Kumulatiivinen Reaktio

Toissapäivänä Ahvenisen kauniilla kahviopysäkillä tuollainen sanahirvitys alkoi pyöriä päässä kun mietin tiedon siirtymistä eri tavoin. Myönnän, että erilaiset verkkolehdet kommenttipalstoineen ja tietysti sosiaalisen median välineet kiehtovat niin kovasti iltaisin, että TV-uutisetkin meinaa jäädä katsomatta. Tosin vartissa ahmaisee älyttömän ison tiedonvaihtomäärän ja sittenpä voi pohdiskella ja jalostaa maailman viestejä omassa nupissaan ja tarvittaessa laittaa oma kommenttinsa siis reaktio tietovälineitten ahnaaseen kitaan. On lähes käsittämätöntä miten nopeasti jonkun julkisuuden henkilön sanoma siepataan eri välineisiin ja siteerataan taas edelleen uusissa välineissä. Tätä minä tarkoitan kumulatiivisella reaktiolla. Yritysmaailmassa ennustetaan ja tarkastellaan mm. kassavirtaa aikaan sidottuna. Päivittäistä tai viikottaista kassavirtaa tärkeämpi on kumulatiivinen kassavirta eli paljonko kilisevää ennustetaan kertyvän tai päinvastoin vaikkapa puolen vuoden kuluessa. Tiedon tai paremminkin viestin perusyksikkö näyttäisi olevan viestin pituudesta riippuen minuutti-pari. Sen jälkeen alkaa kumulatiivinen reaktio. Osa puolustaa ja jalostaa viestiä, osa lähtee sitä torpedoimaan. Omien havaintojeni mukaan noin 12 tunnin kuluttua reaktio alkaa olla ohi ja parhaimmillaan viesti on kumuloitunnut satojen tuhansien aivolohkojen summaksi (miinusta tai plussaa). Esimerkkinä poliittinen viesti "Missä EU siellä ongelma", ei sinällään sisällä mitään faktaa, mutta sillä on ollut hirmuinen ohjaava vaikutus satoihin tuhansiin aivorustinkeihin. Mielestäni tietoliikenteen ja välitysvempaimien myötä kumulatiivisen reaktion käyttämisestä on tullut yksi vallankäytön mahtavimmista arsenaaleista. Runsas 20 vuotta sitten käsite "Tietoyhteiskunta" lanseerasi itsensä lävitse. Silloin ei ollut näkemystä siitä, millaisia mittasuhteita käsite tulee saamaan. Nyt voidaan tietoyhteiskunnan rinnalla puhua informaatiomaailmasta - tiedon jalkautuessa mobiiliverkkojen kautta taskuihin ja jopa kesämökin laiturin nokkaan. Onneksi ei vielä suoraan aivoihin, mutta ei sekään enää kaukana ole. Aivothan ovat olennainen osa "mobiiliverkkoa" ja rakenteeltaankin samansuuntaiset. Sielläkin tieto on nollien ja ykkösten yhdistelmää...

Euroopan vakaus on paras takaus

Pohjois-Karjalan työttömyys on alimmillaan sitten 90 alkupuolen. Vienti maakunnasta vetää ja useita investointivirityksiä on meneillään. Omistajavaihdokset ikääntymisien myötä ovat edenneet odotettua paremmin esimerkkinä Valukumpu Oy:n siirtyminen Ounevan hoteisiin. Taustalla tapahtuu paljon - mutta harva ymmärtää miten tiukassa sidoksissa menestyksemme ja hyvin alkanut kasvu onkaan erityisesti Euroopan talouden vakauteen. Samanlainen tilanne Suomen lisäksi on lähes jokaisessa EU:n maassa ja erityisesti Saksassa, jonka kehitykseen nojaa keskinen Eurooppa. Se, että Kreikkaa ja erityisesti Portualia halutaan suojella talouskurimukselta ei johdu pelkästään solidaarisuudesta vaan myös itsekkyydestä ja omien etujen suojaamisesta. Nyt tarvitaan kipeästi jatkoaikaa kasvu-uran vakiinnuttamiseksi, että omat asiat eri valtioissa saadaan kuntoon. Kestävyysvajetta taitaa olla Norjaa lukuunottamatta jokaisessa maassa omiksi tarpeiksi. Onpa erittäin vaikea käydä Suomessa oman taloustilanteen kohentamiseen ja velkaantumisen pysäyttämiseen jos ulkopuolinen maailma keikkuu veitsen terällä ja jatkuva uhka varjostaa päätöksentekoa. Menetykset tulisivat olemaan moninkertaiset ja vaikutukset todella pitkäaikaiset. Se on vaan tosiasia, että hyvinvointiyhteiskuntamme perusta on 40 vuotta jatkuneessa ja onnistuneessa viennissä, osaamisen jatkuvassa kehittämisessä ja kovassa työntekemisessä kaikilla tasoilla.

Populistit merrassa

On tullut otettua ehkä liikaakin kantaa politiikan kiemuroihin, mutta yrityselämän ja koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta "päässä kihisee". Aamulla Erkki Liikasen haastattelussa kerrattiin presidentti ja sotaveteraani Mauno Koiviston puhetta 20 vuoden takaa. Tunnettu jahkailija sanoi sen, mitä populistien ja oman edun tavoittelijoiden pitäisi pysähtyä hattu kädessä kuuntelemaan - niin - juuri nyt. Kuuntelemaan pitää pysähtyä myös oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden. Jotenkin aistin Maunon puheista suuren toivonkipinän - nyt olemme pitkästä aikaan pääsemässä sen oikean itsenäisyyden portille "pääsemme siis halutessamme päättämään omista asioistamme ja tulevaisuudestamme Isoissa Pöydissä". Näin on tapahtunut ja voiko joku todella olla sitä mieltä, ettei kaikki olisi tapahtunut Suomen eduksi ja menestykseksi.

Kunnioitetun Veke Vennamon lause "kyllä kansa tietää" tehosi 30 vuotta sitten. Taas sama kaava tehosi. Käytännössä kansa tietää juuri sen mitä "tiedon esille tuoja haluaa sen tietävän". Ei voi todellakaan syyttää tavan tallaajaa siitä, että ymmärtää asian niinkuin se vakavalla naamalla ja satoja kertoja sanotaan. Mutta onko se asia sitten todella oikea. Tärkeämpää kuin tehdä asiat oikein on se että itse asiat ovat oikeita. Jos vääriä asioita tekee oikein niin siitähän se vasta keitos syntyy. Nyt tätä soppaa tarjotaan populistien toimesta. Suomen asema Euroopassa ja globaalitaloudessa on todella vaikea hahmottaa ja kun se vielä helekutti vieköön muuttuu joka hetki. Ainoa oikea tie mielestäni on - kuten Koivistokin totesi, olla niissä pöydissä aktiivisesti mukana missä kansakuntien tulevaisuudesta päätetään.

Suhteellinen menestymisemme maailman taloudessa ja kansakuntana lähes kaikilla mittareilla mitattuna on erinomainen. Käsite suhteellisuus vaatii paneutumista. Kehittyvät maat (BRIC valtiot) ovat ottaneet valtikan käteensä ja heilläkin on oikeutensa ottaa osansa jaossa olevasta maailman talouden kakusta. Ilmiöt eivät ole meille mieluisia kun työpaikkoja häviää tuhatmäärin. Toistaiseksi EU on kuitenkin pärjännyt varsin hyvin. Pari-kolme vuotta sitten maailmaa kohdannut ehkäpä historian suurin taantuma jätti jälkensä, mutta selviäminen ilman yhtenäistä EU:ta ja EUROA olisi ollut todella tuskaista. Heikossa hapessa olevat valtiot eivät siitä kunnialla selvinneet eivätkä selviä.

Mielestäni kansakunnan etu vaatii oppositioon vetäytymässä olevien puolueiden tilanteen uudelleen arvioimista ja jopa paluuta mukaan johtotehtäviin. Tosiasia on, että tätä valtiota on johdettu hyvin yli 20 vuotta. Nyt tarvitaan kokeneita poliitikkoja neuvottelupöytiin. Untuvikoille on annettava aikaa opetella maailmanjärjestystä ja talouden pelisääntöjä kunnolla. Siitä voi kehittyä valmius nousta isompiin saappaisiin. Ei yrityksienkään johtoon ja avainhenkilötehtäviin voi siepata torilta porukkaa, joilla ei ole substanssia riittävästi. Jos nyt ei tule järki käteen niin Suomelle voi käydä ohraisesti vain sen takia, että "kansa tietää" mitä sen haluttiin tietävän, että MINÄ menestyisin.

Haavoittuva Suomi-Brändi

Me Joensuun liepeillä asuvat muistamme, miten paljon 90-luvun skinitapahtumat vaurioittivat Joensuun ja maakuntamme mainetta. Paljon on sen jälkeen tehty kaikilla tasoilla asian saamiseksi taka-alalle. Täytyy sanoa, että onneksi asia ei levinnyt laajemmin kansainväliseen "reposteluun". Menetyksiä on vaikea mitata missään yksikössä, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä, attä ainakaan hyötyä siitä ei ole ollut - ei yrityselämälle, hallinnolle, koulutusjärjestelmälle eikä muuttotappion kääntämiselle. Jos jotakin olemme oppineet (toivottavasti) on se että ihmisten muisti on tavattoman pitkä. Katsoin juuri (tunti sitten 21.4.2011 vaalien jälkeinen 4. päivä) TV-ohjelmaa missä keskustelussa olivat Stubb, Soini, Junger ja Laaninen. Suomi-Brändi ei ollut esillä mutta aistin pienen pelonpoikasen ilmassa. Kun eurooppalainen media todenteolla kiinnostui kaivelemaan tilannetta ja vieläpä hakien negatiivisiä piirteitä suurennuslasin kanssa, olemme joutuneet arvaamattoman mielenkiinnon kohteeksi. Kun mm. Financial Times ottaa suomalaisuuden olotilan "tikun nokkaan" ja syöttää sen englantilaisten lisäksi ympäri maapalloa, lukijoista valtaosa pitää tietoa totuutena. Se on kuin yritysnimen joutuminen ilma syytä protestilistalle Kauppalehdessä. Vaikka se seuraavassa numerossa korjataan, ketään ei korjaava informaatio kiinnosta (kokemusta on). Toivon, että negatiivinen infokierre pystytään pysäyttämään heti alkuunsa. Suomen menestymisen edellytys on vienti kärkenä oleva kansainvälinen kauppa. Noin 35 vuoden kokemuksella viennistä oma mielipiteeni on, että kaupan saaminen "kotiin" ei ole helpottunut vaan yhä useimmin kauppa ratkeaa varsin pienillä asioilla. Hyvin usein hintataso ja tekniikka ovat lähellä toisiaan. Kaupan ratkaisee myyjätahon luotettavuus, uskottavuus ja imago. Kuluttajatuotteissa päätöksen tekee herkkähipiäinen kansalainen. Mielestäni olemme hyvin vaarallisella tiellä jos mm. ruotsin -, portugalin -, espanjan -, saksan - ja italiankieliset mediat ottavat meidät "hampaisiinsa". Esim. portugalia puhuva Brasilia on meille erittäin tärkeä kauppakumppani. Kyllä pitäisi miettiä useita kertoja ennenkuin osoittaa sanan miekkansa kreikkalaisia, portugalilaisia ja espanjalaisia kohtaan. Ne nimittäin kolahtavat suoraan sikäläisiin ihmisiin. Tosiasia on vain että me tarvitsemme pitemmällä juoksulla enemmän heitä kuin he meitä. Seuraavassa otsikko Karjalaisen etusivulta 29.3.1951 " Kreikka ostaa vain suomalaista puutavaraa".

Poikkeaman havaitseminen synnyttää ajattelun

Mistä syntyy uuden luominen? Mikä neuvoksi kun tavoitteet eivät toteudu tai ylipäätään tavoitteiden asettaminen ei onnistu? Olemassa olevat mallien, trendien, muotivirtauksien ja ns. "hyväksyttyjen toimintatapojen" seuraaminen näyttää ohjaavan yhä enemmän käyttäytymistä. Kiire osallistua mahdollisimman moneen aktiviteettiin ja jopa liiallinen uppoutuminen sosiaalisen median verkostoihin voi mielestäni olla karhunpalvelus oman luovuuden kehittämisessä. Tärkeäksi muodostuu asioitten määrä, joissa ollaan mukana ja pohdinta, onko asiat todella oikeita, unohtuu. Poikkeaminen jopa omasta arvomaailmasta tapahtuu salakavalasti, koska poikkeaman synnyttämä ero on alkuvaiheessa pieni, mutta ajan saatossa ero kasvaa. Tilannetta voi verrata kahteen tiehen jotka risteyksestä lähtevät vain hieman eri suuntaan. Välimatka (poikkeama)ei alkuvaiheessa tunnu suurelta kun toinen tie näkyy, mutta matkan edetessä välimatka kasvaa ja lopulta tie katoaa kokonaan näkyvistä. Poikkeama voi kasvaa niin suureksi, että kun se havaitaan, poistaminen voi osoittautua lähes mahdottomaksi.

Olen blogeissani usein ottanut kantaa luovuuteen ja mitä pidemmälle oma yrittäjäurani on etenemässä sitä tärkeämmäksi itselleni on noussut luovuuden "opiskelu" ja sen hyväksi käyttö omassa työssäni liikkeenjohdon ja organisaatioiden konsulttina ja valmentajana . Yrittäjän ja myös kokonaisten organisaatioiden yksi pahimmista vaaroista on "urautuminen", mikä vääjäämättä johtaa ennen pitkää väärälle tielle. Mahdollisia poikkeamia oman ja ympäristön välillä ei aktiivisesti tarkkailla. Tavoitteiden asettamisesta tulee rutiinia jos niitä edes viitsitään ylipäätään asettaa. Ollaan jopa tyytyyväisiä että ongelmia, haasteita ja konflikteja ei synny ja/tai ongelmat lakaistaan kiireen vilkkaa maton alle ennenkuin muut niitä huomaavat. Yritysmaailmassa uusien tuotteiden ja palvelujen synnyttäminen sekä olemassa olevien parantaminen on pidemmällä tähtäimellä menestyksen edellytys. Jo tästä syystä yrittäjän, avainhenkilöitten ja koko organisaation tulisi positiivisessa hengessä havainnoida poikkeamia ja aikaisempaan tekstiini viitaten myös niitä pieniä. Konflikti organisaation sisällä voi ollakin "onnen päivä" kun sitä osataan oikealla ja luovalla tavalla lähestyä ja ratkaista. Ongelmat tulisikin nähdä haasteina, joitten kimppuun käydään heti kun ne havaitaan.

Ajattelu ja erityisesti uusajattelu tarvitsee poikkeamia. Jos nykytila ei vastaa tavoitetilaa, poikkeama (= nykytilan ja tavoitetilan ero)on olemassa ja edellytykset ajattelulle syntyneet. Poikkeama ja sen havaitseminen on päävärkin käytön näkökulmasta suuria hetkiä. "Vihdoinkin aivot saavat arvoistaan työtä" ja kapasiteettiahan riittää peräti 24 h vuorokaudessa. Kaikilla meillä on kutakuinkin samanmoiset mahdollisuudet aivojen suhteen ja jos emme itse aseta esteitä aivojen käytölle niin johan tuloksia alkaa syntymään.

Joten - nyt porukalla poikkeamien metsästykseen niin saamme ajattelun käyttöön ja estämme aivojen näivettymisen.

Mielenkiintoinen vuosi 2011

Taas kerran aloittelemassa erinumeroista vuotta kuin aikaisemmin. Täytyy todeta, että vuosi vuodelta maailman menon pohdinta tulee jännittävämmäksi. Tiedon tuottaminen ja erityisesti sen välittäminen ohjaavat kansainvälistä päätöksentekoa aina kansakuntien johtajista yksittäiseen pieneen ihmiseen. Tieto kumuloituu ja jalostuu milloin mihinkin suuntaan muutamassa tunnissa. Yksi itselle tärkeistä kirjoista 1600 luvun puolesta välistä "Go Rin No Sho" on edelleen ajankohtainen. Kirjan kirjoittaja Samurai Miyamoto Musashi opasti oppilaitaan mm. seuraavasti: "erota maallisten asioitten hyöty ja tappio", "näe pienet asiat kaukana ja suuret lähellä","kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä", "havaitse näkymättömät", "ajattele rehellisesti" ja paljon muita hyvin syvällisiä ajatuksia. Hiukan tuntuu siltä, että japanilaiset johtajat ja poliitikot ovat unohtaneet viimeisen 20 vuoden aikana monille heikäläisille tärkeän oppisisänsä aivoitukset. Voi olla että japanilaiset liiaksi panostivat Amerikkaan ja Eurooppaan 70...90 luvulla ja seuraaminen mitä lähellä mm. Kiinassa on tapahtumassa, jäi vähäiselle huomiolle. Toki niin suuria näkemyseroja ja ristiriitoja taitaa noitten kansojen välissä olla, ettei hedelmällinen ja syvällinen yhteistyö millään osa-alueella ole helppoa. Eurooppa ja erityisesti EU-maat seuraavat tarkalla sihdillä Kiinan ja Intian talouksien nousua ja kun välissä on suuren Venäjän tarjoamat mahdollisuudet niin johan on syytäkin sihtailla ja "nähdä suuret asiat lähellä". Yksituumaisuutta EU-tasolla tarvitaan ja nyt pitäisi pienet direktiivijutut jättää taustalle ja keskittyä todella isoihin sekä kauaskantoisiin asioihin ja linjauksiin.

No, meillä häämöttää eduskuntavaalit varsin lähellä ja poliitikkojen puheet ovat sen mukaiset. Kansalaisten pelottelu ja muitten mollaaminen tehoaa kyllä edelleen, mutta mielestäni kriittisyys ja asioitten selvittäminen omia kanavia pitkin on äänestäjien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin esim. 80 luvulla ja tietysti helpompaakin. Mutta kyllä poikkeuksellisen suuria eroja ajatusmaailmoissa on siihen, miten asioita pitäisi viedä eteenpäin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Ne jotka aikaisemmin ovat puhuneet ja toimineetkin kahtiajakautumista vastaan (köyhät vs. hyvätuloiset ja rikkaat), menevät nyt puheissaan paljon pidemmälle ja vaarana voi olla reippaat ylilyönnit, missä itse asian sisältö unohtuu kokonaan. Ratsastetaan mielikuvilla, huhuilla ja vihjailuilla. Uskoisin, että monet ihmiset itse haluavat päättää kuuluvatko he köyhiin jonkin epämääräisen luokittelun nimissä jos tulot ovat esim. alle 60 % keskiarvosta. Elämänlaatu velattomalla eläkeläisparilla, joka haluaa tulla pienillä menoilla toimeen, voi olla aivan eri luokkaa kuin 10 kertaa enemmän ansaitsevalla pariskunnalla, jonka ympärillä häärää jos jonkin näköistä sukankuluttajaa ja hoidettavaa ja vahdittavaa omaisuutta on kerätty ja siroteltu milloin mihinkin. Stressinhän se siitä pukkaa. Kannattaa muistaa ja huomioida, että isot elämisen edellytykset kuten aika, hengitysilma ja ajattelu ovat ilmaisia. Toivon kaikille blogia tähän saakka lukeneille oikein antoisaa ajassa ajattelua kuluvalle vuodelle. Niin ja jalkauttakaa positiiviset sekä omaa ja lähimmäisten elämänlaatua kohentavat ajatukset käytäntöön.

Itsenäinen Suomi itsepäisessä Euroopassa

Näinpä polteltiin sinivalkoisia kynttilöitä hyvillä mielin meidänkin ruokatasanteella. Isänmaallinen musiikki säesti tuntisotalla valkohämyistä maisemaa ja illanriivanteella valtakunnan silmäätekevät kättelivät tuttuja ja tuntemattomia satojen tuhansien naiskommentaattoreiden silmien edessä miesväen tuhahdellessa kuka lehden kuka viinilasin takaa.

Itsenäisyyden uhkana ei ole näköpiirissä aseellista nujakointia, mutta salakavalasti ovat markkinoitten sotavoimat hiipineet selustaan ja osin jopa motittaneet jukuripäiset ja ahkerat suomalaiset. Hyvin on meikäläisen muistissa 90-luvun kiinteistö- ja asuntokuplien aiheuttamat velkaantumiset, pankkien alasajot, fuusiot ja yrityksien konkurssiaallot. Valtio tuli massiivisin voimatoimin apuun ja todella suurelta katastrofilta vältyttiin, vaikkakin henkitoreissaan oloa kesti puolenkymmentä vuotta. Uskon että tuolloin Nokian voimakkaasta kasvusta koituva vetoapu alihankkijoineen ratkaisi osaltaan pelin ja edesauttoi luottamuksen palautumista kansainvälisiin piireihin.Metsäsektorillakin meni siinä vaiheessa "joten kuten". Vienti erityisesti Eurooppaan veti hyvin. Pääkaupunkiseutu piti pintansa ja elinkeinoelämän pyörät alkoivat pyöriä oikeaan suuntaan vaikka sora kirskahteli reuna-alueiden rattaissa.

Hyvinpä on nyt samanmoinen tilanne Euroopan mittakaavassa. Hyvinvointiin tottuneen vanhan Euroopan ja kehittyvien Aasian ja Etelä-Amerikan alueiden välillä on muhinut pidemmän aikaa "yhteenotto", josta viime vuosien aikana on sukeutunut varsinainen markkinavoimien tiimellystanner. Olin pikkudelegaation völjyssä vuonna 94 tutustumassa Irlannin EU-menestykseen ja hakemassa oppiakin kuinka yrityksiä oli onnistuneesti houkuteltu ja saatu luomaan työpaikkoja ympäri maata. Oli lukuisia amerikkalaisia ja japanilaisia elektroniikkateollisuuden jättiläisiä ja jopa meidän Rapalan uusi uistintehdaskin länsirannikolla meren tuntumassa. Koko EU:n näkökulmasta tilanne oli erinomainen. Karu lammasaitauksien koristeltu Irlanti oli saatu kymmenessä vuodessa nostettua yhteistuumin jaloilleen ja työtätekevä kansa oli saanut balsamia haavoihinsa päästessään näyttämään briteille, että täälläkin osataan. Mutta eipä se meinaa kannettu vesi kaivossa pysyä edes 20 vuotta. Ilkkujia ympärillä riittää ja syyllinenhän löytyy pankkisektorista vaikka se on käytännössä yrittänyt toteuttaa kysynnän ja tarjonnan lakia liian pienellä omavaraisuusasteella. Jospa se olisikin niin helppoa että antamalla pankkien mennä nurin homma hoituisi kotiin ja kaikki olisi taas hyvin. Suomalaisten jos kenenkä tämä tulisi muistaa, miten kauan kestää korjata nurinmenneen pankin vauriot, jotka pahiten kohdistuvat tavantallaajiin yrittäjät mukaanlukien.

Euroopan/EU:n tilanne on vakava - sitä ei käy kieltäminen, mutta ei suinkaan mahdoton. Yltäkylläisyyden rakenteita joudutaan purkamaan kovalla kädellä, mutta kunhan suuret ikäluokat saadaan seuraavan 30 vuoden aikana käyttämään rahansa "oikein" ja ohjattua ansaittuun haudan lepoon, on Eurooppa taas elementissään. Ja kyllä väliaikakin kestetään.Vaurautta on kertynyt maailman mittakaavassa hirmuinen määrä ja jos tätä osataan käyttää suuntana pienemmät menot ja vähäisempi kulutus,monenlaisiin onnenhetkiin on aihetta.

Euroopan historiassa Saksalla on ollut ehkäpä suurin merkitys kehityksen suunnannäyttäjänä. Kuten meillä pääkaupunkiseutu 90 luvun murroksessa - on Saksalla samanmoinen rooli Euroopan mittakaavassa. Ja kas kummaa - Saksavene on saatu positiiviseen liikkeeseen. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, se antaa uskoa myös meille suomalaisille. Sinne vain vanaveteen pienemmillä paateilla ja vaikka muutamissa veneissä äyskäriä ja tilkettä tarvitaan, tämä on kuin Kareliasoutu kirkkoveneillä. Toivottavasti ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Se muistijälki voi nimittäin pysyä tuhat vuotta.