-Suomen 400 km x 200 km suuruisella monipuolisella elämyskeitaalla on varmasti paikkansa. Tähän pitäisi palvelukonsepteissa valmistautua ajoissa.Vaikka edellä kuvattu iso elämyskeidas ei tarjoa pikavoittoja - sitä ei voi siirtää koskaan mihinkään. Vientiin liittyvät työpaikat ovat vankasti alueella ja vieläpä sopivasti hajallaan pitämässä reuna-alueitakin asuttuna.Viitaten otsikkoon, onko meillä varteenotettavampaa ja konkreettisempaa mahdollisuutta kuin elämysteollisuuden edelleen kehittäminen. Puunjalostus ja metalli ovat tuohensa tuottaneet ja toki tuottavat edelleen - mutta kasvun varmistajiksi niistä ei ole.

Hallitushommissa 2009

Aloitin 2.2.2009 blogikirjoittelun teemalla "hallitustyöskentelystä muutosvoimaa". Enpä arvannut silloin millaisia haasteita yrityksille kuluvana vuonna koituisi ja kuinka riittämättömäksi on oma asiantuntemus välillä osoittautunut. Tämän ja tuon ensimmäisen blogin väliin mahtuu yhteensä noin 50 hallituksen kokousta ja lukuisia tunteja välipohdintaa ja kirjeenvaihtoa. Taantuma on osoittanut, että vaikka yritykset ovat toimintatavoiltaan, osaamisiltaan ja kulttuureiltaan täysin erilaisia - makrotason muuttujat ovat pitkälti samanmoiset ja lähtöisin samoista elementeistä. Omavaraisuuden merkitys vaikeitten aikojen ylipääsemiseksi on korostunut pankkien käköttäessä siilipuolustuksessa. On aivan eri asia suunnitella ja hoitaa päivittäistä toimintaa 50 %:n kuin 15 %:n omavaraisuusasteella. Tosin on samalla hönkäisyllä todettava, että liian pullakka lompakko on osaltaan hidastanut toimeen tarttumista. Kun 10 litran sankosta valuu litra sitä ei heti huomata, mutta kun 2 litran kannusta holahtaa puolet niin jopas tukka nousee pystyyn ja hallituskin voi aikailematta kutsua itsensä koolle suuntaamaan tykistöä uudelleen. Nyt kannattaa uuden vuoden kunniaksi tarkentaa yrityksen tavoitteita ja virittää seurannan mittareita herkemmälle. Tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimukset ovat taas kovaa "valuuttaa". Ja nyt erityisesti kun useimmilla toimialoilla paluuta entiseen ei todellakaan ole. Kyllä sen pitää näkyä rakenteiden suunnittelussa. Toivotan parhainta menestystä kaikille yrityksille tulevalle vuodelle 2010. Haasteita riittää mutta tunneleitten päässä on huomattavasti enemmän vihreää kuin vuosi sitten.

Kriiseistä voimaa uuteen kehitykseen

Olen 24 konsulttivuoteni aikana kohdannut useita vakavia kriisejä, jotka ovat johtaneet tervehdyttämisoperaatioihin yrityksissä. Kriisin synnyttäjä on useimmiten ollut yritystä kohdannut ulkopuolinen häiriö, mutta eipä tuntematon ole kriisi, minkä aiheuttaja löytyy yrityksen sisältä. Yrityksen suunnan muuttamisen näkökulmasta tuntuu joskus siltä, että tarvitaan tarpeeksi suuri vastoinkäyminen, että uudenlainen kehitys ylipäätään on mahdollista.Urautunut organisaatio on usein ylipääsemätön este uuden luomiselle. Niin karulta kun se voi tuntuakin - konkurssin reunamalle joutuminen tai vaikkapa keskeisten avainhenkilöiden äkillinen lähteminen pöläyttää sen verran koko henkilöstöä, että uuden suunnan valitseminen mahdollistuu.Kunnon konflikti voikin olla "ilon päivä" yrityksen elinkaaren jatkumisen kannalta. Kun taantuma on laittamassa yrittäjän ja yrityksen polvilleen - on organisaatio valmis kuuntelemaan uusia avauksia avoimin aistein. Tähän sisältyy suuri mahdollisuus. Kriisin velloessa kannattaa ottaa organisaatio mahdollisimman laajalti mukaan pohtimaan keinoja tilanteesta selviämiseksi.Porukalla ratkaisun hakeminen on siinäkin mielessä suositeltavaa, että uusiin toimenpiteisiin sitoutuminen on aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin.

Kaivostoiminta ja Luovat toimialat

Onpa kaksi mielenkiintoista ja hieman samasuuntaistakin toimialaa.Molemmat ovat Suomen kannalta merkittäviä ja taloudelliselta arvoltaan lähes samansuuruisia. Muistini mukaan kumpainenkin on erikseen noin 3 % bruttokansantuotteesta. Kolmekymmentä vuotta sitten hiipumassa ollut kaivostoiminta sai uutta potkua vuolukiven käytöstä Pohjois-Karjalassa. Pampalon kultakaivos Ilomantsissa on myötätuulessa ja tositoimet alkanevat jo 2010 puolella. Merkittävät Ilomantsin Möhkön perinteet rautamalmin suurtuottajana ovat yllättäen saamassa jatkoa. Niin - missä se sitten kahden alan synergia oikein on. Se on mielestäni siinä, että mineraaleja kaivetaan (luodaan) maasta jalostettavaksi kun vastaavasti luovilla aloilla kaivuutyö tehdään ihmisen pääkopasta.On hienoa, että kaivostoiminnan loputtua on ympäri Suomea kaivoksiin ja vanhoihin kaivosrakenteisiin synnytetty uutta ilmettä - useimmiten se on luovaa toimintaa. Outokummussa syntyi Vuorenpeikon maa, kaivosmuseo, teatteria - ja uutta kehitystä alueelle on odotettavissa. Vuolukivikaivosten lähelle on rakentunut jo sen toiminta-aikana kivikeskus, joka jo sinällään on elämys.Lisukkeena ovat jokavuotiset mahtavat kansainvälisen tason taidenäyttelyt. Möhkön kesäteatteri vetää tuhansia ja taas tuhansia katsojia vuosittain. Onpa noilla kahdella toimialalla kuitenkin yksi merkittävä ero; mineraalit loppuvat aikanaan mutta luovat alat kehittyvät sukupolvelta toiselle sitä enemmän mitä enemmän kaivuutyötä tehdään.

Suomi nousuun määrätietoisella kehitystyöllä

Oli ilahduttavaa lukea viime viikolla yrityksien kehityshalusta verrattuna aikaisempaan (ja aikaisempiinkin - näin uskon) vuoteen.Tekesille jätettyjen hakemuksien määrä oli arvoltaan peräti 40 % korkeampi kuin edellisvuonna. Osansa positiivisesta kehityksestä saavat ottaa Tekes, TE-keskukset sekä meillä kuntien kehittämisyhtiöt ja Tiedepuisto, jotka ovat vuosia patistelleet yrityksiä kehitystyöhön. Nyt se kantaa osaltaan hedelmää. Meidänkin yrityksessä käynnistettiin alkuvuonna sen historian merkittävin hanke - luoda kokonaan uusi asiantuntija - ja koulutustuotepaketti meille uudelle asiakasryhmälle. Toivon että kaikki organisaatiot - myös oppilaitokset ja kuntien kehitysyhtiöt laittavat oman toimintansa puntariin tilanteessa, missä elinkeinoelämän mahdollisuuksia maailmalla aukaistaan ja toisaalta tuttuja teitä suljetaan. On syytä kyseenalaistaa kaikki olemassaolevat strategiat ja tarkistaa ollaanko varmasti oikealla tiellä. Mutta sitten se kolikon kääntöpuoli viime viikon Tekes uutisista. Kehitykseen myönnettävät rahat ovat loppumaisillaan vaikka vuotta on kolmannes jäljellä. Nyt jos koskaan valtiovallan tulisi tarttua yrityksien kehityshaluun. Tätä tilaisuutta ei saisi hukata, koska kysymys on todella suuresta mahdollisuudesta koko Suomen kannalta.Yrityksistä valtaosa ei pysty eilispäivän konsteillaan pitämään yllä elinvoimaansa saati sitten kasvamaan. Edellisestä 90-luvun lamasta noustiin Nokian ja samaan toimialaan kuuluvien yritysryppäitten toimiessa vetureina. Nyt olisi mahdollisuus saada laaja yritysrintama eri toimialoilta kehityksen keulaan. Yritykset ovat valtaosin pieniä, mutta kun niitä on paljon, se takaa yhteiskunnalle pitkäjänteisemmän tulevaisuuden ja positiivisen työllisyyden kehityksen. YHTEISKUNNAN ELVYTYS KEHITYKSEN KAUTTA, MISSÄ KAIKKI TAHOT OVAT MUKANA, voisi olla se uusi suuri operaatio, josta Suomi muistetaan kymmenien vuosien päästä.