Yks plus yks on kolme

Kulttuuri (viihdekin on osaltaan sitä) on heinäkuun talousveturi ainakin Joensuun seudulla. Kesäteatterit, joista osa jo ammattilaisteattereiksi luettavia - pyörivät täysillä. Ilosaari Rock, joka eilen päättyi toi alueelle reilut 8 MEUR. Joensuun tori ja kävelykatu lauantaina puolen päivän aikaan olivat yhtä iloista mylläkkää. Kahdeksan hlön seurueelle ei yhtenäistä kahvitteluympäristöä löytynyt kuin vartin haravoinnin jälkeen. Kerrassaan hienoa,ettei eurooppalaista ja monikansallista tunnelmaa tarvitse kauempaa hakea. Kesä ja erityisesti heinäkuu tarjoavat taiteen tekijöille ja esittäjille ainutlaatuisen mahdollisuuden oman työnsä tekemiseen ja tulojen hankkimiseen. Meille kuluttajille eri tilaisuudet ovat sitä todellista akkujen lataamista. Miksi sitten 1+1=3. Ensimmäinen ykkönen on kulttuurin tuottajat, järjestäjät ja itse taiteilijat, toinen ykkönen on oheispalvelujen tuottajat ja kauppa; kolmas ja se näkymätön ykkönen on se, että jos meille ei olisi paikallisesti korkeatasoista kulttuuritarjontaa, osa meistä suunnistaisi muualle ja veisi nyt tänne jäävän valuutan vieraisiin taskuihin. Tunnen työni kautta useita palvelualan yrittäjiä, joille kesäkausi ja senaikainen myynti ovat ratkaisevassa asemassa koko yrityksen ympärivuotisen olemassaolon kannalta. Ja se tarkoittaa myös pysyvien työpaikkojen säilymistä vuodesta toiseen. Tarkkaan laskien sieltä voisi tulla vielä neljäs plussa. Ehkäpä näistä näkökulmista ajatellen kulttuurin perusrakenteiden tukeminen(kuten koulutus ja avustukset tukiorganisaatioille)ei tunnu lainkaan väärältä kohteelta. Tuleepa mieleen, voitaisiinko kulttuurin saralla tehdä jotain vielä paremmin ja pitkäjänteisimmin. Tiiviimpi ja ammattimainen yhteistyö rajan taakse Pietari mukaanlukien voisi olla juuri tähän ja huomiseen sopiva teema. Saisihan tuo iloinen ja taloudellista tulosta tuova mylläkkä kestää vaikkapa toukokuun puolelta syyskuun alkuun. Niin ja olisiko tämä sitä millä osa nuorisoa saataisiin pysymään alueella ja/tai palaamaan takaisin.Nyt alkaa tulla jo sellainen tunne, että 1+1 onkin viisi koko maakuntaa ajatellen.

Syksyllä mennään lujaa...

Takana on 10 päivää helleaaltoa - no pari päivää oli hieman koleampaa ja edessä niinikään 10 hellepäivää. Usealle sesonkiyrittäjälle tuli vuosia odotettu boomi, jonka jokainen meistä heille suokoon. Terassit ovat täynnä - niin - iloisia ihmisiä, virvoketehtaat käyvät täysillä ja kaikki kesään liittyvä tekee kauppansa.Kaiken lisäksi vasarat paukkuvat työmailla ja rakennustarvikeliikkeissä saa oikein kunnolla jonottaa. Tämän totesin pari päivää sitten, mutta ei mennyt päivä pilalle. Jos vaakakupissa on tyhjä kauppa tai puolen tunnin jonotus niin valitsen jälkimmäisen. Se nimittäin tietää jatkuvuutta ja sitähän me yhteistuumin haluamme - ainakin uskon vilpittömästi. Niin - siis enemmän työpaikkoja ja enemmän kilisevää valtion ja kuntien kassaan. Hyvältä näyttää edelleen myös teollisella rintamalla. Rakentaminen ja sen kiihtyminen on ennenkin kumuloinut kiirettä useille alueille. Juuri piipahdin eräässä koko alku vuoden heikossa hapessa olleessa yrityksessä missä tilauskanta oli tuplaantunut kahdessa viikossa. Mikä merkittävintä kasvusta puolet oli tulossa viennistä. Kyllä nyt keväällä uskomani odotukset vahvistuvat. Syksyllä mennään lujaa ja työllisyys varmasti kohenee ensi syksyn ja talven aikana. Nyt muuten kannattaa laittaa omistajavaihdosasioihin vauhtia. On paljon helpompi myydä ja ostaa kun markkinat vetävät. Mutta lopuksi - ne joille lomaa on suotu ja sitä on mahdollista pitää - naattikkaa ja naattikkaa. Ja niille, jotka ahertavat - naattikkaa ja naattikkaa. Toisen onni on toisen loma ja toisen loma on toisen onni. Niin ja elellään sitten siivosti kotona ja ulkona. Pidetään itsemme lisäksi myös kanssaihmiset hyvällä tuulella....

BIO-energiasta on sittenkin Sammoksi

Otetaanpas nyt kantaa tuohon bio-energiaan ja sen tarjoamiin haasteisiin. Käytän vielä tässä vaiheessa sanaa haaste mahdollisuussanan sijasta. Noin 17 vuotta sitten olin vuoden päivät sohimassa energiapuun korjuuseen liittyvää kokonaisuutta pilketeollisuuden näkökulmasta.Ja samoihin aikoihin myös tiukasti mukana "älykäs talo" hankkeessa missä piti yhdistymän hirsi, aurinkoenergia, painovoimainen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto sekä kivenkäyttö sekä passiivisena auringon varaajana että uudentyyppisenä lämmöntuottajana. Intoa molemmissa hankkeissa kyllä riitti ja vetureina olivat merkittävät alan yritykset ja tutkimuslaitokset.Eduskunnassakin tuli juostua useampaan kertaan keskustelemassa kustannusten alentamisesta verokeinoin. Kaikkialla asia ymmärrettiin, mutta käytännön tukitoimet taisivat jäädä myötäsukaiseen keskusteluun ja jonkinlaisiin lupauksiin. Pelletin käytön lisäämiseen liittyvässä yrityshankkeessa hoipertelin yhdeksän vuotta sitten myöskin runsaan vuoden verran. Mutta kyllä on noilla bioenergiaan liittyvillä asioilla toenperrään pitkä sytytyslanka.Jos ei olisi yrittäjillä ollut muita tienestejä niin olisi jääneet vessareissut vähiin - eipä olisi ollut paljoakaan ruokatorven kautta kierrätettävää.

Viikko sitten olin biokaasun käyttöön liittyvässä seminaarissa ja muutenkin olen taas ajautumassa uusiutuvan energian syövereihin liiketoiminnan kehittämisen konsulttina. Ja täytyypä sanoa että nyt tuntuu olevan sekä imua että työntöä. Kansainväliset päästöihin liittyvät sopimukset ja öljyn loppumisen uhka ovat muokanneet ilmapiirin juuri sellaiseksi kuin 90-luvun alussa unelmoitiin. Jos ja kun energiapuun käyttö saadaan täyteen vauhtiin ja mm. kaatopaikat ja puhdistamot sekä isommat maatilat valjastettua bioliikennekaasun jalostuskohteeksi niin ollaan luomassa valtakunnallisesti ja myös alueellisesti suurta positiivista rakennemuutosta. Tämä tarkoittaa valtakunnassa kymmeniä tuhansia työpaikkoja, satoja uusia yrityksiä ja ennenkaikkea lisätienestiä olemassa oleville yrityksille ja maatiloille.Vielä viisi vuotta sitten suhtauduin monien pettymysten saattelemana bioenergian tuomiin liiketoimintamahdollisuuksiin skeptisesti. Mutta nyt on takki kääntymässä ja uskon todella positiiviseen murrokseen, joka vaikuttaa mm. Pohjois-Karjalan tulevaisuuteen pitkäjänteisimmin kuin mikään tähänastisista muutoksista viime sotien jälkeen.

Kreikan heijasteet

Pakkohan se on ottaa kantaa EU/Suomi/Kreikka tilanteeseen ja tuoda oma näkemyksensä tavantallaajan ja yritysmaailman suuntimasta.Mielestäni valtioitten menestysmismahdollisuudet ja menestyksen ylläpitäminen muistuttaa enenevässä määrin yritysmaailman hyvien pelisääntöjen noudattamista ja tilaa missä strategisesti ja operatiiviseti terveet yritykset kehittyvät ja pärjäävät vuodesta toiseen.Ajatelkaapa yritystä ilman pelisääntöjä - tilannetta missä työntekijät saisivat lisäansioita käyttämällä yrityksen koneita ja laitteita veloituksetta ja/tai tekemällä hommia muille ja itselleen firman työajalla. Samaisessa firmassa yrittäjä ja johto voisivat kuta kuinkin vapaasti päättää, minkälaisen summan ilmoittavat veronkerääjille ja minkälaisen summan käyttävät omiin tarkoituksiinsa.

Korruptoituneet ja vilunkia pelaavan valtion silmäätekevät (siis ihmiset) toimivat juuri näin. Toimintatavat ja huono moraali leviävät ja aikaa myöten valtaosa kansakunnasta (tai yrityksen kyseessä ollessa organisaatiosta) samaistuu tällaiseen tekemisen meininkiin. Jo Raamatusta löytyy kosolti esimerkkejä holtittomasti eläneiden kansakuntien kohtalosta. Jotenkin nuo tuhansia vuosia eläneet eteläiset valtiot eivät näytä ottavan opikseen vaan sama "siat vatukossa eläminen" toistuu muutaman sadan vuoden välein. Jos ulkopuolella olisi heikkoja kansakuntia ja liittoja niin sotatilanne olisi päällä hyvin nopeasti. Mikäpäs sen helpompaa kuin vierittää syy muitten niskaan ja hyökätä porukassa ulkopuolisten apajille. Onneksi tämä ei ole ainakaan helposti mahdollista. Jo Euroopan sisäisen turvallisuuden takia EU pitäisi saada pidettyä koossa ja yhteneväisenä.

Veikkaan että mm. Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa henkilöstö- ja toimintapolitiikka vaihtuu ja muuttuu raskaalla kädellä ohjautuen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se kun on valtaosin ihmisistä kiinni miten pitkäjänteistä tulevaisuutta rakennetaan niin valtio- kuin yritystasollakin. Huonoin homma tässä EU:n sisällä riehuvassa kriisissä on se, että voimme syöksyä sisäiseen taantumaan sekä lisätyöttömyyteen ja näin kilpailukykymme rapautuu entisestään jos tilannetta ei saada vakautettua. Pankkeja on turha laittaa syntipukeiksi. Muut kuin yksittäiset pankit määrittelevät maakohtaiset luottoluokitukset ja pankit yleensä tekevät päätöksiään sen mukaan. Toki jos saisin päättää nostaisin kaikkien maailman pankkien vakavaraisuusvaatimusta, että niillä olisi enemmän pelivaraa kestää suhdannevaihteluita. Jos nyt Saksan ja Ranskan - joka tapauksessa edelleen heikossa hapessa olevien pankkien - vastuuta nostettaisiin merkittävästi, korot lähtisivät aika nopeasti nousuun sekä valtion veloissa, että myös yksittäisen asuntolainaa omistavan pohjoiskarjalaisen perheen kohdalla. Nousu voisi olla dramaattinen ja voin vain kuvitella miltä nuoresta parista tuntuisi jos 15 vuoden maksuajallla olevan 200 000 euron lainan korko kohoaisi nykyisestä kolmesta esim. kahdeksaan prosenttiin (kulut kasvaisivat noin 10 000 euroa vuodessa). Osalle yrityksiä jo parin-kolmen prosentin koronnousu olisi kohtalokasta ja lisää porukkaa lähtisi kilometritehtaalle.

Toivoisin, että muutamat poliitiikot ajattelisivat nokkaansa pidemmälle heitellessään vaatimuksia Suomen yksipuolisesta vetäytymistä tai utopistisista pakotteista. No jotain hyötyäkin voi olla näköpiirissä. Nimittäin vienti Ruotsiin ja Englantiin helpottuu EU:n sisällä valuuttamuutoksien johdosta ainakin tilapäisesti ja EURON devalvoitumisen myötä myös Aasiaan, Venäjälle ja USA:han jos vain noissa maissa kysyntä kasvaa. Tilanne on joka tapauksessa Etelä-Euroopan suhteen todella vaikea ja nyt tarvitaan muutaman vuoden pituinen yhteistuumin tehty ratkaisu millä ei vaaranneta orastavaa nousukautta. On vain luotettava, että markkinavoimien tuella saadaan kepulikonsteja käyttävät ja löyhän moraalin omaavat valtiot kuriin ja vaihtamaan vastuuhenkilönsä sellaisiin, jotka aidosti ajattelevat kansalaistensa parasta. Kurinpalautusta asia vaatii myös sikäläiseen yritysmaailmaan - harmaasta taloudesta eroon ja veronkerääjille on maksettava se mikä niille lain mukaan sovitaan niin että muitten valtioiden todennäköinen tuki voidaan jonakin päivänä maksaa takaisin.

Kysynnän muuttolinnut palaavat

Kysyntä palaa Suomeen muuttolintujen myötä.Tällainen iloinen johtopäätös on vedettävissä kun päivittäin pääsee aistimaan yritysmaailman mystistä ilmapiiriä.Pitkästä aikaa haistelen hitsausjäljen pöllähdyksiä, kun pienelle teholle viritetyt ilmastointikojeet eivät ehdi vetäistä noita leiväntuoksuisia savuja taivaan tuuliin. Mukavalta tuntuu tuttujen työvaatekaappien narahdukset niitten auetessa puolen - jopa vuoden lomautusjakson jälkeen.Tervetulleita ovat piirrustusnivaskat rakentajien ja rakennustuotteiden valmistajien pöydille. Antaa vaan kahvin läikähtää kunnolla rapisevan piirroksen kulmalle - se on varmistus, että tämä on oikeasti totta. No - eihän se vielä huomenna tilaukseksi käänny. Mutta on tässä edes mahdollisuus. Ulkomailta saapuneet kysynnän muuttolinnut kiertyvät tekijöittensä tilipussien avulla paikalliseksi uteliaisuudeksi. Uteliaisuus näkyi lauantaina suorittamallamme huonekalukauppakierroksella. Tapanani on aina kysellä myyjiltä, miltä todellinen barometri kaupoissa näyttää. Nyt viesti oli selvä - positiivinen värinä on lisääntynyt. Sen verran hyrähti hyvä mieli itsellekin, ettän tingin vain 9 euroa yli 400 euron ostoksesta. Normaalisti kuulemma emäntä saa hävetä isävainaaltani perittyä tinkimisvimmaa. Toki sisimmässäni tiedän, että maakuntana kaukaa lähdemme vuoden 2008 alun tasoon nähden. On kuitenkin turha haikailla menneen talven lumia. Maailmalla avautuu koko ajan uusia mahdollisuuksia. Niitä on nyt havainnoitava, puntaroitava ja kokeiltava riskit halliten.

Onko peruutuspeili muutamille ainoa peili

Lakot ja lakon uhkat ovat sävyttäneet suomalaisten kujanjuoksua niin pitkään kuin oma muistini antaa myötä. Jotenkin koko työmarkkinaosapuolten neuvottelujärjestelmä on eristäytynyt ajan myötä omaksi alakulttuurikseen, mihin on entistä vaikeampi luoda kontaktia ja ymmärtää mistä on kysymys. Saavutetut edut on huomattavasti suurempi tekijä kuin valtakunnan edut. Saavutetut edut näkyvät peruutuspeilistä ja ne tuntuvat olevan monille paljon tärkeämpi asia kuin tuulilasin edessä oleva näkymä. Itseasiassa saavutettujen etujen mahtipuolustajat ovat siirtyneet jo kokonaan takapenkille mistä peruutuspeilejä voi vaivattomasti vahtia ja kuskien paikalle on isketty äänitorvet, joiden putkinäkö riittää juuri ja juuri edessä olevan tien leveydelle. Kyllä väistämättä herää ajatus pienyrittäjyyden kehittämisestä ja heidän verkostoitumismahdollisuuksista hoitamaan erilaisia kriittisiä tomintoja. Esimerkiksi koko ahtaushomman voisi hoitaa viitisensataa palveluyritystä jotka tarvittaessa vuokraavat välineistön isommilta toimijoilta. Halukkaita yrittäjiä voisi olla hyvinkin tarjolla jo nykyisessä ahtaajakunnassa. Uskon, että tällaiseen suuntaan ollaan menossa monissa "historian havinan" toiminnoissa vaikkakin hitaasti. Ja eikö se olisi kuitenkin "matti meikäläisten" etu että kriittiset hommat hoituu kustannustehokkaasti ja riskittömästi. Tietysti tosi-tv jännitys hieman ohenisi, mutta jospa siksi ajaksi keksisi vaikka lenkillä pyörähtämisen. Suuri on ihmetykseni valtiovallan hampaattomuuteen näissä tilanteissa. Yhteiskuntaa on pidetty elinkelpoisena parisen vuotta suunnattomalla velanotolla, kiristämällä kuntien taloutta ja lisäämällä huimia summia työllistämiseen ja uudelleen kouluttamiseen. Kyllä noita toimenpiteitä pitäisi pystyä puolustamaan. On naurettavaa todeta, että asioihin ei voida puuttua koska kenenkään kansalaisen henkeä ei uhata. Jo riski ja ahdistus lakkojen mahdollisista seurauksista vaikuttaa tuhansien ihmisten henkiseen puoleen ja tragedioilta tuskin vältytään. Palatakseni otsikkoon - en voi välttyä johtopäätökseltä, että valtakunnassa on iso joukko kansalaisia, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen maailmanlaajuista temmellystä, missä tavoitellaan erilaisia tilauksia rajallisilta markkinoilta. Lapsenlapselle ostettavasta pienestä puuautostakin kilpaillaan maailmanlaajuisesti. Ja se puuauto halutaan ostaa merkkipäiväksi - ei sen jälkeen. Jos emme pysty pitämään oman vienti-ja tuontikaupan toiminnan laatua kilpailukykyisenä, seuraukset huomiselle ovat arvaamattomia. Maailmanlaajuinen kilpailu on nimittäin aivan erilaisessa tilassa kuin se koskaan on ollut. Tällä menolla noita työuriakaan ei tarvitse pidentää - ei ole nimittäin mitään tekemistä. Niin - peruutuspeilistä ei voi ennakoida tulevaisuutta.

Elämysviennistä vahvaksi visioksi ?

Tammikuun puolessa välissä uutisoitiin Lappeenrantaan käynnistyvästä noin 300 MEUR suuruisesta elämyskeitaan rakentamishankkeesta tai oikeastaan merkittävin osin olemassa olevien rakenteiden hyödyntämisestä. Se on arvoltaan jopa suurempi kuin noin 400 km ylempänä olevan Vuokatin vastaava - valmis ja toimiva matkailukeskus. Kun karttaa silmäilee näitten kahden pisteen välillä, jää siihen sopivasti Savonlinnan elämyspyydykset, Valamon alue, Kesälahden ja Kiteen "katiskat", Outokummun kaivosmaailma, Runon ja Rajan tie, Joensuun ostosparatiisi,Kontioniemen elokuvakylä,Koli ja Kivikeskus, Nurmeksen houkutukset ja monet muut elämyskohteet. Lähes koko aluetta yhdistää vesistöt, junaliikenne, puolenkymmentä lentokenttää ja kumipyörille käypäset valtatiet.Mikä merkittävintä, kokonaisuus palvelee ympärivuotisesti. Yliopistot ja muut koulutuslaitokset kuhisevat vaihto-oppilaita eri maista ja luovat osaltaan valmiin jatkuvasti uusiutuvan informaatiokanavan. Elämysalueella kauppa ja kulttuuri "kättelevät" sopuisasti toisiaan ja näin myös taiteen tekijöille syntyy jatkuvasti uusia ansaintamahdollisuuksia.Venäjän kehitys on jo todistanut mahdollisuudet elämysviennille, mihin myös ostosmatkailu voidaan hyvin laskea. Jonkinmoinen elämyshän se ostostapahtumakin on ulkoa tuleville. Eipä ole kaukana hetki, jolloin yksin Joensuussa pyörähtää 100 000 venäläistä vuodessa. Se vastaa melkoista teollisuuslaitosta.Aasian kehitys luo koko Euroopalle valtavan matkailupotentiaalin ja siinä kilpailussa Itä-Suomen 400 km x 200 km suuruisella monipuolisella elämyskeitaalla on varmasti paikkansa. Tähän pitäisi palvelukonsepteissa valmistautua ajoissa.Vaikka edellä kuvattu iso elämyskeidas ei tarjoa pikavoittoja - sitä ei voi siirtää koskaan mihinkään. Vientiin liittyvät työpaikat ovat vankasti alueella ja vieläpä sopivasti hajallaan pitämässä reuna-alueitakin asuttuna.Viitaten otsikkoon, onko meillä varteenotettavampaa ja konkreettisempaa mahdollisuutta kuin elämysteollisuuden edelleen kehittäminen. Puunjalostus ja metalli ovat tuohensa tuottaneet ja toki tuottavat edelleen - mutta kasvun varmistajiksi niistä ei ole.