Onko köyhä kunta kuitenkin rikkaampi ?

No nyt pitää tarttua tähänkin asiaan kun erilaisia vertailuja ja tilastoja tehdään milloin mistäkin. Yksi tutkimus laittelee kuntien kotitalouksia paremmuusjärjestykseen sen mukaan paljonko sierainpari keskimäärin kunnassa ansaitsee tai tuottaa lisäarvoa esim. bruttokansantuotteen mittarilla.Siellä sitten keikkuu häntäpäässä yleensä reunakuntia kuten Rääkkylä, Ilomantsi jne. Mutta mikä sitten on totuus käytännössä ? Reunakunnissa asukkaat ovat pääosin asuntovelkansa maksaneet ja elävät lähempänä luontaistaloutta mm. pienemmillä energiakuluilla. Nuoriparikin jos töitä löytää selviää reuna-alueella peruskustannuksistaan (mm. asunnon velkataakka) lähes puolella siitä mitä Joensuussa keskustan liepeillä.Toki matkakuluissa menettää hieman, mutta kukapa sitä kotoaan poissa olisi turhan päiten muutenkuin patikoimalla tai menemällä läheiselle järvelle viisastumaan. Pitäisikin mitata kotitalouksien nettotuloja. Silloin kyllä tilastot heilahtavat.Köyhä kunta muuttuukin rikkaammaksi - siis kotitalouksien näkökulmasta. Ja eikös se kuitenkin ole se tärkein juttu? Niin siis se, millaista elämänlaatua pystyy sijallaan pitämään ja kehittämään.

Tapahtumista elinvoimaa

Tunti sitten (tänään sunnuntai 5.9.2010) selvisi, että Joensuun seudun tarjous järjestää vuoden 2015 ampumahiihdon MM-kisat Kontiolahden hiihtostadionilla päihitti Holmenkollenin vastaavan. Tämä hieno uutinen on vuosien pitkäjänteisen uurastuksen tulos ja monien kansainvälisten kisojen järjestelyjen onnistumisen siivittämä. Nyt kannattaa elinkeinopolitiikasta vastaavien aloittaa yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen kanssa pohdinta miten yli neljän vuoden ajanjakso hyödynnetään. Edessä on lukuisia tilaisuuksia, joihin tulevalla MM-kisojen järjestäjällä on itseoikeutettu sisäänpääsy.Joensuun seutu ja koko Karelia kannattaa lanseerata entistä syvällisemmin kansainväliseen tietoisuuteen. Suositun lajin liepeillä liikkuu liike-elämän ja julkisen vallan edustajia roppakaupalla. Olisiko asia jopa sen väärti, että elinkeinoelämän toimijat nimittäisivät henkilön joka keskittyy kisojen ja mahdolllisesti muittenkin merkittävien kansainvälisten tapahtumien hyödyntämiseen. Josek ja Tiedepuisto voisi olla hyvä pesäpaikka tällaiselle kv-taidot hallitsevalle henkilölle.Onhan noita projekteja laitettu pystyyn joskus hyvinkin vaatimattomalle kehykselle. Tässä on konkreettinen kohde ja neljä vuotta aikaa. Tavoitteet voisi asettaa useasta näkökulmasta. Mielestäni ainutlaatuinen mahdollisuus koko maakunnalle.

Työn sijoittuminen ja vaalimylläkkä

Työttömyys, avoimet työpaikat ja työperäinen maahanmuutto ovat tulevan vaalimylläkän keskeisiä teemoja. Meillä suomalaisilla on perusoikeus valita oma asuinympäristömme. Toki valintaan vaikuttavat useat seikat kuten opiskelupaikkakunta, kumppanin löytyminen, kaveripiiri ja harrastuksetkin.Vaadittaessa suomalaisten työttömien työllistämistä ennen työhaluisten maahanmuuttajien palkkaamista, haluaa usea poliitikko "unohtaa" sen tosiasian, ettei sopiva työ hakeudu asuinpaikkakunnan mukaan.Iso maa, epätasaisesti jakaantuneet toimialat ja varsin vaatimattomat julkiset liikennöintimahdollisuudet ovat tosiasioita, joille nyt ei vaan mahda mitään. Suurin osa tulevaisuuden työpaikoista syntyy pienehköihin yrityksiin ja yrittäjä työntekijöitten tapaan saa valita asuinympäristönsä, mutta myös paikan missä haluaa yritystään pyörittää. Toki sillä työvoimalla ja koulutuksella, mitä alueella on tarjolla on jonkin verran vaikutusta yrityksen sijoittumiselle. Työpaikan valintaan ja erityisesti vaihtamiseen vaikuttavat suuressa määrin työpaikan ilmapiiri ja johtamistapa. Johtamisjärjestelmien ja työilmapiirin kehittämisessä on mielestäni jatkossa yhä suuremmat haasteet. On nähtävä suuret asiat lähellä ja pienet kauempana. On siis aikamoinen joukko erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat alueellisiin työttömyyseroihin - ja valitettavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia eteenpäin. Toisaalta työ lienee se ylivoimaisesti paras terapia, on se sitten yrittäjälle yrittämistä, johtajalle johtamista tai tekijällä tekemistä. Joten kyllä joustavuuden, asennekasvatuksen ja yhteistyön eteen kannattaa panoksia laittaa alkaen kotoa ja koulusta. Alkulauseeseeni viitaten pelkään pahoin, että poliitikot eivät kykene keskustelemaan rakenteellisen työttömyyden aiheuttajista sekä työpaikan täyttämisen tärkeydestä oli se sitten Lieksassa tai Tampereella. Ja vaikeahan se on ymmärtää kun kellokaspoliitikoista ei valtaosalla ole kokemusta tavantallaajan työskentely-ympäristöstä ja muutostilanteista pidemmällä aikajaksolla. Mutta jäädäänpä seuraamaan ja äänestetään joka tapauksessa.

Elinkeinosta elämiseen vai päinvastoin ?

Otsikon ja tämän kirjoitelman saa aikaan lomapohdiskelu asiasta, että noin 10 vuotta työpiste on sijainnut Joensuun Tiedepuistossa, mökkiympäristö Liperissä ja varsinainen koti Kontiolahdessa.Yrittäjän arjessa ja pyhässä tästä on muotoutunut ns. elinkeinoympäristöni 1. kehä. En kuulu siihen kaartiin, joka yrittää sulkea työasiat pois esim. mökillä tai kotona.Itseasiassa moni työasia on saanut nyt päättyvän 5 viikon lomajakson aikana uutta suuntimaa ja jos niitten toteutukset onnistuvat niinkuin vakaasti uskon, loma onkin ollut vuoden tehokkainta työaikaa.Onhan siinä muutama kuohu- ja punaviini huvennut - niin palan painikkeena - mutta ei turhaan. Niin ja muu perhe sekä vieraat, joita on onneksi riittänyt, eivät ole varmasti huomanneet, että isäntä on osin työasioissa kiinni. Niin hyviä tuloksia olen grillaamalla ja muilla menetelmillä saanut aikaiseksi. Elintarvikkeitten kanssa puuhastelu ja niitten jalostaminen kun on minulle vuosia ollut mieluista harrastusta. Elinkeinoympäristöni 2. kehän muodostavat asiakkaitten sijaintialueet ja auto. Sitten ollaan maantieteellisesti mm. Outokummussa, Keski-Karjalan alueella, Ilomantsissa tai vaikkapa Lieksassa. Mutta se auto, jossa yksin ajaminen ilman radioääntä luo lähes maagisen mahdollisuuden ajatustyöhön. Muutaman neliösentin kiinnitys kitkan kautta maahan, vaihtuva maisema,moottorin hyrinä ja itse suojatussa tilassa. Siinä sitä on elementtiä sinisille ajautuksille tai visaisenkin ongelman ratkaisulle joka alun perin on ollut asiakkaan ongelma, mutta muuttuu nopeasti omaksi haasteeksi.Elinkeinoympäristön kolmannen kehän muodostaa muu matkailu ja tietotekninen välineistö ohjelmineen. Tälläkin on oma tärkeä roolinsa ja sosiaalinen yhteys tuttuihin ja tuntemattomiin vaikuttaa vuorovaikutuksen tai tiedon saamisen kautta ajatteluun ja sitä kautta työn tuloksiin. Kyllä tässä on todettava että minun tapauksessa ei ole mahdollista erottaa elinkeino- ja elämisen ympäristöjä toisistaan. Ja onko tuo edes tarpeellistakaan.

Yks plus yks on kolme

Kulttuuri (viihdekin on osaltaan sitä) on heinäkuun talousveturi ainakin Joensuun seudulla. Kesäteatterit, joista osa jo ammattilaisteattereiksi luettavia - pyörivät täysillä. Ilosaari Rock, joka eilen päättyi toi alueelle reilut 8 MEUR. Joensuun tori ja kävelykatu lauantaina puolen päivän aikaan olivat yhtä iloista mylläkkää. Kahdeksan hlön seurueelle ei yhtenäistä kahvitteluympäristöä löytynyt kuin vartin haravoinnin jälkeen. Kerrassaan hienoa,ettei eurooppalaista ja monikansallista tunnelmaa tarvitse kauempaa hakea. Kesä ja erityisesti heinäkuu tarjoavat taiteen tekijöille ja esittäjille ainutlaatuisen mahdollisuuden oman työnsä tekemiseen ja tulojen hankkimiseen. Meille kuluttajille eri tilaisuudet ovat sitä todellista akkujen lataamista. Miksi sitten 1+1=3. Ensimmäinen ykkönen on kulttuurin tuottajat, järjestäjät ja itse taiteilijat, toinen ykkönen on oheispalvelujen tuottajat ja kauppa; kolmas ja se näkymätön ykkönen on se, että jos meille ei olisi paikallisesti korkeatasoista kulttuuritarjontaa, osa meistä suunnistaisi muualle ja veisi nyt tänne jäävän valuutan vieraisiin taskuihin. Tunnen työni kautta useita palvelualan yrittäjiä, joille kesäkausi ja senaikainen myynti ovat ratkaisevassa asemassa koko yrityksen ympärivuotisen olemassaolon kannalta. Ja se tarkoittaa myös pysyvien työpaikkojen säilymistä vuodesta toiseen. Tarkkaan laskien sieltä voisi tulla vielä neljäs plussa. Ehkäpä näistä näkökulmista ajatellen kulttuurin perusrakenteiden tukeminen(kuten koulutus ja avustukset tukiorganisaatioille)ei tunnu lainkaan väärältä kohteelta. Tuleepa mieleen, voitaisiinko kulttuurin saralla tehdä jotain vielä paremmin ja pitkäjänteisimmin. Tiiviimpi ja ammattimainen yhteistyö rajan taakse Pietari mukaanlukien voisi olla juuri tähän ja huomiseen sopiva teema. Saisihan tuo iloinen ja taloudellista tulosta tuova mylläkkä kestää vaikkapa toukokuun puolelta syyskuun alkuun. Niin ja olisiko tämä sitä millä osa nuorisoa saataisiin pysymään alueella ja/tai palaamaan takaisin.Nyt alkaa tulla jo sellainen tunne, että 1+1 onkin viisi koko maakuntaa ajatellen.

Syksyllä mennään lujaa...

Takana on 10 päivää helleaaltoa - no pari päivää oli hieman koleampaa ja edessä niinikään 10 hellepäivää. Usealle sesonkiyrittäjälle tuli vuosia odotettu boomi, jonka jokainen meistä heille suokoon. Terassit ovat täynnä - niin - iloisia ihmisiä, virvoketehtaat käyvät täysillä ja kaikki kesään liittyvä tekee kauppansa.Kaiken lisäksi vasarat paukkuvat työmailla ja rakennustarvikeliikkeissä saa oikein kunnolla jonottaa. Tämän totesin pari päivää sitten, mutta ei mennyt päivä pilalle. Jos vaakakupissa on tyhjä kauppa tai puolen tunnin jonotus niin valitsen jälkimmäisen. Se nimittäin tietää jatkuvuutta ja sitähän me yhteistuumin haluamme - ainakin uskon vilpittömästi. Niin - siis enemmän työpaikkoja ja enemmän kilisevää valtion ja kuntien kassaan. Hyvältä näyttää edelleen myös teollisella rintamalla. Rakentaminen ja sen kiihtyminen on ennenkin kumuloinut kiirettä useille alueille. Juuri piipahdin eräässä koko alku vuoden heikossa hapessa olleessa yrityksessä missä tilauskanta oli tuplaantunut kahdessa viikossa. Mikä merkittävintä kasvusta puolet oli tulossa viennistä. Kyllä nyt keväällä uskomani odotukset vahvistuvat. Syksyllä mennään lujaa ja työllisyys varmasti kohenee ensi syksyn ja talven aikana. Nyt muuten kannattaa laittaa omistajavaihdosasioihin vauhtia. On paljon helpompi myydä ja ostaa kun markkinat vetävät. Mutta lopuksi - ne joille lomaa on suotu ja sitä on mahdollista pitää - naattikkaa ja naattikkaa. Ja niille, jotka ahertavat - naattikkaa ja naattikkaa. Toisen onni on toisen loma ja toisen loma on toisen onni. Niin ja elellään sitten siivosti kotona ja ulkona. Pidetään itsemme lisäksi myös kanssaihmiset hyvällä tuulella....

BIO-energiasta on sittenkin Sammoksi

Otetaanpas nyt kantaa tuohon bio-energiaan ja sen tarjoamiin haasteisiin. Käytän vielä tässä vaiheessa sanaa haaste mahdollisuussanan sijasta. Noin 17 vuotta sitten olin vuoden päivät sohimassa energiapuun korjuuseen liittyvää kokonaisuutta pilketeollisuuden näkökulmasta.Ja samoihin aikoihin myös tiukasti mukana "älykäs talo" hankkeessa missä piti yhdistymän hirsi, aurinkoenergia, painovoimainen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto sekä kivenkäyttö sekä passiivisena auringon varaajana että uudentyyppisenä lämmöntuottajana. Intoa molemmissa hankkeissa kyllä riitti ja vetureina olivat merkittävät alan yritykset ja tutkimuslaitokset.Eduskunnassakin tuli juostua useampaan kertaan keskustelemassa kustannusten alentamisesta verokeinoin. Kaikkialla asia ymmärrettiin, mutta käytännön tukitoimet taisivat jäädä myötäsukaiseen keskusteluun ja jonkinlaisiin lupauksiin. Pelletin käytön lisäämiseen liittyvässä yrityshankkeessa hoipertelin yhdeksän vuotta sitten myöskin runsaan vuoden verran. Mutta kyllä on noilla bioenergiaan liittyvillä asioilla toenperrään pitkä sytytyslanka.Jos ei olisi yrittäjillä ollut muita tienestejä niin olisi jääneet vessareissut vähiin - eipä olisi ollut paljoakaan ruokatorven kautta kierrätettävää.

Viikko sitten olin biokaasun käyttöön liittyvässä seminaarissa ja muutenkin olen taas ajautumassa uusiutuvan energian syövereihin liiketoiminnan kehittämisen konsulttina. Ja täytyypä sanoa että nyt tuntuu olevan sekä imua että työntöä. Kansainväliset päästöihin liittyvät sopimukset ja öljyn loppumisen uhka ovat muokanneet ilmapiirin juuri sellaiseksi kuin 90-luvun alussa unelmoitiin. Jos ja kun energiapuun käyttö saadaan täyteen vauhtiin ja mm. kaatopaikat ja puhdistamot sekä isommat maatilat valjastettua bioliikennekaasun jalostuskohteeksi niin ollaan luomassa valtakunnallisesti ja myös alueellisesti suurta positiivista rakennemuutosta. Tämä tarkoittaa valtakunnassa kymmeniä tuhansia työpaikkoja, satoja uusia yrityksiä ja ennenkaikkea lisätienestiä olemassa oleville yrityksille ja maatiloille.Vielä viisi vuotta sitten suhtauduin monien pettymysten saattelemana bioenergian tuomiin liiketoimintamahdollisuuksiin skeptisesti. Mutta nyt on takki kääntymässä ja uskon todella positiiviseen murrokseen, joka vaikuttaa mm. Pohjois-Karjalan tulevaisuuteen pitkäjänteisimmin kuin mikään tähänastisista muutoksista viime sotien jälkeen.