Mielenkiintoinen vuosi 2011

Taas kerran aloittelemassa erinumeroista vuotta kuin aikaisemmin. Täytyy todeta, että vuosi vuodelta maailman menon pohdinta tulee jännittävämmäksi. Tiedon tuottaminen ja erityisesti sen välittäminen ohjaavat kansainvälistä päätöksentekoa aina kansakuntien johtajista yksittäiseen pieneen ihmiseen. Tieto kumuloituu ja jalostuu milloin mihinkin suuntaan muutamassa tunnissa. Yksi itselle tärkeistä kirjoista 1600 luvun puolesta välistä "Go Rin No Sho" on edelleen ajankohtainen. Kirjan kirjoittaja Samurai Miyamoto Musashi opasti oppilaitaan mm. seuraavasti: "erota maallisten asioitten hyöty ja tappio", "näe pienet asiat kaukana ja suuret lähellä","kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä", "havaitse näkymättömät", "ajattele rehellisesti" ja paljon muita hyvin syvällisiä ajatuksia. Hiukan tuntuu siltä, että japanilaiset johtajat ja poliitikot ovat unohtaneet viimeisen 20 vuoden aikana monille heikäläisille tärkeän oppisisänsä aivoitukset. Voi olla että japanilaiset liiaksi panostivat Amerikkaan ja Eurooppaan 70...90 luvulla ja seuraaminen mitä lähellä mm. Kiinassa on tapahtumassa, jäi vähäiselle huomiolle. Toki niin suuria näkemyseroja ja ristiriitoja taitaa noitten kansojen välissä olla, ettei hedelmällinen ja syvällinen yhteistyö millään osa-alueella ole helppoa. Eurooppa ja erityisesti EU-maat seuraavat tarkalla sihdillä Kiinan ja Intian talouksien nousua ja kun välissä on suuren Venäjän tarjoamat mahdollisuudet niin johan on syytäkin sihtailla ja "nähdä suuret asiat lähellä". Yksituumaisuutta EU-tasolla tarvitaan ja nyt pitäisi pienet direktiivijutut jättää taustalle ja keskittyä todella isoihin sekä kauaskantoisiin asioihin ja linjauksiin.

No, meillä häämöttää eduskuntavaalit varsin lähellä ja poliitikkojen puheet ovat sen mukaiset. Kansalaisten pelottelu ja muitten mollaaminen tehoaa kyllä edelleen, mutta mielestäni kriittisyys ja asioitten selvittäminen omia kanavia pitkin on äänestäjien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin esim. 80 luvulla ja tietysti helpompaakin. Mutta kyllä poikkeuksellisen suuria eroja ajatusmaailmoissa on siihen, miten asioita pitäisi viedä eteenpäin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Ne jotka aikaisemmin ovat puhuneet ja toimineetkin kahtiajakautumista vastaan (köyhät vs. hyvätuloiset ja rikkaat), menevät nyt puheissaan paljon pidemmälle ja vaarana voi olla reippaat ylilyönnit, missä itse asian sisältö unohtuu kokonaan. Ratsastetaan mielikuvilla, huhuilla ja vihjailuilla. Uskoisin, että monet ihmiset itse haluavat päättää kuuluvatko he köyhiin jonkin epämääräisen luokittelun nimissä jos tulot ovat esim. alle 60 % keskiarvosta. Elämänlaatu velattomalla eläkeläisparilla, joka haluaa tulla pienillä menoilla toimeen, voi olla aivan eri luokkaa kuin 10 kertaa enemmän ansaitsevalla pariskunnalla, jonka ympärillä häärää jos jonkin näköistä sukankuluttajaa ja hoidettavaa ja vahdittavaa omaisuutta on kerätty ja siroteltu milloin mihinkin. Stressinhän se siitä pukkaa. Kannattaa muistaa ja huomioida, että isot elämisen edellytykset kuten aika, hengitysilma ja ajattelu ovat ilmaisia. Toivon kaikille blogia tähän saakka lukeneille oikein antoisaa ajassa ajattelua kuluvalle vuodelle. Niin ja jalkauttakaa positiiviset sekä omaa ja lähimmäisten elämänlaatua kohentavat ajatukset käytäntöön.

Itsenäinen Suomi itsepäisessä Euroopassa

Näinpä polteltiin sinivalkoisia kynttilöitä hyvillä mielin meidänkin ruokatasanteella. Isänmaallinen musiikki säesti tuntisotalla valkohämyistä maisemaa ja illanriivanteella valtakunnan silmäätekevät kättelivät tuttuja ja tuntemattomia satojen tuhansien naiskommentaattoreiden silmien edessä miesväen tuhahdellessa kuka lehden kuka viinilasin takaa.

Itsenäisyyden uhkana ei ole näköpiirissä aseellista nujakointia, mutta salakavalasti ovat markkinoitten sotavoimat hiipineet selustaan ja osin jopa motittaneet jukuripäiset ja ahkerat suomalaiset. Hyvin on meikäläisen muistissa 90-luvun kiinteistö- ja asuntokuplien aiheuttamat velkaantumiset, pankkien alasajot, fuusiot ja yrityksien konkurssiaallot. Valtio tuli massiivisin voimatoimin apuun ja todella suurelta katastrofilta vältyttiin, vaikkakin henkitoreissaan oloa kesti puolenkymmentä vuotta. Uskon että tuolloin Nokian voimakkaasta kasvusta koituva vetoapu alihankkijoineen ratkaisi osaltaan pelin ja edesauttoi luottamuksen palautumista kansainvälisiin piireihin.Metsäsektorillakin meni siinä vaiheessa "joten kuten". Vienti erityisesti Eurooppaan veti hyvin. Pääkaupunkiseutu piti pintansa ja elinkeinoelämän pyörät alkoivat pyöriä oikeaan suuntaan vaikka sora kirskahteli reuna-alueiden rattaissa.

Hyvinpä on nyt samanmoinen tilanne Euroopan mittakaavassa. Hyvinvointiin tottuneen vanhan Euroopan ja kehittyvien Aasian ja Etelä-Amerikan alueiden välillä on muhinut pidemmän aikaa "yhteenotto", josta viime vuosien aikana on sukeutunut varsinainen markkinavoimien tiimellystanner. Olin pikkudelegaation völjyssä vuonna 94 tutustumassa Irlannin EU-menestykseen ja hakemassa oppiakin kuinka yrityksiä oli onnistuneesti houkuteltu ja saatu luomaan työpaikkoja ympäri maata. Oli lukuisia amerikkalaisia ja japanilaisia elektroniikkateollisuuden jättiläisiä ja jopa meidän Rapalan uusi uistintehdaskin länsirannikolla meren tuntumassa. Koko EU:n näkökulmasta tilanne oli erinomainen. Karu lammasaitauksien koristeltu Irlanti oli saatu kymmenessä vuodessa nostettua yhteistuumin jaloilleen ja työtätekevä kansa oli saanut balsamia haavoihinsa päästessään näyttämään briteille, että täälläkin osataan. Mutta eipä se meinaa kannettu vesi kaivossa pysyä edes 20 vuotta. Ilkkujia ympärillä riittää ja syyllinenhän löytyy pankkisektorista vaikka se on käytännössä yrittänyt toteuttaa kysynnän ja tarjonnan lakia liian pienellä omavaraisuusasteella. Jospa se olisikin niin helppoa että antamalla pankkien mennä nurin homma hoituisi kotiin ja kaikki olisi taas hyvin. Suomalaisten jos kenenkä tämä tulisi muistaa, miten kauan kestää korjata nurinmenneen pankin vauriot, jotka pahiten kohdistuvat tavantallaajiin yrittäjät mukaanlukien.

Euroopan/EU:n tilanne on vakava - sitä ei käy kieltäminen, mutta ei suinkaan mahdoton. Yltäkylläisyyden rakenteita joudutaan purkamaan kovalla kädellä, mutta kunhan suuret ikäluokat saadaan seuraavan 30 vuoden aikana käyttämään rahansa "oikein" ja ohjattua ansaittuun haudan lepoon, on Eurooppa taas elementissään. Ja kyllä väliaikakin kestetään.Vaurautta on kertynyt maailman mittakaavassa hirmuinen määrä ja jos tätä osataan käyttää suuntana pienemmät menot ja vähäisempi kulutus,monenlaisiin onnenhetkiin on aihetta.

Euroopan historiassa Saksalla on ollut ehkäpä suurin merkitys kehityksen suunnannäyttäjänä. Kuten meillä pääkaupunkiseutu 90 luvun murroksessa - on Saksalla samanmoinen rooli Euroopan mittakaavassa. Ja kas kummaa - Saksavene on saatu positiiviseen liikkeeseen. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, se antaa uskoa myös meille suomalaisille. Sinne vain vanaveteen pienemmillä paateilla ja vaikka muutamissa veneissä äyskäriä ja tilkettä tarvitaan, tämä on kuin Kareliasoutu kirkkoveneillä. Toivottavasti ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Se muistijälki voi nimittäin pysyä tuhat vuotta.

Hallitusasioista ja viestinnästä

Päätin 2.2.2009 blogikirjoitukseni seuraavaan:

"Jos hallitustyöskentelyn sisältöä ei jatkuvasti kehitetä voi siitä muodostua ”syödään pihvit ja juodaan kahvit” kerho ja näin hallituksesta tuleekin kehityksen jarru ja useimmiten operatiivisen johdon kumileimasin. Hallituksen pätevyys on jäsenten pätevyyttä ja yhteistyökykyä ensisijaisena kohteena yrityksen menestyminen. Hyvältä hallitukselta on lupa odottaa kriittisyyttä myös säännölliseen itsensä arvioimiseen."

Enpä silloin arvannut, että hallitustyöhön liittyvä pohdinta, valmennus ja käytännön työskentely hallituksissa saisi omalla kohdallani sellaiset raamit kuin on tapahtunut. Kuluvalla viikolla olin tiistaipäivän Oulussa alustajana 15 pienyrittäjän keskellä teemalla "hallitustyön kehittäminen" ja keskiviikkona parisen tuntia Joensuussa samasta aiheesta. Kiinnostus aihetta kohtaan on selkeästi kohonnut parissa vuodessa. Kiperiä kysymyksiä toisensa jälkeen ja Oulusta jäi pitkä lista kotitehtäviä asioista joihin siellä en pystynyt vastaamaan. Olisiko tuosta taantumasta ollut apua pohtimaan hallitustyön tehostamista - näin vakaasti uskon.

Kahden vuoden aikana olen yhä enemmän vakuuttunut, että hallitustyössä pitää olla saumaton yhteys koko organisaatioon oli se sitten 2 tai 100 henkilöä.Strategian kehittäminen ja strategisten päätösten tarve on yhä enemmän ja enemmän reaaliajassa kiinni. Mielestäni hallituksien jäseniltä ja yritysjohdolta vaaditaan kykyä ajatella ajassa sekä osaamista aktiiviseen viestintään. Toimiva viestintä alhaalta ylös, sivusuuntaan ja ylhäältä alas ehkäisee ongelmien syntymistä parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä joutuu vaan hämmästelemään yhä useammin, miksi se ei toimi.Miksi halvin työkalu "viestintä" jätetään käyttämättä. Onko liian helppoa turvautua pelkästään sinänsä mainioihin sähköisiin menetelmiin, joissa ei mielestäni koskaan päästä varmistamaan tarpeeksi hyvin, onko viesti todella ymmärretty. Toimivin sosiaalinen media on konkreettinen viestinnällinen yhteys naamanilmeineen ja vartalon hetkutteluineen. Mutta miten sitten kaiken kiireen ja mylläkän keskellä ehditään riittävään kontaktiin. Ei se muuten onnistu kuin priorisoimalla asioita ja miettimällä syvällisesti viestinnän tärkeyttä johtamisen tukena.

Tulevan talven yli nousujohteessa

Kesälomien jälkeen olen taas päässyt iloitsemaan keskusteluista yrittäjien ja muitten elinkeinoelämän asiantuntijoitten kanssa.Perusvire on lähes kauttaaltaan positiivisen innostunut. Rakentamisen kohteet ovat korjaamisen lisäksi myös uudisrakentamisessa ja itse uskon noin 3 vuoden kasvuun esim. omakotipuolella 10...20 %/ vuosi tämän vuoden tasosta. Teollinen sektori pääosin on riittävässä kapasitettitilassa ja viimeisille riveille syntyy plusmerkkisiä tuloksia. Raskaan liikenteen kasvun huomaa jo muutaman sadan kilometrin reissulla Lappeenrannan tai Jyväskylän suuntaan. BRIC -maitten (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina)veto tuntuu ehtymättömältä.Mutta yllättäen melkoinen määrä tekemistä on palautunut Kiinasta takaisin EU-maihin. Mm. määrätyissä metallituotteissa Kiinassa teetettyjen tuotteiden hinta pomsahti muutamassa kuukaudessa 30 % ja enemmänkin. Se on myös herätellyt yrityksiä pohtimaan, että onpas se suhdanneherkkyys saavuttanut Aasiankin. EU:n vakautta osataan pitkästä aikaa arvostaa ja tilanne hillinnee liikaa hötkyilyä Aasian suuntaa. Erityisesti Saksan teollinen moottori kehrää kuin takavuosien mersut kuunaankin. Nyt on korkea aika taas kerran päivittää strategista suuntimaa ja pohtia uusien jalkojen kehittämistä entisten tueksi. Useilla yrityksillä kun viimeisen 10 vuoden aikana osaaminen on syventymisen myötä myös kaventunut. Silläkin strategialla kun on tiensä pää. Omistajavaihdokset ovat taantumavuosien jälkeen lähteneet rivakasti liikkeelle.Tuntuu siltä, että vuosia jatkunut mm. Josekin ja yrittäjäjärjestöjen toimesta tehty rummunpäristely kantaa hedelmää ja toimeen tartutaan kiinni Hiab-otteella. Omistajavaihdoksien onnistuminen kaikilla toimialoilla on mielestäni yksi valtakunnan tärkeimpiä asioita työpaikkojen säilymisen ja lisäämisen kannalta. Naapurimaissa ja erityisesti Baltian ja Venäjän puolella nimittäin on halua siirtää näivetyksen alaiset tai hoitamattomat teollisuuden työpaikkarakenteet omille tanterilleen. Näissä asioissa tarvitaan paikallisia ja usein yrityskohtaisia toimenpiteitä. Joten koko henkilökunta mukaan jouduttamaan ja tukemaan omistajavaihdoksia. Isäntä ja emäntä kun eivät aina itse tajua, että salaisuus peilistä kurkistavan naaman nuorehkona säilymiseen on huononeva näkö.

Onko köyhä kunta kuitenkin rikkaampi ?

No nyt pitää tarttua tähänkin asiaan kun erilaisia vertailuja ja tilastoja tehdään milloin mistäkin. Yksi tutkimus laittelee kuntien kotitalouksia paremmuusjärjestykseen sen mukaan paljonko sierainpari keskimäärin kunnassa ansaitsee tai tuottaa lisäarvoa esim. bruttokansantuotteen mittarilla.Siellä sitten keikkuu häntäpäässä yleensä reunakuntia kuten Rääkkylä, Ilomantsi jne. Mutta mikä sitten on totuus käytännössä ? Reunakunnissa asukkaat ovat pääosin asuntovelkansa maksaneet ja elävät lähempänä luontaistaloutta mm. pienemmillä energiakuluilla. Nuoriparikin jos töitä löytää selviää reuna-alueella peruskustannuksistaan (mm. asunnon velkataakka) lähes puolella siitä mitä Joensuussa keskustan liepeillä.Toki matkakuluissa menettää hieman, mutta kukapa sitä kotoaan poissa olisi turhan päiten muutenkuin patikoimalla tai menemällä läheiselle järvelle viisastumaan. Pitäisikin mitata kotitalouksien nettotuloja. Silloin kyllä tilastot heilahtavat.Köyhä kunta muuttuukin rikkaammaksi - siis kotitalouksien näkökulmasta. Ja eikös se kuitenkin ole se tärkein juttu? Niin siis se, millaista elämänlaatua pystyy sijallaan pitämään ja kehittämään.

Tapahtumista elinvoimaa

Tunti sitten (tänään sunnuntai 5.9.2010) selvisi, että Joensuun seudun tarjous järjestää vuoden 2015 ampumahiihdon MM-kisat Kontiolahden hiihtostadionilla päihitti Holmenkollenin vastaavan. Tämä hieno uutinen on vuosien pitkäjänteisen uurastuksen tulos ja monien kansainvälisten kisojen järjestelyjen onnistumisen siivittämä. Nyt kannattaa elinkeinopolitiikasta vastaavien aloittaa yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen kanssa pohdinta miten yli neljän vuoden ajanjakso hyödynnetään. Edessä on lukuisia tilaisuuksia, joihin tulevalla MM-kisojen järjestäjällä on itseoikeutettu sisäänpääsy.Joensuun seutu ja koko Karelia kannattaa lanseerata entistä syvällisemmin kansainväliseen tietoisuuteen. Suositun lajin liepeillä liikkuu liike-elämän ja julkisen vallan edustajia roppakaupalla. Olisiko asia jopa sen väärti, että elinkeinoelämän toimijat nimittäisivät henkilön joka keskittyy kisojen ja mahdolllisesti muittenkin merkittävien kansainvälisten tapahtumien hyödyntämiseen. Josek ja Tiedepuisto voisi olla hyvä pesäpaikka tällaiselle kv-taidot hallitsevalle henkilölle.Onhan noita projekteja laitettu pystyyn joskus hyvinkin vaatimattomalle kehykselle. Tässä on konkreettinen kohde ja neljä vuotta aikaa. Tavoitteet voisi asettaa useasta näkökulmasta. Mielestäni ainutlaatuinen mahdollisuus koko maakunnalle.

Työn sijoittuminen ja vaalimylläkkä

Työttömyys, avoimet työpaikat ja työperäinen maahanmuutto ovat tulevan vaalimylläkän keskeisiä teemoja. Meillä suomalaisilla on perusoikeus valita oma asuinympäristömme. Toki valintaan vaikuttavat useat seikat kuten opiskelupaikkakunta, kumppanin löytyminen, kaveripiiri ja harrastuksetkin.Vaadittaessa suomalaisten työttömien työllistämistä ennen työhaluisten maahanmuuttajien palkkaamista, haluaa usea poliitikko "unohtaa" sen tosiasian, ettei sopiva työ hakeudu asuinpaikkakunnan mukaan.Iso maa, epätasaisesti jakaantuneet toimialat ja varsin vaatimattomat julkiset liikennöintimahdollisuudet ovat tosiasioita, joille nyt ei vaan mahda mitään. Suurin osa tulevaisuuden työpaikoista syntyy pienehköihin yrityksiin ja yrittäjä työntekijöitten tapaan saa valita asuinympäristönsä, mutta myös paikan missä haluaa yritystään pyörittää. Toki sillä työvoimalla ja koulutuksella, mitä alueella on tarjolla on jonkin verran vaikutusta yrityksen sijoittumiselle. Työpaikan valintaan ja erityisesti vaihtamiseen vaikuttavat suuressa määrin työpaikan ilmapiiri ja johtamistapa. Johtamisjärjestelmien ja työilmapiirin kehittämisessä on mielestäni jatkossa yhä suuremmat haasteet. On nähtävä suuret asiat lähellä ja pienet kauempana. On siis aikamoinen joukko erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat alueellisiin työttömyyseroihin - ja valitettavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia eteenpäin. Toisaalta työ lienee se ylivoimaisesti paras terapia, on se sitten yrittäjälle yrittämistä, johtajalle johtamista tai tekijällä tekemistä. Joten kyllä joustavuuden, asennekasvatuksen ja yhteistyön eteen kannattaa panoksia laittaa alkaen kotoa ja koulusta. Alkulauseeseeni viitaten pelkään pahoin, että poliitikot eivät kykene keskustelemaan rakenteellisen työttömyyden aiheuttajista sekä työpaikan täyttämisen tärkeydestä oli se sitten Lieksassa tai Tampereella. Ja vaikeahan se on ymmärtää kun kellokaspoliitikoista ei valtaosalla ole kokemusta tavantallaajan työskentely-ympäristöstä ja muutostilanteista pidemmällä aikajaksolla. Mutta jäädäänpä seuraamaan ja äänestetään joka tapauksessa.